Les Alpes des Lofotens on naapurimaakuntamme kadehdittavan kaunis vuorijono.
Osittain pilvien peitossa olevat Lofoottien alpit Hadsel- vuonon toiselta puolen nähtynä.
Lofoottien ja Vesterålenin vuoret ovat säästyneet mannerjään tylpistyttävältä vaikutukselta.
Miltähän tuntuisi olla tuolla ylhäällä?
Näyttäisikö tältä?
Vaikuttaisivatko kalastajakylät näin pieniltä?
Tuntisinko itseni vuorten valtiaaksi?
Tapaisinko todellisen hallitsijan?
Kuninkaallisen kiirunan.
Kolme ensimmäistä kuvaa minun. Seitsemän muuta ovat ottaneet Fanny ja PaulineLES ALPES DES LOFOTENS
Støn satama 25.lokakuuta. Voimakasta etelätuulta. Lämmintä yli kymmenen astetta. Tällä hetkellä selkeä sää. Aamurusko oli niin voimakas, että varmaan se illaksi pilvistyy. Voi jopa sataa , sääennustuksista huolimatta. Eilen saimme 1100 kiloa koljaa ja 300 turskaa. Meidän lisäksi ainoastaan Ola oli merellä.
Siirtyminen Savosta, siis Raatessuon ympäristön metsistä, Lehtisaaren kuha- ja haukivesiltä sekä Salonsaareen nuotta-apajalta Norjan merelle sujui minulta kivuttomasti. Sopeutumista helpotti loppuviikoksi tullut myräkkä. Meidän ei tarvinnut aloittaa kalastusta heti. Saatoin palautua kaikessa rauhassa ja keskittyä suppilovahverobisnekseen. Ja muutamaan huiputukseen, helppokulkuisilla lähivuorilla pistäytymiseen.
Sienisaalista tulikin mukavasti, sen verran, että kuivuri saa toimia täydellä teholla vielä monta päivää. Jostain on hankittava lisää lasipurkkeja säilytysastioiksi.
Yhden päivän vietin kokonaisuudessaan sisätiloissa. Silloin en vaivautunut edes ulko-ovelle. Raitisilmatarpeeni tyydytin avaamalla ikkunan. Päivän mittaan vaelsin myös Lofooteilla, kapusin vuorille, katselin alas, valloitin huiput ja tapasin kiirunan.
Valassafariystävieni kuvissa.
-lauri-
Merci beaucoup Fanny et Pauline
