KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

mandag 24. oktober 2011

Les Alpes des Lofotens

Les Alpes des Lofotens on naapurimaakuntamme kadehdittavan kaunis vuorijono.

Osittain pilvien peitossa olevat Lofoottien alpit Hadsel- vuonon toiselta puolen nähtynä.

Lofoottien ja Vesterålenin vuoret ovat säästyneet mannerjään tylpistyttävältä vaikutukselta.

Miltähän tuntuisi olla tuolla ylhäällä?

Näyttäisikö tältä?

Vaikuttaisivatko kalastajakylät näin pieniltä?

Tuntisinko itseni vuorten valtiaaksi?

Tapaisinko todellisen hallitsijan?

Kuninkaallisen kiirunan.

Kolme ensimmäistä kuvaa minun. Seitsemän muuta ovat ottaneet Fanny ja Pauline

LES ALPES DES LOFOTENS
Støn satama 25.lokakuuta. Voimakasta etelätuulta. Lämmintä yli kymmenen astetta. Tällä hetkellä selkeä sää. Aamurusko oli niin voimakas, että varmaan se illaksi pilvistyy. Voi jopa sataa , sääennustuksista huolimatta. Eilen saimme 1100 kiloa koljaa ja 300 turskaa. Meidän lisäksi ainoastaan Ola oli merellä.

Siirtyminen Savosta, siis Raatessuon ympäristön metsistä, Lehtisaaren kuha- ja haukivesiltä sekä Salonsaareen nuotta-apajalta Norjan merelle sujui minulta kivuttomasti. Sopeutumista helpotti loppuviikoksi tullut myräkkä. Meidän ei tarvinnut aloittaa kalastusta heti. Saatoin palautua kaikessa rauhassa ja keskittyä suppilovahverobisnekseen. Ja muutamaan huiputukseen, helppokulkuisilla lähivuorilla pistäytymiseen.
Sienisaalista tulikin mukavasti, sen verran, että kuivuri saa toimia täydellä teholla vielä monta päivää. Jostain on hankittava lisää lasipurkkeja säilytysastioiksi.

Yhden päivän vietin kokonaisuudessaan sisätiloissa. Silloin en vaivautunut edes ulko-ovelle. Raitisilmatarpeeni tyydytin avaamalla ikkunan. Päivän mittaan vaelsin myös Lofooteilla, kapusin vuorille, katselin alas, valloitin huiput ja tapasin kiirunan.
Valassafariystävieni kuvissa.
-lauri-
Merci beaucoup Fanny et Pauline



6 kommentarer:

  1. Kaunista on, kyllä tuolla(kin) pitäisi päästä käymään. Täältä ei enää sieniä löydy, tai ainakaan kovin syötävässä kunnossa olevia sellaisia. Edelleen jaksaa hämmästyttää tuo teidän pohjoisten leveyksien ilmasto!! :) (ja kyllä, olen kuullut golfvirrasta...:)

    SvarSlett
  2. Ihan tajutonta, nyt meillä on 16 astetta ja koko ajan lämpötila kohoaa. Vuonna 2002 tähän aikaan oli 40 senttiä lunta ja muutama pakkasaste.
    Sienistä tulee uusia satoja jatkuvasti :)

    SvarSlett
  3. Heps, sortseja täytyy kohta etsiä, vieraatkin ovat ihmeissään lämpötiloista, viime vuonna hytisivät samaan aikaan.
    Huiputukset ovat todellakin huippu kokemuksia, pitäisi vain useammin kipaista vaikka takapihan laelle ja katsella kuinka maa makaa.

    SvarSlett
  4. Mutta kyllä tuolla lofooteilla on kaunista, todella upeaa. Minäkin haluaisin käydä siellä.
    Oispa ihanaa asua vuoren huipulla ja kurkistella alas, käydä joskus siellä ja hengittää raikasta yläilmaa!

    SvarSlett
  5. Ari:Huiputukset ovat huippuja, eikä tosiaankaan tartte kiivetä edes korkealle niin jopas henki kulkee.
    Hanne: Ylhäällä on vapaata, vuorilla on mausteinen ja raikas tuoksu. Ei ihme, että kiirunakaan ei mielellään laskeudu alas.

    SvarSlett
  6. No onpas komeita maisemia - hienoja kuvia! Passaa siellä elellä, jos kalaa vaan saa.
    Täältä Savon vinkkelistä katsottuna aika eri näköistä vaikkei tuota välimatkaa niin kauheasti olekaan.t. HAP

    SvarSlett