Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

torsdag 14. februar 2013

Hiiripöllöystäväni Helmi Helmipöllö.

Stø Morgenstjerne 14.2 Ystävän, mutta  myös Barentsin mereltä Vesterålenin rannikolle kutemaan vaeltavan turskan (norjaksi skrei ) päivä. Turska harrastaa muista tutuista merikaloista poiketen lisääntymistä molemmat sukupuolet kiinni toisissaan. Siksi sitä kutsutaan rakkauden kalaksi. Ja siksi ystävän päivä, punaisten sydämien Valentine, on myös turskan. Tämän asian on norjalaisen kalan markkinointi- ja vientiorganisaatio Eksportutvalg for fisk jokunen vuosi sitten päättänyt.


Tänään saimme täyden laivallisen rakkauden kaloja. Se lohdutti vaikeissa olosuhteissa. Sää oli kolea, tuulinen ja välistä lumisateinen. Aallot liian korkeita. Laiva heilui ja käsiä paleli. Välistä melkein pelotti se keinunta. Työ oli vähemmän nautinnollista kuin viikon aiempina,tyynempinä ja aurinkoisempina päivinä. Kotimatkalla aallot asettuivat niinkuin säätiedotuksessa luvattiin. Huomenna merellä on taas mukavampaa, uskon.

Siipirikko tienpenkalla.
Ystävänpäivän postaukseni pääosassa on Helmi Helmipöllö. Nuori pöllö, jonka etunimi tulee kasvojen helmikuvioinnin mukaan. Ja sukunimi pieleen menneen lajinmäärityksen vuoksi. Oikeasti Helmi Helmipöllö on hiiripöllö.
Helmin tuli tietoisuuteeni viime elokuun lopussa. Kylämme seppä Finn Aage huomasi siipirikkoisen linnun Klon metsätien pientareella. Laihtunut ja huonokuntoinen, vasenta siipeään laahava lintu, ei jaksanut lähteä lentoon. Finn Aage otti Helmin traktoriinsa ja toi kotiin. Kunnan eläinlääkäri osasi neuvoa ruokinnassa. Viisikymmentä grammaa broilerin rintafilettä päivittäin. Siinä tapauksessa jos oikeaa ravintoa, hiiriä tai pikkulintuja, ei ole tarjolla.
                                               Pöllö tilavassa kuivakalavarastossa.
Onneksi oli loppukesä,sepän tilava kuivalavarasto tyhjänä ja innokkaita nuoria pöllönhoitajia perheessä. Helmin toipuminen pääsi alkamaan. Uteliaana lintuna nuorella hiiripöllöllä ei ollut vaikeuksia sopeutua ihmisten maailmaan. Tai niin me halusimme uskoa, tapanamme kun on, pahana tai hyvänä, inhimillistää eläimet.
Helmi söi hyvin, nukkui hyvin  ja tarkkaili ympäristöään. Se oppi luottamaan hoitajiinsa, ei pelännyt, ja tuli luokse. Onneksi hiiripöllö on päiväaktiivinen. Se on päiväpöllö. Olisi ollut aika vaikeaa sopeuttaa ihmisolentojen ja yöaktiivisen pöllön rytmit.
                                                        Ongelma.
Lokakuussa seppä kysyi minulta neuvoja. Helmin tilanne oli ratkaistava. Kuivakalahäkkii tarvittiin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Mitäs sitten hiiripöllölle tehtäisiin. Vapauteen siitä ei ollut, siipi ei ollut vielä kunnossa, lentotaitoa oli kokeiltu häkin ulkopuolella. Pöllönhoitajat eivät sallineet sitä, että Helmi olisi asunut vapaana pihapiirissä. Olisi kuulema helppo saalis kylällä liikkuville puolikesyille merikotkille, ketuille tai minkeille. Eläinlääkärin ohje oli tyly. Pöllö olisi lopetettava.

Mailasin vahingoittuneista linnuista huolta pitävään fuglehjelpen yhdistykseen saamatta vastausta. Kyselin lintuyhdistyksiltä, eivät osanneet neuvoa muuta kuin päästää vapaaksi tai lopettaa. Suomessa olisi ollut useitakin paikkoja minne Helmin olisi voinut viedä toipumaan. Norjassa se tuntui olevan mahdotonta.
                                   Helmi Helmipöllön tulevaisuus.
Kun Helmille ei tuntunut löytyvän muuta ratkaisua kuin se lopullinen poikani lupautui pöllönhoitajaksi. Voisimme rakentaa hiiripöllölle oman yksiön ja  hoitaa siipirikkoisen  kuntoon ja päästää myöhemmin vapaaksi, tai ainakin puolikesyksi pihapöllöksi

                                             Uusi koti Gisløyalla valmistuu.
Onneksi kuulin ystävältäni vasta Helmin tultua alivuokralaiseksi  eläintieteilijöiden sanovan lintujen kärsivän vankeudessa kaikista maaolioista eniten. Niiden tilantarve on niin suuri, että edes kohtuullisten olosuhteiden luominen on mahdotonta. Saatoimme siis rakentaa tilavan yli sadan kuutiometrin alivuokralaisasunnon tästä tiedosta vapaana,hyvillä mielin ja suuren innostuksen vallassa. Päivä siinä kolmelta ammattikalastajalta vierähti.
Kalastajat pöllöyksiön rakennuspuuhissa.
Maisemakatto.

Helmi Helmipöllö perheenjäsenenä  
Helmin asunto sisustettiin mahdollisimman luonnonmukaiseksi puineen ja pensaineen. Lentotilaa jätettiin ja katto tehtiin kasvihuonemuovista. Heti muuttopäivänä huomasi  Helmin valitsevan tietyt suosikkipuut lempioleilupaikoikseen. Helmin huoneeseen oli meillä näköyhteys eteisen ikkunasta. Siitä saatoimme seurata uutta perheenjäsentämme ohikulkiessa, häntä häiritsemättä. Helmi söi tottui meihin ja vahvistui lisää. Ystävämme siipikin näytti paranevan.
Helmin ensimmäinen päivä, tutustuminen uuteen perheenjäseneen
Väsyttää...
Pöllön pää kääntyy monta astetta ja nopeasti.
Helmi vakio-oksallaan.
Toinen lempiorsista.
Kaipuu oikeaan kotiin
Vaikka Helmi Helmipöllöllä kaikki muu olikin  meidän ymmärryksen mukaan kunnossa, yhtä puuttui. Vapauden kaipuun jotenkin vaistosi. Vuoden viimeisinä viikkoina hiiripöllömme lenteli kiivaita pyrähdyksiä ikään kuin näyttääkseen että siipi kantaa ihan riittävän hyvin. Ettekö usko.
Vapaus
Kellarissa olevalle pesukoneellemme jouduimme kulkemaan Helmin huoneen kautta. Pyykkääjä oli silloin koko ajan hiiripöllön tarkkailtavana. Helmille oli varmaan käynyt niinä kymmeninä kertoina  selväksi, että yksin pyykkilastin kanssa tuleva joutuu pitämään ulko-ovea auki muutaman sekunnin, juuri sen ajan kun  avaa kellarin oven. Tai ehkäpä vain kuvittelen.
Joka tapauksessa eräällä tällaisella pyykkireissulla Helmi läksi. Lensi pirteänä auki olleesta ovesta ulos rantapellon pihlajaan. Kun juoksin Helmin luokse se lensi  satakunta metriä pihatienvarren puihin ja sieltä edelleen jonnekin lähikoivikkoon. Hämärässä emme Helmiä löytäneet. Seuraavana päivänä hiiripöllömme näyttäytyi kerran ja varmaan läksi saareltamme. Uskomme sen lentäneen  kotiinsa kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan  Klon laaksoon. Soidinaikakin oli lähestymässä.
-lauri- 
Helmi Netissä
 Helmi Helmipöllön tarinaa ja Vesterålenin luontoasioita linnuista, hylkeistä, valaista ja vaikkapa säästä villin pöllön hengessä voi seurata Helmin ikiomilla facebook sivuilla. 


6 kommentarer:

  1. Ai turskanpäivä:)
    Voi Helmi. Ihana tyyppi. Toiv. se pääsi turvallisesti kotiin. Ja huippuja olette kun jaksoitte sen porukalla hoitaa kuntoon. Meillä oli kerran nymfipapukaija. Se pääsi kerran karkuun ikkunasta. Talvella. Ja lähti kanssa. Viikon päästä luettiin Iltalehdestä, että pari päivää lähdön jälkeen palokunta oli sitä yrittänyt kiinni kun joku ihminen oli huomannut erikoisen linnun pihakuusessaaan. Eivät saaneet kiinni. Mutta että tuollainen trooppinen lintu eli ainakin pari päivää pakkasessa ja luonnossa!

    SvarSlett
    Svar
    1. Turskanpäivä oli ja meni, mutta turska jatkaa kututouhujaan. Linnut ovat selviytyjiä,kuten papukaijanne, ne yleensä pärjäävät pakkasessa, eteläisemmätkin,kunhan saavat syötävää. Täällä on hyvä myyrävuosi eikä Helmillä sen puolesta pitäisi olla vaikeuksia, olettaen että saalistusvietti ei liikaa heikentynyt broileridieetillä ollessa. Helmin perheenjäsenenäolo antoi lisäenergiaa ei vienyt sitä.Oli hienoa olla samassa taloudessa niin mahtavan linnun kanssa :)

      Slett
  2. Hei Lauri,
    ihanaa, että olet palannut! Saan taas kaipaamiani terveisiä Stöstä, Vesterålenista. Helmi ei ollutkaan ihmistä pöllömpi! Helmillä on joku serkku täällä minun nurkilla ja syksyllä läheisestä metsästä myöhään illalla kuului karmiva kirkuna, se oli mitä ilmeisimmin hiiripöllö. Hiuksianostattavaa pimeässä, vähän kuin kaukainen kettu. Helmin pulputtava ääni on huomattavasti laulavampi, kauniimpi.
    Olen iloinen, että olet voinut palata kalastajaksi ja lähes kateudella luin viikon menyysi. Itse asiassa sitä voinkin lainata, joten kiitos sparrauksesta kulinaarisiin kokeiluihin! Jos keksit elantoa antavaa työtä
    teilläpäin, niin otan ilolla vastaan vinkkejä!
    Kauniita seglatser, terv Elisabeth

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos paljon Elisabeth. Täällä saattaisi löytyä ihan oman alasi töitä ja miksei muiltakin aloilta. Matkailupuolella on tapahtunut mielenkiintoisia uudelleenjärjestelyjä esimerkiksi. Palaillaan asiaan :)

      Slett
  3. Ei "pöllömpi" bloggaus, mukavaa kerrontaa.

    SvarSlett