Miekkavalasperhe is back in fjord.

Miekkavalaan vierailut Støn läheisillä merialueilla ovat vuosi vuodelta yleistyneet. Syynä on silli- ja makrillikantojen voimakas kasvu. Valassafaritoimintaan pelkkä mahdollisuus nähdä miekkavalaita tuo lisäarvoa. Kuluneella kaudella tapasimme miekkavalaita lähes joka kolmannella retkellä.
Suulat partioivat laajalla alueella ja pysähtyvät usein syöksysukeltamaan valaitten pintaan ajamia sillejä.

Miekkavalaitten ilmaantuminen näköetäisyydelle on monelle, ainakin minulle, lähes kiihottava kokemus.

Valaitten pelottelemat sillit pinnassa.

Miekkavalas eli orca.

Tämä on tuttu jo vuosien takaa otetuista kuvista.

Kaikki Norjan rannikolla tavattavat miekkavalasperheet ovat tutkijoiden tiedossa. Perheillä on oma sille tyypillinen kieli.

Selkäevä paljastaa kuka on kyseessä.

Gavlfjorden Støn kylien edustalla. Tuuli etelästä 10 metriä sekunnissa. Auringonpaistetta. Lämpötila 8 astetta. Vedimme aamulla yhden hietikkoapajan Sandilla huonoissa olosuhteissa, neljän metrin aallokossa ja surkean virtauksen vallitessa. Saimme parisataa kiloa koljaa ja päätimme tulla vuonoon. Siis lahteen niinkuin kalastajat Gavlfjordenia vähättelevästi kutsuvat.

Gavlfjorden on meille tuntematon kalapaikka siitä huolimatta , että se on ainoastaan puolen tunnin ajomatkan päässä. Suurin syy lienee olosuhteissa. Vuonokalastus on Sandia vaativampaa matalanuottausta lyhyemmillä köysillä ja tarkemmalla apajan tuntemuksella. Virheet vuonossa kostautuvat. Nuotta repeytyy useammin. Täysin tyhjiä vetoja tulee silloin tällöin, eikä täällä ole niin paljon vaihtoehtoja kuin sandilla tai kantilla.

Mutta Lahdessa voi vetää silloinkin kun avomerelle ei ole menoa.

Minulle Gavlfjorden kalastuspaikkana käy oikein hyvin. Vaikka saaliit olisivatkin heikompia. Ja vaikka nuotta saattaisi repeentyä ja vaikka joutuisimme vetämään useamman apajan päivässä.

Haluan viettää aikaani Gavlfjordenissa,koska täällä tapahtuu mullistavia historiallisbiologisia asioita just nyt. Jotain olemme jo aikaisempina vuosina aavistaneet ja asialla spekuloineet. Nyt voimme olla lähes varmoja. Pikkusilli on asettunut pysyvästi vuonoon. Aikoo oleilla täällä läpi vuoden. Ja houkutella mukanaan miekkavalaat. Yksi perhe, minun lempilauma, on vuonoon jo asettunut. Se viihtyy suhteellisen pienellä alueella meidän uusien apajapaikkojen läheisyydessä.

Eilisellä tutkimuskalastusreissulla me ne tapasimme. Olivat tulleet toissapäivän suuren suulaparven seuraksi sillinpyyntiin. Miekkavalasperhe ei saapumistamme pelästynyt, vaan suhtautui täysin luottavaisesti samoilla asioilla oleviin kolegoihin ja jatkoi jahtiaskareitaan.

Miekkavalaitten kalastusmenetelmä on nerokas. Oikeastaan niilläkin on nuotta. Tapahtumaa voisi kutsua myös paimentamiseksi. Englanniksi se on carousel feeding. Miekkavalaat piirittävät silliparven , keräävät kokoon tiiviiksi palloksi ja aloittavat lahtaamisen.

Muutama valas kerrallaan hyökkää parven kimpppuun muiden vahtiessa että sillit pysyvät järjestyksessä. Jotkut valaista läiskäyttelevät pyrstöllään sillejä tainnuttavia paineaaltoja.

Myös perheen pienimmät osallistuvat ruoan hankintaan. Oppivat elinkeinonsa "learning by doing"- menetelmällä, ovat oppisopimuskoulutuksessa.

Miekkavalaitten ruokaillessa paikalle kerääntyy runsaasti lokkeja hortoilevilla tai kuolleilla silleillä herkuttelemaan. Suulatkin tajuavat tulla syöksymään. Valassafarilla onkin tärkeää valaitten lisäksi seurata lintuja. Suuri määrä merilintuja yhdessä paikassa tarkoittaa yleensä pinnassa olevaa kalaa, joka puolestaan voi olla merkki miekkavalaista delfiineistä tai pyöriäisistä.

Viimeisellä safarilla syyskuussa tapasimme miekkavalaat juuri lintujen avulla. Eräs ranskalaisista vieraistamme ne ekana havaitsi. Perhe oli silloin ruokailemassa samoilla alueilla, missä eilen olimme ja nytkin kalastamme. Siitä lähtien, ja myös ennen sitä. Oikeastaan koko kesän, lauma on viihtynyt vuonossa tai läheisillä matalikoilla. Havaintoja on tehty viikoittain.

Gavlfjordenia ympäriinsä ajellessa ja luotaimen ruutua katsellessa saa käsityksen, kuinka paljon silliä on liikkeellä. Sen määrä on koko ajan lisääntynyt. Miekkavalaslaumalla, sillä minun ystäväperheellä, ei ole mitään syytä lähteä muualle. Sen kun vaan pysyy täällä. Haluan että masentavinakin päivinä, sellaisina kun kalastus ei inspiroi, minulla on toivoa paremmasta.

Mahdollisuus tavata tuttuja.

-lauri-