Arktista ruohosipulia, maltsaa, muita villivihanneksia ja syyskylvöjä.

Mehamn 27.9.2013. Kova koillistuuli jatkuu viidettä päivää. Lämpötila on pudonnut viiteen asteeseen, korkeimmille tunturiylängöille tullut lunta.Viikkoni on mennyt poukkoilevan epäsäännölliseen merielämään tottuneelle oudoissa ja  ylellisissä maarutiineissa: Aamukahvit ja aamiainen laivalla, lenkki kylän läpi majakalle tai sen tapaiselle pikkuiselle satamaan ohjaavalle kymmenen metriä korkealle valotornille.

takaisin laivaan toteamaan tilanne. Sitten on vuorossa, laatimani lukujärjestyksen mukaisesti, maailman pohjoisimman mantereella sijaitsevan  leipomon

panoraamakahviossa erikoiskahvin  nauttiminen. Edellisenä päivänä ostettujen iltapäivälehtien lukeminen ja samalla varttuneempien mehamnilaisten keskustelujen seuraaminen, ja keskusteluun osallistuminen, jos siltä sattuisi  tuntumaan. Ensimmäisenä asiakkaana saa parhaan tarkkailupaikan.

Puolen päivän aikaan takaisin laivaan päiväkahveja keittämään ja  päivällistä tai lounasta hitaasti valmistelemaan. Iltapäivällä lähituntureille ja illalla hotellille nettiin, kun laivamme megabittikiintiö on tämän kuun osalta täynnä ja netti päällystön toimesta suljettu.  Vaikka tällainen leppoisa Mehamniin tutustuminen ja maissa oleilu on mukavaa vaihtelua merielämään, ei sellaista kykene millään viikkokausia kestämään. Kotiinlähtökin viivästyy. Ja juuresten, viimeisten perunoiden sekä kypsyvän kaurahalmeeni sadonkorjuu.

Eilen iltapäivällä vaeltelin tunturiniityillä hieman puolukoita poimien ja  ruohosipulin siemeniä keräillen . Ruijan kosteikoissa tavataan villinä kasvavaa ruohosipulia.

Monet paikalliset, varsinkin idempänä Ruijassa, ovat sitä puutarhoihinsa siirtäneet. Minäkin haluan. Oikeastaan haluan perustaa arktisen oikein suuren maatiaisruohosipulimaan yrttitarhani kylkiäiseksi. Sekä siirtää Vesterålenin luonnossa tuntematonta kasvia rannan kosteisiin painanteisiin. En usko tekeväni ympäristörikosta, tuovani vieraslajia.Varmaan se muutenkin ihan omin neuvoin, ne muutamat sata kilometriä etelämmäksi levittäytyisi  Kyseessähän on oikeastaan puoliviljely. Eilen ahnehdin. Keräsin useiden aarien suuruisesta ruohosipulikosta moninkertaisen määrän siemenkotia siihen verrattuna mitä haaveeni toteuttaminen vaatisi.

Kotiin päästyäni aion kylvää osan penkkiin , osan kasvihuoneeseen ja osan potteihin. Syyskylvöt sopivan myöhään tehtynä helpottavat kevään puutarha-askareita.

Monet kasvit voi kylvää syksyllä. Porkkana, talvivalkosipuli, tilli ja palsternakka ainakin ovat sellaisia. Niistä on kokemusta. Syyskylvös noudattaa luonnon omaa rytmiä. Siemen itää silloin kun on itämisen aika. Kylmä jakso virittää sen herkäksi ymmärtämään millloin. Niin luulen. Puutarhurin ei tarvitse tuskailla maan muokkauksen ja muiden kylvötöiden kanssa muutenkin kiireisinä kevätviikkoina. Syyskylvöksille riittää kosteutta ja ennen talvea kylvetyt pärjäävät paremmin rikkaruohojen kanssa.

Ruohospuli ei ole ainoa pohjoisessa menestyvä hyvänmakuinen villivihannes. Olen luonnonystävänä hieman rajoittunut pragmaatikko,innokas kerääjä ja syöjä, mutta väkisin en ala mielestäni mauttomia tai kitkeriä, oudon makuisia tai muuten suussa epämääräiseltä tuntuvia luonnontuotteita syömään , olivat ne kuinka kehuttuja ja terveellisiä tahansa.

Hyvänmakuisissakin kun on ihan riittävästi tarjontaa alkukeväästä myöhäiseen  syksyyn. Suosikeistani ensiksi joutuva on vuohenputki. Sen versoilla selvitään täällä hieman myöhempään kasvunsa aloittavan nokkosen satokauteen. Nokkosta seuraa rannan levävalleissa kasvava , kovasti savikalta näyttävä ja maistuva isomaltsa.

Erinomainen pinaatin tai vaikkapa parsan korvike,jonka satokausi kestää juhannuksesta lokakuulle saakka.

Suolaheinää ja pihatähtimöä eli vesiheinää tulee käytettyä sesonkisalaateissa. Väinönputkesta saa hyvää hilloa.

Villivihannekset, sienet ja marjat ja ulkona sekä sisätiloissa menestyvät yrtit ja muut puutarhakasvit takaavat maatilallamme lähes kahdeksan kuukautta kestävän omavaraisuuden tuorekasviksiin pohjautuvaan, runsaalla kalalla ja vähäisellä lihamäärällä höystettyyn ruokavalioon.

Vuoden pimeimpiä kuukausia varten varastosta löytyy omia pakasteita, kuiva- ja hapantuotteita, hilloja, mehuja sekä suolattuja sieniä.
-lauri-

Maan omenat.

Mehamn 24.9. Ruijan kalastajia liian usein piinaava ja kalastuksen estävä koillistuuli saapui eilen. Siitä huolimatta yritimme vetää muutaman apajan Kelavuonon suun molemmilla puolilla  sijaitsevilla rantamatalikoilla Skjæmenissä ja Tjeldsnæringissä. Kalastamaanhan tänne kauas pohjoiseen on tultu.

Olisi kannattanut pysyä maissa.

Nuotta sotkeentui, lopetti kalastuksen ja pakotti ajamaan yöksi Kelavuonon satamaan. Tämä päivä meni työtovereiltani huoltohommissa. Nuotan paikkauksessa ja köysien kunnostamisessa. Minulla oli sillä aikaa mahdollisuus inventoida ruokavarastot ja ostaa täydennystä. Perunat, joita ainakin  luulin ottaneeni mukaan riittävästi, olivat huvenneet olemattomiin, muutamaan kiloon.

Eivät tietenkään kaikki, vaan juuri ne kipparin eilen voimakkaana esiintulleen  mieltymyksen mukaan ainoat oikeat eli gulløyat.

 Muita lajikkeita, kuten sinistä kongoa, berberiä ja pimpernelliä oli runsaasti, mutta eivät ne täytä päivän kriteerejä, eivät satu olemaan oikeita laivaperunoita muutoin kuin hätätilassa. Niin kuulin. Ehkä voin  käyttää niitä möhemmin muusissa, tai paistettuina.

 Puikula olisi ollut toinen  sopiva vaihtoehto, mutta puutarhani puikula-ala oli vähäinen ja osa halmeesta vielä täydessä kasvuvauhdissa, etten arvannut ottaa mukaan kuin muutaman kattilallisen.
Tällä laivalla onnistuneen kalastuksen edellytys on peruna. Se on kaikenlaisen fyysisen psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edellytys. Sitä ei säästellä. Perunan loppuminen olisi meille katasrofi. Perunaa ei voi korvata riisillä, pastalla,makaronilla eikä varsinkaan kuskuksella tai nuudeleilla

Ne eivät ole oikea ruokaa vaan päällikön yalla-mat nimellä kutsumaa roskasapuskaa. Jota syödään korkeintaan maissa. Siis silloin kun satutaan kalaan mennessä tai kalasta tullessa pysähtymään Tromssan kiinalaisessa. Riisiä voi nauttia myös kotona, kerran kuussa grillatun broilerin kera. Osoitus pohjoisen kansallismukulan asemasta Morgenstjernan ruokalistalla on kulutuksen määrä joka on useita kiloja päivässä, ainakin kuutena päivänä viikossa.

Eilen halusin olla niin rohkea, että olisin pitänyt  vegetaarisen päivän, mutta ihan ilman perunaa, tehnyt pelkästään kasvispihvejä sienikastikkeen ja salaatin kera. Ei onnistunut. Luovuin suunnitelmasta. Asiaa pohdiskeltuani päätin, että on sittenkin parempi keittää ne Gulløyat seuraksi ja tekaista sienikastikkeen asemasta itäsuomalainen suolaläskisoossi eli tirripaisti. Pihvit jokatapauksessa tein ja ne tekivät hyvin kauppansa. Eräänlaista edistystä sekin. Kasvisruoka tulee.

Kaikki tuntemani pohjoisnorjalaiset kalastajat ovat perunan suurkuluttajia. Muutamaa kummallista poikkeusta lukuunottamatta. Laivoilta, laitureilta ja syötitystuvista löytyy asiantuntijoita perunan käytön lisäksi myös viljelyneuvonnassa.  Vierasta on opastettava, kun eihän muualta tullut voi ymmärtää. Olen saanut paljon hyviä ja huonoja vinkkejä. Olen kuullut tehneeni monta asiaa väärin. Siksi onkin ihmeellistä, kuinka vähäistä on näiden neuvojien oma viljely. Kaikista tuntemistani Støn ja Myren kalastajista ainoastaan minulla, Alf Vidarilla , Artolla  ja Karsteinilla on perunahalme. Viidellä prosentilla korkeintaan.

Peruna on pohjoisessa  pyhä, on elämys profiloitua sen kautta. Yrittää integroitua ja löytää paikkansa. Viljelijänä ja kokkina. Haastavinta on saada täällä tuntemattomat viljelymenetelmät toimimaan. Valitettavasti on lähes mahdotonta löytää muita mukaan kokeilemaan perunanviljelyä luonnonmukaisesti merilevä- tai kalanperkuujämälannoituksella.

Tai kasvatusta pelkästään hiekassa, ruohokatteessa tai tornissa. Haluaisin useamman kokeilevan viljelyä kumppanuuskavin kanssa, irlantilaistyypillisesti kivenkolojen merileväpatjoissa tai permakulttuurille ominaisessa kohopenkissä. Täällä kaikelle sellaiselle olisi loistavat edellytykset. Sopivia valoisiin kesäöihin sopeutuneita maatiaislajikkeitakin löytyy. Ja joutoalueita.
       -lauri-

Miehistön pyynnöstä liharuokapäivä.

Nordvågan 19.9. Ruijassa on tänään kesä. Lämpötila 21 astetta. Aurinko paistaa. Ei tuule.
Luovutimme puolitoista tonnia kaloja , korjasimme nuotan, otimme kuuteen konttiin jäitä ja nautimme sikalammas- jauhelihasta, oman puutarhan luomupunajuurista ja punasipuleista tekemiäni Lindströmin pihvejä. Nyt olemme matkalla avomerelle. Tarkoitus oli viipyä Honningsvågissa iltaan saakka. Ja tavata muita suomalaisia. Kalastaja ei kuitenkaan päätä omista menoistaan  vaan kippari. Tai oikeastaan turska.

Koko viikon olemme syöneet kalaa tai kuningasrapuja eri tavoin laitettuna, joten miehistön pyynnöstä ostin Honningsvågin Rimistä jauhelihaa ja kaivoin juuresvarastostani kookkaan punajuuren.

          Tein pihvit tällä netistä ensimmäisenä silmiin sattuneella miumaukkaan ruokablogin ohjeella.
Ainekset ohjeen mukaan:
200 g jauhelihaa
1 keskikokoinen (n. 80 g) tuore punajuuri
1 tl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
(1 tl sokeria)
1 pieni sipuli
0,5 dl juustoraastetta
1 kananmuna
0,5 rkl sinappia
suolaa, musta- ja valkopippuria, muita mausteita oman maun mukaan

Koska kalastajakollegani ja kippari ovat minuakin  kovempia syömään päätin tehdä nelinkertaisen annoksen.Sipulin asemasta käytin punasipulia, juustolisäykseksi raastoin laivan jääkaapin juustovalikoiman vanhimmasta päästä ottamani Jarslbergin jämät. Jarslberg muuten vastaa  maultaan lähinnä emmentalia. Sinappia minulla ei ollut. Laitoin taikinaan ohjeen ulkopuolelta hieman korppujauhoja.

Itse pihvintekoprosessiin en sen kummemmin puutu, miumaukkaan kuvallisten ohjeiden mukaan se meni, totean kuitenkin, että laivamme käytännöllisen keittiön aallokossakin vaaterissa pysyvä keinuva kaasuhella osoitti lämmönsäätelyssä ylivertaisuutensa.

Minua hieman jännitti itse ruokailu. Lindströmin pihvit olivat norjalaiselle kipparilleni ja harjoittelijallemme täysin uusi makuelämys. Täällä ei punaisia pihvejä, venäläistä ruokaa ( kuten kippari puhelimessa lindströmin pihvit bors keittoon sekoittaen mainitsi ) ole totuttu nauttimaan. Olin siksi varautunut vieraan maun vieroksuntaan laittamalla eilisestä jääneet paistetut turskankielet  ja perunamuusin jämät uuniin lämpiämään. Ihan vaan kaiken varalta.
Ei olisi tarvinnut, pihvini saivat kehuja. Ja tekivät kauppansa. Niinkun lisukkeeksi keittämäni ainoastaan pohjoisissa valoisan yön oloissa menestyvät luomu-Gulløy perunat. Ja oikein äkäinen, aavistuksen tirripaistin makuinen  ruskeakastike.

Morgenstjerna laivalla ei arkena jäkiruoalla hienostella. Kipparille riittävä desert on musta kahvi ja käärimänsä Petterøes sätkä. Minä kaipaan kahvin kanssa jotain parempaa. Tänään tuli nautittua omavaraisuus ja luomuidea unohtaen keksivarastossa ainakin kuukauden olleita saksalaisia Desiree vohveleita.
-lauri-

Norjalaiset kalakakut

Mehamn 17.9. Lähes tyyntä poutaa, lämmintä kymmenen astetta. Iltapäivällä luovutimme pohjoisen rupeaman ensimmäiset saaliskalamme Nordkyn Seafoodsin kalanvastaanottoon. Tulomatkalla väsyttämällä otetut, kuudesta eri paikasta vedetystä apajasta kertyneet, puolitoista tonnia. Saalis oli suurimmaksi osaksi koljaa ja huono. Kala oli pinnassa pohjanuottamme tavoittamattomissa.
Saimme kuitenkin sen verran, että meitä avomerellä uskollisesti seuraaville ja perkausätteitä kerjääville myrskylinnuille riitti tarjottavaa.

Sää oli onneksi hieno.Aurinkoisella ilmalla ja lähes tyynessä säässä on pohjoisten vuonojen tuttuja väyliä mieluisa seilata. Merta, sen eläväisiä sekä muuta meriliikennettä mukava seurata. Laivaelämämme oli, kuten sillä on tapana huonojen saaliiden aikana olla, kahvinjuontia, siirtymistä, ja parempien aikojen odottelua. Vetojen vähät kalat saa silloin perata kiireettä. Luppoaikansa käyttää ruokkimalla lintuja. Tai ihailemalla kyllästymiseen asti maissa alkavaa ruskaa. Hurtigrutan ohimeno auringonlaskun aikaan oli minulle eilisillan parasta.

Tänään saimme kaikkien aikojen toiseksi suurimman kalamme, pienempien parikymppisten lisäksi yli satakiloisen ruijanpallaksen. Siinä apajassa ei sitten paljon muuta ollutkaan ja meillä oli aikaa ottaa saaliskuvia. Poseerata jätin kanssa. Odottamaton saalis, oli se sittten  korillinen suppilovahveroita, hyvä puolukka-apaja tai vaikkapa tällainen pallas, motivoi mukavasti. Auttaa kestämään vastoinkäymisiä. Ja pettymyksiä. Retkemme alku on ollut pettymys. Odotimme parempaa.

Pyydystämämme kolja on onneksi suurikokoista ja helppoa käsitellä. Hintakin on noussut kaikkein alhaisimmista lukemistaan. Saamme peratusta kalakilosta euron. Euroopan tuorekalamarkkinat ovat alkukesästä piristyneet , siellä on  nyt kysyntää varsinkin vaalealle annoskokokalalle, koljalle. Suurin osa  Norjassa pyydetyistä kaloista menee vientiin. Englanti on tärkein  kauppakumppani. Fish and chipseihin tuntuu Norjanmeren kolja kelpaavan entiseen tapaan.

Norjalaiset ovat joissain asioissa kummallisia. Ne eivät esimerkiksi ymmärrä maukkaan koljan päälle. Ovat siinä mielessä pahasti jälkeenjääneitä. Vaalealihaisen, kuhan oloisen merikalan syöntiin ei ole perinteitä,siihen ei ole totuttu. Sitä ei jostain kumman syystä ymmärretä edes paistaa. Kaupasta on turha etsiä tuoreita tai edes pakastettuja koljafileitä, kokonaisista kaloista puhumattakaan. Islanti on paljon avarampi. Siellä kolja on kansallisruokaa.  Eläkkeelle jäänyt kalastajakollegani Lars kiteytti pohjoisnorjalaisen vuosisadoiksi jumittuneen kalankäytön osuvasti. Turska keitetään, seiti paistetaan ja koljasta tehdään kalakakkuja ja -pullia. 

NORJALAISET KALAKAKUT

Rajoittuneen käytön vastapainoksi  kalakakut ovat sitten sitäkin  herkullisempia.Niiden nauttiminen  ja varsinkin teko on tarkkaan ohjeistettua. Jokaisella kalastajakylällä on omat reseptinsä. Kalakakkujen paremmuudesta on ulkopuolisen turha lähteä paikallisten kanssa kiistelemään. Kaikkia kannattaa kehua ja olla kulloisenkin herkkujen  tarjoajan kanssa samaa mieltä.  Olen vuosien kuluessa tehnyt monilla minulla suositelluilla ohjeilla ja yleensä onnistunut. Kaikkein tärkeintä on säilyttää fileitä muutama päivä viileässä. Pyyntituoreista kaloista tehtyihin ei tule samaa sopivan sitkasta rakennetta eikä makua. 

OHJE

Suosikkiohjeeni norjalaisiksi kalakakuiksi on  kirjattuna tässä.

Laitan sen selvennykseksi vielä tähän. Ateria neljälle.

Ainekset:

Onnistumisen kannalta on tärkeää, että kaikki ainekset ovat samassa lämpötilassa.600 gr koljafilettä pari päivää mahdollisimman viileässä ollutta.

1 dl maitoa                                                                                   

1 dl kermaa                                                                                 

 2 ruokalusikallista perunajauhoja                                                

 2 teelusikallista suolaa                                                                 

ruohosipulia                                                                           

 valmiiksi jauhettua tai itse raastettua muskottia                                                              

  Taikinan teko :

1.Jauha kala myllyllä, sauvasekoittimella tai millä tahansa hienoksi, ei kuitenkaan mössöks 

2.Lisää maitoa ja kermaa vuorotellen, vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen.

   3. Lisää ja sekoita perunajauhot.                                                        

  4.Lisää ruohosipulisilppu ja muskotti.                                               

5.Anna tekeytyä huoneenlämmössä puoli tuntia .                             

Paisto :

Märällä lusikalla tai käsin muotoillut pihvit paistetaan kypsäksi oliiviöljyssä, voissa tai molempien sekoituksessa. Samaa taikinaa voi käyttää myös kalapullien tekoon. Pullat keitetään makumieltymysten mukaan maustetussa  vedessa 20 minuuttia ja annetaan sen jälkeen jäähtyä omassa liemessään puoli tuntia.  

             Koljapihvit ja -pullat  voi pakastaa. Pullat kannattaa pakastaa liemessään.

Kakkujen ja pullien kanssa sopivat tarjoiltavaksi jauhoiset perunat, miksi ei myös riisi, keitetty parsa ja porkkana sekä puolukkahillo. Kastikkeena valkokastike pullille ja hieman ruskeampi kakuille. tai mitä nyt itsekukin haluaa. Kalakakut soveltuvat hyvin myös hampurilaispihveiksi. 

Kotimaisista kaloista lähes kaikki soveltuvat, hauella olen kokeillut ja ollut hyvn tyytyväinen tulokseen.

                                      -lauri-                           

Sailan kesäkurpitsapihvit.

Morgenstjerna Honningsvågin satama 16.9. Støstä lähdettyämme olemme seilanneet  34 tuntia, kertaakaan pysähtymättä, satamissa poikkeamatta. Tromssan ohitimme aamuyöstä. Hammerfestin aamupäivällä. Perille Mehamniin jatkamme huomenna. Aamulla otamme jäitä ja mahdollisesti kokeilemme olisiko Nordkappin edustalla kalaa. Sitten siirrymme vuonon toiselle puolelle, tutuiksi tulleille syysvesille.

Blogini on muuttunut. En ymmärrä asetuksista  paljoakaan joten ulkoinen muutos on pieni. Aluksi vain nimi on vaihtunut. Morgenstjerna N-27-Ø on nyt Morgenstjerna-Pohjoinen omavaraisuus.  Katsoin, että viisisataa postausta rannikkokalastajan elämästä ja kiinnostuksen kohteista reilun kolmen vuoden aikana on ihan riittävästi. Kalastus saa jäädä sivuosaan. Puutarhaviljely, luonnontuotteet sekä niiden keräily ja  mahdollisimman suureen omavaraisuuteen  pyrkivä elämäntapa  ansaitsevat tulla enemmän huomioiduksi.

 Sekä rakas harrastukseni kokkaus.

Valaista en luovu, niitä seuraan entisellä innolla. Kalastusta sivuan jokaisen  postauksen alussa olevan päiväkirjani kautta. Siis silloin kun kalastamme.

Morgenstjerna-Pohjoinen omavaraisuus tulee sisältämään paljon ruokaohjeita ja viljelyvinkkejä. Blogini tulee kertomaan onnistumisista ja haasteista. Haluan välittää Norjan vuosien aikana oppimani  sekä perinteiset  paikalliset, että uudet sovelletut ruokalajit lukijoilleni. Haluan myös kertoa yrityksistämme elää mahdollisimman omavaraista ja luonnonmukaista elämää haastavissa pohjoisissa olosuhteissa.  Ehkäpä kokemuksemme voivat olla sovellettavissa Suomen oloihin, ehkä ne voivat olla tukena ja innostajana.

Intiimiksi tämäkään blogini ei muutu. Yksityiselämämme saa pysyä omanamme. Perheemme mahdolliset avautumiset ja kuulumiset saavat olla nähtävissä henkilökohtaisilla  facebook sivuillamme. Morgenstjerna-Pohjoinen omavaraisuus sitävastoin on julkisuushakuinen, haluaa olla esillä ja on siksi avannut oman   fb profiilin.

Ensimmäinen ruokaohjeeni on pari viikkoa sitten luonnonmukainen elämä fb- ryhmän seinälle ilmestynyt kesäkurpitsapihvit. Koska permapuutarhassamme ei kesäkurpitsaa ole viljelty ja kuitenkin halusin ohjetta testata, valitsin kurpitsan tilalle porkkanaa, punajuurta ja sininen kongo- perunaa.
                                          -lauri-

Pihveistä tuli erinomaisia. Suurkiitokset ohjeesta , Saila.

Saila Kleine Staarman

Kesäkurpitsapihvit

6dl kesäkurpitsaraastetta
2-3 dl vehnäjauhoja
1-2 kananmunaa
1 dl parmesaani- tai jotain muuta juustoa
1 tl valkosipulijauhetta
1 pieni nippu hienonnettua persiljaa

Poista kesäkurpitsaraasteesta ylimääräinen neste, vispaa kananmuna ja sekoita kaikki ainekset toisiinsa. Muotoile pihvit leivinpaperin päällä ja paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Voit paistaa pihvit myös paistinpannulla öljyssä, jolloin ne on käännettävä paistamisen puolivälissä.

Pohjoisen permapuutarhan satoa.

Morgenstjerna 14.9.2013. Senjan saaren salmissa matkalla kohti Tromssaa, sieltä jatkamme Mehamniin. Kolja katosi loppukesästä Støn matalikoilta ja piti meidät sekä muut laivat maissa. Ainoaksi vaihtoehdoksemme, siis jos halusimme kalastaa, jäi mennä sinne, missä on edes jonkinlaiset mahdollisuudet saada saalista. Kokeilimme ensiksi lähempää, Senjan edustan matalikoilta huonolla menestyksellä, ennen kuin kippari soitti Mehamnin kalanvastaanottoon ja ilmoitti tulostamme.

Mehamnin syyskalastusviikot ovat minulle tuttua puuhaa. Ja etukäteen tiedossa, että jossain vaiheessa sinne mennään. Aiempina vuosina lähdöt ovat olleet helppoja. Sen kun vaan pakkasin tavarat, hankin laivaan muutaman viikon ruokavarastot, otin mukaan lukemista ja koneen ja siirryin kotini mukana pohjoiseen. Sienestyksen ja marjastuksen keskeytyminen tietysti harmitti, mutta vain hieman.

Tänä vuonna lähtö, joka on jälleen kerran viimeiseni, oli raskas. Jouduin jättämään melkoiseksi plantaasiksi paisuneen pohjoisen permapuutarhamme juuri sadonkorjuun alla. Tai tarkemmin ilmaistuna korjaamaan suurimman osan sadosta etuajassa, yksin ja kovalla kiireellä. Ilman haaveilemiani sadonkorjuutalkoita ja leppoisia syysiltojen uuden sadon puutarhapeijaisia.

Onneksi kevät , kesä ja myös syksy olivat sään puolesta loistavat. Sotien jälkeen ei tällaista oltu koettu,sanoivat. Kasvukauden pituus ja lämpösumma  oli virallisestikin näin pohjoiseksi korkea.

Sato valmistui poikkeuksellisen aikaisin. Ja oli hyvä. Suurin osa permaviljelykokeilussa olleista puutarhakasveista onnistui. Omavaraisuus onkin  turvattu perunan, kaikkien juurikasvien ja sipuleiden sekä mausteiden suhteen. Sekä rannan kivikoiden leväkasoissa kasvaneen punasavikan eli arktiseksi pinaatiksi kutsumani terveyslähteen, joka kylvämättä ja ilman hoitoa tuottaa satoa juhannuksesta pitkälle syksyyn. Ja on sitäpaitsi pinaattiakin monikäyttöisempi

Peruna on parin viikon uurastuksen jälkeen pääosin kellarissa.

Kaikki sipulit kuivumassa. Purjot, sellerit ja juurikasvit odottavat maassa sen aikaa kuin pohjoisessa viivymme, siis lokakuun ensimmäisiin viikkoihin. Samoin mausteet. Sisällä kasvattamilleni 22 basilikalle löysin uudet kodit. Ehkäpä haen palattuani muutaman hoidossa olleen takaisin loppusyksyn tuoreyrttitarvetta tyydyttämään.

En haikaile, kalastan. Mahdollisina vapaa-aikoina vaeltelen Nordkyn niemimaan tuntureilla. Onhan siellä Mehamnissa sitäpaitsi maailman pohjoisimman mantereella sijaitsevan  leipomon näköalakahvila jos niinkuin urbaania tunnelmaa iltapäivälehden ja kahvin ääressä tulisi ikävä.

                                                             -lauri-