Pellossa tukikohtani oli Toppari. Aivan loistava motelli tilavine ja edullisine saunallisine huoneineen ja muhkeine aamupaloineen. Aamupalapöydästä voi ihailla mestarihiihtäjä Mäntyrannan patsasta.
Matkalla takaisin näkyi ropsipino.
Ja käpylintu.
Ajoin massiivisen kiirunan ohi
Poro oli tienpenkassa.
Täällä Björklidenissä on näin hienoa.
Iso lättänä seinällä latistaa kahvittelutakkatulifiilistelyäni, varsinkin kun se Lallukka ei pärjääkään.
Minä kuulun vähemmistöön. Tohkeissaan ruutuun tollottavat norjalaiset haltioituvat Meiänomakultasuperduperrumpeforantilmål Petterin hiihdosta. Ymmärrän, että kansallisuustunne on pyhä asia. Sen kanssa ei ole leikkimistä.
Bjørkliden 6.3. Tämä tunturihotelli on paras. Tänne vaan on päästävä kahville. Aina kun on aikaa. Tullessa ei ollut, kun vuoristonylitykset sujuivat kolonnassa niin hitaasti. Hyvä kun kerettiin ajoissa Pellon junalle.
Nyt minulla ei ole kiirettä. voin istuskella ja seurailla hiihtolomalla olevia ruotsalaisia. Ne juovat lämmintä , selailevat kirjoja ja katselevat takkatulta. Pitävät taukoa ennen iltapäivän aktiviteetteja.
Seassa olevat norjalaiset erottaa siitä, että ne ihan oikeasti ja tosissaan seuraavat Petter Northugin hiihtoa. Tuntuu olevan kovin tärkeää tuon , joskus aika lapsellisesti käyttäytyvän, juniorin mestarisuoritukset.
Onneksi se ei tällä kertaa tehnyt suuren esikuvansa Dählien temppua, eikä tullut takapuoli edellä maaliin. Minunkaan ei tarvitse ensi viikon koukutustupakeskusteluissa vaimentaa vuonomaalaisiten ystäviäni hyvää oloa. Ei tarvitse sanoa niinkuin kilpakumppanit, jotka sietävät käytöstavoissa ja empatiassa vähemmän edistynyttä keskenkasvuista poikasta. "Petter on Petter."
-lauri-
