Näin kaikki alkoi-Morgenstjerne N-27-Ø 2v

Aloitin blogin pidon tasan kaksi vuotta sitten. Ajattelin kirjoittaa pääasiassa norjaksi ja silloin tällöin suomeksi. Hyvin pian huomasin, että on parempi pitäytyä omassa äidinkielessä.

Ensimmäinen blogiini lastattu kuva on vuoden 2009 syyskuulta. Poikani ottama  " Minä ja koljat."

Ensimmäinen postaukseni syntyi  harvinaisen kylmän sään innoittamana.

KALDT -13 GRADER PÅ STØ

Pakkaset olivat  näille alueille ennenkokemattoman kovia. Laivan jäätyminen muodostui ongelmaksi.

Fredag 29.01.2010

Det var kaldt på Stø, minus 13 hos Ole. Minus 11 hos Arto og Lotta. 
Vi gikk ikke pga dårlig straum og kulde. Hadde vært nesten umulig å sløye

Jan Børre, som var på Sand, fikk 3000 kilo, mest torsk på ett hal.
Forhåpentligtvis blir det litt mildere og roing i morgen.

Gjorde to hal i går og fikk 4000 kilo: 2300 kilo torsk, resten var hysa.
Har fisket 20 tonn torsk totalt i år.
-lauri-


Sään lauhduttua kirjoitin blogihistoriani ensimmäisen suomalaisen jutun
                                             
LAUHTUVAA

Lauantai 30..tammikuuta.
Kaakkoistuulta 5 m/s -5 astetta.
Harvinaisen kovat pakkaset ovat hellittämässä. Olemme päässeet kalaan kun jäätymisvaaraa ei enää ole. Suolistaminen ja verestäminen kannella näissä oloissa on myös mahdollista.

Alkuvuosi Morgenstjerne laivallamme on mennyt hyvin; olemme saaneet jo viidesosan 150 tonnin turskakiintiöstämme pyydettyä. Hinnat tosin ovat laskeneet viime vuodesta ja ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla.
Kalastus onkin muuttumassa elämäntavasta tehokkaaksi yritystoiminnaksi, missä kaikki kustannukset on mietittävä tarkkaan. Pitkistä kesälomista on tingittävä ja keskityttävä pyytämään tehokkaasti myös kiintiövapaita lajeja kuten seitiä ja koljaa. Onneksi sinipallaksen hinta on ennallaan ja kiintiö noussut.

Barentsin mereltä Vesterålenin ja Lofoottien matalikolle kutemaan tuleva turska on pääsaaliskalamme. Sen pyynti ajoittuu joulun ja pääsiäisen väliseen aikaan.

Vaellusturskan perässä me nytkin olemme. Saaliskalat luovutamme kalanvastaanottoon missä ne kuivataan, suolataan tai pakataan myytäväksi tuoreena Eurooppaan. Vain pieni osa menee filetuotantoon tai Norjan markkinoille.

Morgenstjerne on Støn kalastajakylän ainoa nuottalaiva. Suomalais-norjalainen kylämme on paremmin tunnettu siimalaivastostaan. Pienet yhden tai kahden kalastajan alukset työllistävät
ympäri vuoden parikymmentä suomalaista siimansyötittäjää ja kalatehtaan työntekijää.

Morgenstjerne sivun tunnelmien kautta toivon sinut mukaan pohjoisen kalastajakylämme tunnelmiin maissa ja merellä.
-lauri-

Hieman myöhemmin helmikuun puolella halusin   valaista lisää pohjoisten kalastajakylien kummallista elämää

POHJOISET KALASTAJAKYLÄT

Perjantai 5.helmikuuta. Langenesegga. Heikkoa kaakkoistuulta, lähes tyyntä. Vähän maininkeja. Virtaus heikko. Lämpötila 2 astetta.Saalis eilen 70 prosenttisesti suurta. Yli 6,5 kiloisiakin 10%.
Mainitsen kalojen painot tästä etenpäin aina suolistettuna.

Tänään joudumme odottelemaan muutaman tunnin. Kalat ovat kerääntyneet pienelle alueelle syvänteen reunalle, kantille. Eikä siellä kantin apajilla ole tilaa kuin kahdelle nuotalle kerrallaan. Meidän vuoromme onkin vasta seuraavassa ryhmässä yhdessä Nordeggan kanssa. Toivottavasti silloin saamme sen verran kaloja, että yksi veto riittää.

Läheisillä valassyvänteen, valassafarimatkailijoille tutun Bleiksdjupin, edustan matalikoilla oli eilen ollut hiljaista. Andenesin laivat saivat muutamia tuhansia kiloja, kun taas meistä Etelään nuottalaivat nostivat kymmenen tonnin ennätyssaaliita.

Kalastuksen kiehtovuus onkin tämä ennaltaarvaamattomuus. Ikinä ei voi lähtiessa tietää onko niitä kaloja ja missä. Päivään kuuluu odottelua ja siirtymisiä ja sitten kun on toiminnan aika, ei voi jahkailla.

Työn epäsäännöllisyys ja sitovuus, sekä työskentely ja tiivis oleskelu muun miehistöin kanssa vuorokaudet ympäri, on kova haaste ja vaatii kovaa fyysistä ja henkistä kuntoa. On sopeuduttava tulemaan toimeen. Joskus on tingittävä omista tarpeistaan.

Kalastuksen hyviin puoliin kuuluu se sama yhteisöllisyys. Kalastajat ovat yhtä suurta perhettä. Toisista pidetään huolta. Jokainen tuntee jollain tavalla kollegansa. Missä päin rannikkoa tahansa kalastetaankin, aina tavataan tuttuja. Koko pitkä Pohjois-Norjan rannikko Lofooteilta aina Tenovuonoon saakka onkin mielikuvissa kutistunut pikku pätkäksi rantaa.
Ja kaukanakin olevat kalastajakylät ovat niitä meidän naapureita.
-lauri-

Sånn går dagann- Nuottakalastajan päiväjärjestys

Langeneseggalla on ollut rauhallisia kelejä.

Matkalla sinne tai takaisin olemme kokeneet navakoita tuulia.

Joskus kovalla tuulella aallot saattavat olla matalia, mutta tuulen vaikutus tuntuu,
varsinkin pakkasella.


Morgenstjerna 15.2. Matkalla kotisatamaan. Navakkaa itätuulta , pikkupakkasta, laivamme keikkuu ärsyttävän ilkeästi ristiaallokossa. Vedimme Langeneseggalla yhden apajan ja saimme kaikki kontit täyteen, noin 7 tonnia tosi isoa turskaa. Mielettömiä saaliita on tullut joka päivä. Kaikille Støn laivoilla.

Eilen oli raskasta kun piti aloittaa työt pitkän viikonlopun jälkeen. Toivoin kovasti, ettei kalaa tulisi, ainakaan kovin paljoa. Että saisin pehmeän laskun. Valitettasti kipparini ei halunnut salaisia toiveitani toteuttaa ,vaan laski nuotan just sinne missä turskaa oli eniten. Saimme melkein 6 tonnia. Ja tänään siis seitsemän.
Niin suuret saaliit tarkoittavat ympärivuorokautista touhuamista.

Ensin pitää seilata kolmisen tuntia kalapaikoille. Sitten menee toista tuntia nuotan laskussa ja nostossa. Kalojen verestys on se eniten aikaa vievä osa. Siihen kuluu hyvinkin 5 tuntia. Satamassa odottelu, eilen kolme tuntia, on pojalleni kaikkein vaikeinta. Minä olen urani aikana kouliintunut oikein hyväkjsi olijaksi.
Lastin purkamiseen ja saaliin suolistamiseen sekä lopuksi tyhjien konttien kyytiin ottamiseen menee keskimäärin neljä tuntia.

Meidän laivalla eletään vielä perinteisellä tavalla eli työpäivän päätyttyä kokkaan päivällisen:Yleensä kalaa jossain muodossa. Monet kalastajat kuittaavat lämpimän aterian voileivillä ja kahvilla ja saavat pidemmän levon, mutta täällä sitä ei ole edes harkittu.
Yhteinen ateria on sen verran pyhä toimitus että siihen on löydyttävä aikaa.
Sitäpaitsi syömisellä voi korvata osan yöunesta sanoo kippari ja se on sentään ollut yli 40 vuotta kalastajana.
-lauri-