RATA, MOUNA JA MINÄ

KÄYPÄLÄISEN POHJOLA OSA IV

Vähintään kerran tunnissa lähtee pitkä, jopa 70 vaunua käsittävä malmijuna Kiirunan kaivosten lastauspihalta Narvikin suojaiseen satamaan.  Vuosittain radan kautta  kulkee malmia enemmän kuin mitään muuta tavaraa missään muualla Norjassa. Malmijunien välillä radalla liikennöi henkilöjuna. 

Malmiradan juna, Pohjolan pikajuna, on  henkireikäni, flow ja meditaatio. Mindfullnes ja kaikkea sellaista upeaa, josta tiedostavat ystäväni ovat  minulle yrittäneet  kertoa. Että sisäistäisin. Edesmennyt setäni käyttäisi  flowsta sanaa oleminen. Pohjolan pikajuna on ollutta ja tulevaa. Mennyttä maailmaa. Paluu 60-luvulle. Idän pikajunan korvike Baikalin ja Amurin  radan hengessä.  Matkalla Narvikista Tukholmaan tai päinvastoin  aika pysähtyy kuudeksitoista tunniksi ja ihmisiäksi. Kohtalot  ja tarinat sekä luonto vyöryvät tajuntaan. Varsinkin jos on niin onnekas , että makuuvaunun sekahytissä on useampia kanssamatkustajia.

Junassa on ravintolavaunu. Wifiä ei ole.  Kahvin ostajalle luvataan santsikuppi ilmaiseksi. Koko matkan ajan. Siinä tulee säästöä. 

Faktat antavat varmuuden turvalliseen matkaan. Nettiä ei tarvita ja kahvi on halpaa. Ravintolavaunu tarjoaa ruotsalaisen leppoisan lämpimän  tunnelman ja mielettömän  valikoiman syötävää. Myös vegaanisia herkkuja. Minä valitsen aina poronkäristyksen, jonka pyydän vain hieman mikrossa lämmitettynä. Ensimmäisen, kahden vuosikymmenen takaisen matkani polttavan  kokemuksen opettamana. 

Kuuden hengen sekahytit seinältä laskettavine sänkyineen ovat junan sisäisiä erillään  olevia linnakkeita. Valitsen sellaisen,  joka kerta. Takuun inspiroivasta matkasta. Jos matkani on Narvikista Tukholmaan saan kiirehtimättä ja väljästi  asettua hyttiin, useimmiten yksin.  Muut tulevat Abiskosta tai Kiirunasta. Rakennan sänkyni, kiinnitän sen tottuneesti. Jousitetun  pultin ja hahlon avulla seinään. Sitten  laitan paksun aluslakanan patjan päälle, asettelen päällyslakanan ja huovan  sillä tavalla, että lakanasta noin 40 senttiä on huovan päällä.  Lopuksi tyyny saa tärkätyn päällysliinan. Pussilakana ja froteiset patjan päälle venytettävät kuminauhaliset resorilutrakkeet eivät Pohjolan pikajunaan kuulu.  Vasta kun sänky on kunnossa, teen hytti-inventaarion.

Pienellä pöydällä ikkunan alla on kuusi tetraa ruotsalaista lähdevettä. Sekä muutama  kappale rautateiden  sopivan paksua, helposti luettavaa julkaisua, lehteä nimeltä Kupee. Valitettavasti  ja harmikseni se ei koronarajoitusten aikana ilmestynyt.  

Paras muistoni Kupeesta on ihana lääkäri Mouna. Neljän vuoden takaa. Eräältä lokakuiselta matkalta.

Sillä matkalla  hyttiin nousi Abiskosta ja Kiirunasta vain  kaksi nuorta miestä,  myöhemmin ei ketään. Kanssamatkustajani olivat ruottalaisia, ihan asiallisen kivoja,  kohteliaita, mutta niin urheilullisia,  etten millään päässyt sosiaaliseen transsiin, täysillä mukaan  vuorikiipeilyn ja myös  jääkiipeilyn  maailmaan. Hakkuihin, köysiin ja lukkoihin, piikkeihin. Pitänee vastaisen varalle perehtyä Narvikin pystysuoriin vuoriin sekä  Abiskon ja Jukkasjärven  kallionleikkausten jääseinämiin.  Kiipeilytekniikoihin.

Seurustellessa meni kaikesta huolimatta mukavasti  muutama tunti kuunnellen. Tarinoin toki itsekin. Valaista ja turskasta. Sitten oli aika käydä nauttimassa päivällinen. Otin Kupeen mukaani. Tilasin annokseni haluamallani tavalla lämmitettynä. Ruokajuomaksi pyysin oluen. Pullon etiketissä komeili Lapporten niminen  skeittiramppia muistuttava tunturimuodostelma.

Ruokaa odotellessani selasin nopeasti lehden jutut, kävin läpi otsakkeet. Mouna pisti heti silmään , meni mieleeni. Häneen tutustuisin sängyssä lukulampun valossa. Hänestä saisin seuraa. Syötyäni  ja parit kaljat  sekä jälkiruokakahvit juotuani. Sen verran Mouna saisi odottaa. 

Palasin sopivassa tunnelmassa hytiin. Iltatoimien jälkeen kömmin lakanoiden väliin. Seuralaiseni oli  aivotutkija Mouna Esmaeilzadeh.  Tarinansa uskomaton.

 Alkuvuodesta 1983 joukko iranilaispakolaisia pyrki Turkkiin. Pakkasta oli vuorilla 20 astetta , lunta pyrytti. Kylään saavuttuaan vanhemmat luulivat pienen tyttärensä kuolleen. Hän ei hengittänyt. Oli kylmennyt. Kylän naiset riisuivat kolmivuotiaan. Laittoivat ammeeseen. Ei lämpimään, vaan  kylmään veteen. 

Lapsi virkosi. Palasi kuolleista. Lääkäri Mouna Esmaeilzadeh kertoi saaneensa kolmivuotiaana juuri oikeanlaista hoitoa. Samalla tavalla pahasti kylmettyneitä hypotermiapotilaita nykyäänkin hoidetaan. Ammattilaisten toimesta tietokoneen ohjauksessa. Mounan pelastivat luku-ja kirjoitustaidottomat. Kylmä vesi ja  sinkitty amme. Ammattimaisesti ja rutiinilla. 

Pakolaisperhe ei päässyt  haluamaansa  Ranskaan vaan  joutui Ruotsiin. Vieraan kielen ja kulttuurin armoille. Ranskassa olisi ollut osa Persiaa.  Mounan kotikaupungiksi tuli Tukholma. Hän meni kouluun , opppi nopeasti kielen, kävi  musiikkilukion Integroitui. Suoritti filosofian maisterin tutkinnon. Valmistui lääkäriksi. Väitteli aivoista. Mouna on nyt  43-vuotias optimisti. Mouna uskoo tieteeseen ja demokratiaan. Tieteeseen, joka on kaikkien käsitettävissä. 

Neloskanavalla doktor Mouna tulee kylään. Hän  antaa toivoa ja tarjoaa faktoja maailmanlopun sijaan. Vastaa kysymyksiin, auttaa tuskassa. Mielenkiintoisesti. Syyllistämättä. Mouna lohduttaa kehityksen  nimeen. On ihmisten tukena. Silloin kun vastassa ovat luulot ja olettamukset. Valeuutiset ja ilkeydet. Iva ja pilkka. Tai pessimismi ja toivottomuus.

Hektinen tuokiomme iltayöstä Mounan kanssa oli lyhyt, mutta pitkä.  Mouna jäi mieleeni . Tuli luokseni uudestaan ja uudestaan. Siihen auttoi mukaan nappaamani Kupee. Vielä viikkojenkin päästä  olin Monassa ja sanoissaan. Luin artikkelin moneen kertaan.  Osaan sen ulkoa. Voisin siteerata ystävääni Mounaa muutaman  A nelosen verran.                                                                                                                                    

Riittäköön nämä

"Jos minulla ja sinulla on eri näkökohdat, ja sinä pystyt aukottomasti esittämään tieteelliset faktat jotka kumoavat totena pitämäni, pysyn entistä tiukemmin kannassani "                                                                     -Mouna Esmaielzadeh-

" Tiede on kaikkein seksikkäintä mitä on olemassa "
 -Mouna Esmaielzadeh-

" Intohimo on huumeenomainen virtaus aivoissa, kuin rakkaus joka vetää meitä vastuttamattomasti tiettyyn  suuntaan"
-Mouna Esmaielzadeh-

                                                          -lauri-