Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

mandag 30. september 2019

Helsinki

Olen tavannut satoja  kaskelotteja. Ne tunnistaa pyrstöistä. Jokaisella on erilainen.
Kaskelotin pyrstö on kuin ihmisen sormenjälki.
Helsingin meressä ei ole kaskelotteja. Ei edes pieniä valaita, pyöriäisiä. Vaikka menisi laivalla kaupungin edustalla sijaitseville saarille. Valaat ovat tosi mielenkiintoisia. Mutta ihmiset paljon enemmän.
Kauppatorin tutulla kalakauppiaalla on myynnissä Norjan lohta. Lohi on kasvanut minun kotivuonossa nimeltään Gavlfjorden . Se on teurastettu naapurikunnan lohiteurastamossa. En tykkää lohialtaista. Ne pilasivat vuononäkymäni  ja limoittivat rannat.  En osta norjalaista kasvatuslohta vaan savustettuja Torniojoesta pyydystettyjä nahkiaisia. Niin olen tehnyt joka syksy. Kymmenellä eurolla kolme pientä.

 
Hakaniemen hallista saa parhaat kalaherkut. Kuten savustettuja katkarapuja, Lindströmin  punaisia lohipihvejä  ja graavisuolattua siikaa. Myös sinipallasta löytyy ja se on melkein yhtä hyvää kuin  Norjassa  savustamani.
Joka päivä tai siis ainakin melkein, menen puukkokauppiaan kojulle ja ihailen kolmensadankuudenkymmenen euron käsityönä tehtyä puukkoa. Sen terä on samannäköinen kuin kalliin japanilaisen keittiöveitsen. Ennen kotiinpaluuta ostan Marttiinin tai Iisakki Järvenpään hiiliteräksisen. Halvimman.
Raitiovaunusta ne käyttävät ekokampanjassaan nimitystä Spåra spora. Se onkin melkein kuin eläin  joka luikertelee  pitkin katuja jättäen  vain pienen hiilisen jalanjäljen. Rakastan ajella linjoilta toiselle ja  katsella ihmisiä. Sekä voimistuvaa ruskaa.
Jos haluaa elää omavaraisesti tai ainakin herkullisesti  voi mennä  keskuspuistoon ja poimia haavanpunikkitateja, Tai onkia Hiltonin rannasta ahvenia tai pyydystää jigillä kuhia. Toreilta ja halleista saa halvalla luita, ruotoja ja  luomua.
Hakaniemessä  kuulin lihakauppiaalta kuinka hän  oli  lapsuudessaan parantunut sitkeästä flunssasta luuliemen avulla. Äiti juotti sitä joka aamu. Minä puolestani kerroin hänelle ystäväni reseptin luuydinkeiton valmistamiseen.  Ensiksi luita keitetään valurautapadassa viisi tuntia pienellä  avotulella siten että kansi on auki ja savuaromi pääsee keittoon . Tulta on koko ajan vahdittava. Keiton  valmistuttua nautitaan alkuruoaksi lientä ja  pääruoaksi luuytimiä. Jälkiruoka on puolukkahillo.
Kaksi viikkoa on sopiva aika Helsingille. Paitsi eläkkeellä ollessa. Silloin täällä voisi asua pysyvästi. Ja kerätä Kumpulan opiskelija-asuntojen  pihoilla olevista tyrneistä  vuoden c-vitamiinit. Ne taitavat muuten jäädä poimimatta.
                 -lauri-





Ingen kommentarer:

Legg inn en kommentar