Björkliden on paras

Pellossa tukikohtani oli Toppari. Aivan loistava motelli tilavine ja edullisine saunallisine huoneineen ja muhkeine aamupaloineen. Aamupalapöydästä voi ihailla mestarihiihtäjä Mäntyrannan patsasta.

Matkalla takaisin näkyi ropsipino.

Ja käpylintu.

Ajoin massiivisen kiirunan ohi

Poro oli tienpenkassa.
Täällä Björklidenissä on näin hienoa.

Iso lättänä seinällä latistaa kahvittelutakkatulifiilistelyäni, varsinkin kun se Lallukka ei pärjääkään.

Minä kuulun vähemmistöön. Tohkeissaan ruutuun tollottavat norjalaiset haltioituvat Meiänomakultasuperduperrumpeforantilmål Petterin hiihdosta. Ymmärrän, että kansallisuustunne on pyhä asia. Sen kanssa ei ole leikkimistä.


Bjørkliden 6.3. Tämä tunturihotelli on paras. Tänne vaan on päästävä kahville. Aina kun on aikaa. Tullessa ei ollut, kun vuoristonylitykset sujuivat kolonnassa niin hitaasti. Hyvä kun kerettiin ajoissa Pellon junalle.
Nyt minulla ei ole kiirettä. voin istuskella ja seurailla hiihtolomalla olevia ruotsalaisia. Ne juovat lämmintä , selailevat kirjoja ja katselevat takkatulta. Pitävät taukoa ennen iltapäivän aktiviteetteja.
Seassa olevat norjalaiset erottaa siitä, että ne ihan oikeasti ja tosissaan seuraavat Petter Northugin hiihtoa. Tuntuu olevan kovin tärkeää tuon , joskus aika lapsellisesti käyttäytyvän, juniorin mestarisuoritukset.
Onneksi se ei tällä kertaa tehnyt suuren esikuvansa Dählien temppua, eikä tullut takapuoli edellä maaliin. Minunkaan ei tarvitse ensi viikon koukutustupakeskusteluissa vaimentaa vuonomaalaisiten ystäviäni hyvää oloa. Ei tarvitse sanoa niinkuin kilpakumppanit, jotka sietävät käytöstavoissa ja empatiassa vähemmän edistynyttä keskenkasvuista poikasta. "Petter on Petter."
-lauri-

Pitäisi rakentaa uusi jäämeren rata

Meressä on ollut kovasti kalaa. Sääkin on alkuvuonna suosinut. Muutamia lyhyitä myrskyjaksoja lukuunottamatta. Kiintiömme on kohta puolessa välissä.


Turska on ollut kookasta ja se on ollut aikaisessa.


Pellon asemalla on vielä hiljaista ja ainoastaan yksi raide. Kaikki muuttuu kun uusi jäämeren rata , toivottavasti, rakennetaan.


Langenesegga torstai 10.helmikuuta 2011. Tuuli on tyyntynyt.Lämpötila muutama aste plussan puolella.Olemme vakiopaikallamme yhdessä Kjøllefjordin ja Nordeggan kanssa. Kaiussa näkyy kohtalaisesti rekisteröintejä.

Alkuviikko meni maanantaita lukuunottamatta maissa lumimyräkkää pitäessä. Tiet olivat tukossa ja aura- autotkin aina välistä ojassa. Tämä talvi onkin ollut rasittavan luminen, mutta ei niin kylmä kuin viime vuonna. Merellä on ollut miellyttävä työskennellä ja se on pääasia. Maavaikeudet ovat helpommin siedettävissä. Alkukaudesta on kalaa saatu poikkeuksellisen paljon, eikä sen pyydystämiseen ole tarvinnut edes jonottaa. Toisella meidän apajapaikoistamma, täällä Langeneseggalla, on vain muutama nuottalaiva ja toista apajaamme, hietikkoa, isännöimme yksin.

Viikonloppuna käväisin Suomessa hakemassa Nyksundiin tulevat yhdistyksemme kirjailijavieraat. Nykyään Helsingistä pääsee junalla kätevästi Kolariin saakka. Pellon yksiraiteista asemaa katsellessa tuli mieleen miksei se rata voisi jatkua Skibotniin saakka.
Sitä pitkin voitaisiin kuljettaa Pajalaan tulevan suurkaivoksen rautamalmi kalastajakylän syväsatamaan edelleen maailmalle rahdattavaksi. Narvikin rata on jo nyt ylikuormitettu eikä kaupungin sataman kapasiteetti riitä uusille malmilastauksille. Hyvä kun selviää joka 40. minuutti Kiirunasta tulevista malmilasteista.

Ilman laatu on Narvikin ympäristössä kovasti heikentynyt, niin, että siitäkään syystä sinne ei tarvita yhtään uusia pölyjä.

Pohjois kalotille uusi jäämeren rata olis toivottu piristys. Tavara ja myös matkustajaliikenteen painopiste siirtyisi pohjoisemmaksi. Suomi saisi kaipaamansa yhteyden pohjoiseen.

Pellosta Pajalaan tehtävä pistoraide tekisi vilkkaan risteysaseman. Myös matkustajaliikenne lisääntyisi kovasti ja hyvät kulkuyhteydet toisivat intoa myös investointeihin.
Mikäli rata Ruotsin puolella jatkuisi edelleen aina Kiirunan- Narvikin radalle saakka koko kalotti olisi kytköksissä toisiinsa, rajat haihtuisivat.
Pohjolan nousu alkaisi.

Nyt vaan äkkiä etsimään ne tarvittavat miljardit. Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan. Asiastahan on jo käyty epävirallisia neuvotteluja aina ministeritasoa myöten.
Sitä uutta rataa odotellessa taidan testata tämän nykyisen. Kun seuraavan kerran on asiaa Etelä- Suomeen jätän auton Pelloon ja nousen junaan.
-lauri-