Tuhkapilven alla riekkoja

Gisløy15.4. On hieman parempi sää, tuuli kohtalaista kai, lounaanpuoleista. Lämmintä 5 astetta. Tuhkaa Eyjafjalla tulivuoren purkauksesta on levinnyt tänne saakka. Tuonne ylempiin keroksiin. Mutt en mää mittään nää. Riekkoja kyllä.

Olisin halunnu laittaa teille kuvan riekosta mun puutarhassa, otettu pari vuotta sitten, mutta ei sitä mistään löydy tähän hätään. Tulkoon seuraavaan blogiin. Sen sijaan kuvassa on siipiään levittelevä pulmunen, kuvasin keittiön ikkunasta 6 huhtikuuta 2007.

Harrastan nyt lintujen tarkkailua. Ihan sisätiloista käsin. Se on sillä tavalla hyvä harrastus , että voi yhdistää aamupalan syömiseen ja kirjoittamiseen sekä maailman tapahtumien seuraamiseen. Vaihteen vuoksi seuraan mitäs siellä Islannissa.
Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tällaiseen moniharrastamiseen on mahdollisuus.

Oon siis maalla , meiän pikkuisella maatilalla. Gisløyan saarella 20 km Støn kylästä.
Tulin tänne, kun varmistui, että tällä viikolla ei kalasteta, eikä tehdä paljon muutakaan kalastuksen liittyvää. Annamme turskan lähteä ja koljan palata, ennenkuin taas aloitamme sen nuottaamisen.
Siimalaivat puolestaan odottavat epätoivoisesti rauhallisempia kelejä. Että pääsisivät merelle, varsinkin ne pienemmät. Niitten toiveissa kun on, ett turska pysyis täällä vielä pitkään. Ja lisäkiintiö tulis pyydystettyä.

Ristiriitaisia toiveita meillä.

Eilen siivoiltiin juniorin kanssa ympäristöä ja pidettiin keväinen roskienpolttopäivä. Kai ne olis parempi noi pahvilaatikot ja muu palava siistata ja kasata ja viedä kierrätyskeskukseen polttamisen asemasta. Mutta, kun siinä roskien poltossa on oma nostalginen hohtonsa. Nuotio tuo aina erämaatunnelman. Sitten siihen tuhkakasaan vois kesällä laittaa kasvamaan vaikka sipulit. Niin oon aina aikonu ja kaks kertaa tehnyt.

Varstad maatilamme eläimistö on tosi monipuolinen. Siihen kuuluvat nisäkkäistä minkki, kärppä ja kettu. Saukkokin on säännöllinen pihapiirin vieras. Meressä näkyy usein pyöriäisiä ja hylkeitä. Olohuoneen ikunastamme rantaan on vain 80 metriä, joten niitten tarkkailu on mahdollista sisältä. muutaman kerran olemme nähneet miekkavalaita ja pallopäitä kans . Ne kun tulevat sillin perässä ihan vuonojen pohjukoihin.

Linnuista tykkään eniten riekoista. Joka vuosi talomme ympärillä on ainakin kaks poikuetta. Soidin menonsa ne pitävät ihan tässä lähellä. Kummallakin puolella taloa on sopiva kukkula näille uroksille hallittavaksi. Siinä on kukoilla kovaa tohinaa usean viikon ajan, kun niitä raja- alueita pitää vahtia ja varmistaa asemansa. Lentävät melkein pystysuoraan ylös päkättäen ja laskeutuvat loivemmin maahan. Ja juoksevat edestakaisin mahtiaan näyttäen.

Riekkoja tallustelee näihin aikoihin pihamaalla ja marjapensaiden alla ja joskus niitä istuu jopa pihlajan oksalla. Aika hauskaa sekin, kun rypykuoppa on koko kesän viinimarjapensaan alla ja syksyllä ne samat pensaat joutuvat riekkopoikueen uhriks. Marjat häviävät. Vaikee saada muut uskomaan ett en oo poiminu kun riekko söi. Rastaat ja kottaraiset nyt vielä kävis selityksestä.

Tämänkertainen tulivuorenpurkaus Islannissa tuntuu jotenkin vähemmän dramaattisemmalta.
Kun ei oo ite paikalla ja kun se eka on niin hyvin muistissa. Ja tähän oltiin varauduttu vielä paremmin. Evakuoinnit sujui tosi hyvin, valtatie ykkösen sillat saatiin pelastettua tekemällä tulvavesimassoille virtausaukkoja ja kriisikeskukset olivat heti täydessä valmiudessa.
Pääministeri Johanna tuli nopeasti rauhoittavine lausuntoineen. Olkaa rauhallisia, noudattakaa ohjeita, tilanne on hallussa. Johanna tuntuu minusta oikeen sopivalta Islannin kriisiaikojen myös luonnonkrisiaikojen emännäksi.

Entisellä pääministerillä Geir Haardella tilanne ei sen sijaan ollut hallussa. Silloin kun talous ylikuumeni, eikä hallitus ymmärtänyt kriisin olevan tulossa. Pääministeri onkin jälkeenpäin pyytänyt kansalta anteeksi. Ninkuin pitääkin.
Talousromahduksen selvittelyraportti , jonka julkaisu jäi osittain näitten luonnonkatastrofien varjoon, on rajua tekstiä. Eräs kansanedustaja meni omissa arvioissaan niin pitkälle , että kutsui
presidentti Grimssoninkin olleen lähinnä pankkiirien juoksupoika ja Cheerleader. Edistäessään ulkomaanmatkoillaan islantilaisten rahamiesten ja -naisten katastrofiin päättynyttä maailmanvalloitusta.

Eilen islannista lähti maailmalle kalojen lisäksi paljon tuhkaa. Niin paljon, että meiänkin pitäisi sitä saada vastuksiksi , ainakin lentoliikenne on poikki. Kaikki lennot on peruttu. Saas nähdä kuinka pitkäks aikaa. Jäätikön alla oleva purkaus on suurempi kuin eka, niin sanottiin, ja voi kuulemma kestää pitkään. Tuhka sateita voimme saada jatkossakin, jos huonosti käy. Ja se suuri Katlakin on siellä varjostamassa.
Onneks näitten tulivuorijuttujen takia ei tartte yöuniaan menettää. Voi suhtautua aivan yhtä tyynesti kuin erilaisiin posahduksiin tottunut veljeskansamme lännessä.
Kyllä kaikki järjestyy, niinkuin siellä on tapana sanoa.
-lauri-

Uusi tulivuorenpurkaus Islannissa

Ylläoleva kuva Eyjafjallajökull jäätiköstä on otettu Vestmannasaarten lautalta edellisen, nyt jo rauhoittuneen, tulivuorenpurkauksen kolmantena päivänä. Muutamaa tuntia aiemmin tästä Fimmvörduhalsin tulivuoresta purkautui kilometrejä korkea tuhkahöyrypilvi joka vielä näkyy selvästi mun pokkarilaatuisessa kuvassa.

Uusi purkaus näyttäis olevan, tai niin luin, Eyjafjallajäätikön alla ja saattaa aiheuttaa tulvia. Valtatie ykkönen on suljettu ja lähistöllä olevat maatilat evakuoitu. Viranomaiset ovat nopeasti valmiudessa. Niillä kun on kokemusta tällaisesta.

Alakuvan otin Eldflellin, sen 1973 syntyneen tulivuoren huipulta päivää ennen Fimmvörduhalsin purkausta. Vestmanna saaret sijaitsevat ainoastaan 30 kilometrin päässä näistä nyt purkautuvista tulivuorista.

Purkausta voi seurata vaikkapa klikkaamalla mun suosikkeja icelandreview tai morgunbladet tuossa oikealla

Katson ulos ikkunasta

Laivamme on 22- vuotias. Rakennettu Puolassa. Ja minun mielestä aivan yhtä kaunis kuin perinteiset norjalaiset lehtikuusirunkoiset alukset. Viisikymppinen Øyland on puurunkoisista se tyylipuhtain edustaja

Morgenstjernen olohuoneen pirtinpöydässä istuen tarkkailen säätilan muutoksia, juon kahvia ja harrastan kommunikointia sekä kirjoittamista.





Räntäkuuro yllättää aina välistä


Sadetta ja utua, korkeimmat huiput pilvessä



Laivan ikkunasta näen pienvenesataman ja läheiset vuoret. Sää on tänään ollut kovin vaihtelevaa. Välillä melkein aurinkoo ja välillä sakeita räntäkuuroja.



Skipsandin hiekkaranta kaamosaikana kuvattuna. Sinne olis tarkoitus mennä aarteenetsintään. Støstä Skipsandille on puolen tunnin reippailu.


Stø 13.4. Tuuli on hieman asettunut, eikä enää sada kuin kuuroissa, vähän räntääkin tulee siinä seassa. Vielä äsken vettä tuli kaatamalla. Lämpötila on 4 astetta. Mikal Steffensen läksi Klotind laivallaan tuohon surkeeseen keliin, meni laskemaan turskasiimoja.

Morgenstjernen saki on hajaantunut kukin omiin oloihinsa. Kippari on viettänyt joutopäiviään Myressä , vastaremontoidussa talossaan, lämmittänyt takkaa ja valmistellut aterioita perheelleen. Kunhan ekaks on aina tehnyt aamukierroksen tänne Støhön.

Tämänkin päiväisellä lenkillään se sitten tuli laivakuulumisia multa kyselemään. Saatuaan koukutustupien tilanteen selvitettyä ja säätä haisteltua.

Mun poikani isännöi pientä Gisløyan saaren maatilaamme, siellä kun on nopeempi nettiyhteys noihin woweihin, ja sitä sen kaipaamaa omaa rauhaa. Kalastuskaudella me asumme niin tiiviisti kiinni toisissamme, ett vapaa - aikana on parempi, siis terveellisempi, olla hieman erillään.

Minä hallitsen tätä niin tutuksi käynyttä laivaa. Siihen oon tottunut ja siitä kovasti pidän. Ei sitä kotoaan minnekään osaa kaivata. Tässä kun on kaikki mitä tarvitsee. "Täällä on lämmintä ja hyvää" niinkuin kalastajat asian ilmaisevat.

Vähän arvelinkin , ettemme me niillä siimankunnostustöillä itseämme hengiltä raada. Seuraavan kerran mennään merelle vasta ensi viikolla, joten on aikaa sen vajaan päivän urakan suorittamiseen.
Kippari se sanoi, ett nyt otetaan iisisti. Se oli selvittänyt vähän koljatilanteita ja sen perusteella antoi lausuntonsa. Kipparia on uskottava.

Pohdimme sitt näitä kiintiöhommia. Nyt tulee lakimuutos , joka mahdollistaisi yhden lisäkiintiön ostamisen. Niin että voisimme kalastaa kolme turskakiintiötä kahden asemasta.Kiintiöitten hinnat ovat nyt alhaisia, joten senkin puolesta se vois olla fiksua.

Vähän kuitenkin arveluttaa. Kolme kiintiötä tarkoittaisi 150 tonnia suolistettua turskaa. Ja kun ensi vuodeksi on tulossa muutenkin korotuksia nykyisiin kiintiöihin, niin kolmannen kiintiön kanssa saattaisi tulla stressi. meitä kun on vaan kolme ja laivamme on yks niistä pienimmistä nuottalaivoista, vaikkakin yks tehokkaimmista.

Kippari sitt sanoi että ei varmaan osteta , ainakaan vielä.

Siitä huojentuneena taidan lähtee lenkkeilemään. Sääkin on vaan vähän huono. Jos kävis läheisellä Skipsandin hiekkarannalla katsomassa, mitä törkyä sinne on talven mittaan myrskyissä ajautunu, näkyiskö hylkeitä ja ovatko meriharakat paikalla.

Myöhemmin vois mennä maatilalla pistäytymään ja valmistelemaan kevätsiivousta.
Ihan ekaks taian kuitenkin mennä koukutustuville kahville.
-lauri-

On siis kevät

Stø 12.4. Voimakasta lounaistuulta 14m/s.Sataa kaatamalla .Lämpötila 8 astetta.

Nyt lumet lähtee . Sääli valkoisia tuntureita. Ne menettävät vaippansa. Eilen alkanut sade ja kova lounaistuuli pieksävät Morgenstjernaamme. Sisällä on hyvä olla , laiturille ei viitsi lähteä. Ulkoiluks riittää laivan ikkunan avaaminen ja sisään tunkevan meri-ilman nuuhkiminen.

Aamupäivällä olin ahkera, kävimme Myressä hoitamassa asioita, poikani ja minä. Veroilmoituksia ja lapsilisiä ja näitä tällaisia. Juniori kun saa vielä nauttia siitä lapsilisästään, vaikka on ollu jo vuoden ammattikalastajana. Mutta ihan ekaks, silloin aamuvarhaisella, kävin kuulostelemassa kalastajien tunnelmia koukutustuvilla ja juomassa niitten kahvia. Kahvin keiton ja ruoanlaiton kanssa kun vaikeuksia niinä päivinä, kun ei olla merellä. Ei millään viittis.

Lisäkiintiö alle 11 metrisille vähän harmittaa meitä isompien laivojen kalastajia. Se koetaan epäoikeudenmukaiseksi ja syrjiväksi. Tänään se sitten varmistui, ettei meille mitään lisäpyydystettävää tule. Suomeks tarkoittaa muutamaa hiljaista viikkoa, tai ainakin yhtä ja sinipallassiimojen kunnostusta. Ja Støssä oloa, ei tartte lähtee kauemmaks kalaan. Riittää kun sitoo tapseja ja kiinnittää koukkuja niihin uudentyyppisiin klipseihin. Suurin osa siitä siimojen kunnostusajasta menee kuitenkin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Onhan mullakin paljon kerrottavaa Islannista ja niitten kalastuksesta.

Meidän kuntakeskus Myre on 3500 asukkaan vilkas sentrumi. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Mun suosikkipaikka on Toppen kahvila. Toisen kerroksen näköalakahvila, mistä saa kaikkein parhaat leivokset ja hyvää kahvia. Siellä kuluu helposti tunti ja enemmänkin sitä kahvia juoden ja santsikuppeja hakien.

Ja jos on hyvä tuuri, niin pääsee samalla rahalla kuuntelemaan parlamentin istuntoa, kun eläkkeellä olevat kalastajat ja muut pistävät kunnan asiat kerralla kuntoon. Toppen on Myren urbaani vastine Støn koukutustuville.

Toinen suosikkipaikkani on Myren ja Støn puolessa välissä. Kirpputori, kauppa, kahvila, kierrätyskeskus ja divari kompleksi ICA eli ASVO tarjoaa viihtymista useammaksikin tunniksi.
Useamman tunnin siellä yleensä olenkin. Kirjahyllyjä tonkien ja vaatteita etsien. Tänään hieman lyhyemmän aikaa , kun ei se mun poikaseni jaksanut niin kovasti vanhoista tavaroista innostua kuin isänsä.

Siinä takaisin ajellessa tuli ihmeteltyä nopeasti alkaneita tulvia. Kevät on oikeesti hyökännyt. Ja vesi noussut joka paikkaan. Kun ojat ja purot ovat vielä jäässä, eikä tulvavesi pääse esteettä mereen ovat Klon alavalla sijaitsevat talot vaaravyöhykkeessä.

Yksi kesäasuntona käytetty omakotitalo olikin jäänyt pahasti mottiin. Ja pihalla parkissa olleet autonraadot uiskentelivat kuin sorsat lähistöllä olevassa Strengelvågin vuonossa.
-lauri-

Lotta's fangst

Sillä aikaa kun olin Islannin ja Suomen matkalla, pieneen kyläämme oli ilmestynyt uusi laiva.
Laivan Nimi on Lotta's Fangst N -44- Ø ja se on ensimmäinen suomalaisomistuksessa oleva kalastusalus Støssä.
Samalla ystävästäni A:sta tuli kylämme ensimmäinen suomalainen laivanvarustaja.
Morgenstjernen miehistö toivottaa Lottas Fangstin ja miehistön sydämellisesti tervetulleeksi kirjavaan joukkoomme.
-lauri-

Voi Turskanen

Selkäruoto poistettuna ja avattuna kymmenen kilon turska näyttää tältä. Tehtaalla  selkäruodon poisto luonnollisesti tapahtuu koneella.  Ainoastaan kaikkein suurimmilta se poistetaan  käsityönä

Tämä loppukuivatusta vaille valmis kalliokala on ensiksi ollut painon alla suolassa 3 päivää, niin että nesteet ovat lähteneet pois. Sitten se on uudelleen suolattu kerroksittain muiden kanssa jonka jälkeen annettu olla suolassa 6 viikkoa. Nyt minä sen vielä kuivatan. Se tarkoittaa, että otan kalan auringon paisteeseen ja tuuleen aina kun mahdollista.Huonon sään ja yön ajaksi pinoan suojaan. Valmiit kuivakalat muistuttavat  raakavuotia ja ovat auringon vaalentamia. Stø sunnuntai 11.4. Etelätuuli voimistuu. Lämpötila 7 astetta. Kuivakalatuotantoni ensimmäinen erä on valmis. Kalliokalatkin lyhyttä kuivatusjaksoa vaille. Taidamme olla ainoa laiva, joka ei ensi viikolla paljoa kalastele, mutta oma on syymme, kun olimme niin innokkaita. 

Koukutustuvilla sen sijaan on kiireitä sunnuntaista huolimatta. Pikkulaivat saivat lisäkiintiönsä ja nyt kaikki yrittävät pyydystää kalansa mahdollisimman nopeasti. Siihen tarvitaan syötitettyjä siimoja. Parin viikon päästä turskasiimoja on enää turha laske näille matalikoille.

Turska se meitä hyppyyttää. Se on meidän työnantajamme ja sosiaaliturvamme. Turska on myös valuuttamme. On ollut jo tuhat vuotta. On täysin mahotonta kuvitella näille rannoille yhtään mitään ilman turskaa. Vesterålenin rannikolla esiintyy ja pyydetään kahta tyyppiä turskaa. Koko elämänsa omassa kotivuonossaan asuvaa rannikkoturskaa ja norjalais-arktista vaellusturskaa, niinkuin sen virallinen nimi kuuluu. Toiselta nimeltään kutuvaellukselle menevä tai kudulla oleva vaellusturska on skrei. 

Kutenut ja paluumatkalla oleva on skråpe. Nimi skrei tulee saamen kielen sanasta skrida eli vaeltaa. Eräät kalastajat haluaisivat uskotella, ettei näillä kahella mitään eroa ole. Minusta ero on selkeä. Rannikkoturska on jässikkä. Lyhyt ja paksu. Skrei on solakampi ja eri värinenkin. Skrein solakkuus ei välttämättä ole etu. Islantilaisten saalisturskat ovat samanlaista tyyppiä kuin meidän rannikkoturska. Fileet ovat paksumpia ja täyteläisempiä. Kala on huokuttelevamman näköinen kuin skrei. Skreitä on siis markkinoitava , että me pärjaïsimme tuoremarkkinoilla Islannin muskeliturskien paineessa. 

Järjestömme Råfisklaget keksi muutama vuosi sitten käyttää Ystävänpäivää, sitä Valentines day huumaa, romantiikkkaa, rakkautta ja sellaista massiivisessa sekä kotimaahan että Eurooppaan suunnatussa markkinaiskussaan. Skrei on rakkauden kala luki kalastajillekin jaetussa esitteessä. Samanlaisessa, jota englanniksi kirjoitettuna ympäri Europpaa mahdollisille kalanostajille jaettiin.

Esitteestä saimme lukea, että samaan aikaan, kun ystävänpäivää ympäri maailmaa vietetään, pohjoiset turskat kutevat  meidän rannikkomme edustalla. Mutta eivät kude ihan miten tahansa. Eivät sillä tavalla kuin kaloilla on tapana. Ne ovat pareittain, uros ja naaras. Intiimisti toisissaan kiinni välivedessä kelluen. Siinä on se ero. Siks Vesterålenin ja Lofoottien skrei on Valentines fish. 

Kimaltelevassa pinkissä teini pussukassa, jonka jokainen kalastajakin sai, oli esitteen lisäksi hempeitä punaisia karkkeja, tarroja ja muutakin tietoa skreistä, rakkaudesta ja ystävänpäivästä. Mukana oli myös ruokaohjeita. Metallirasiasta saattoi tarjoilla vaaleenpunaisia karkkeja. 

Skrei ilmestyy rannoillemme vuodesta riippuen marraskuun lopusta lähtien. Useimmiten kuitenkin tammikuun alkuviikkoina. Paluumatkan takaisin kotiseuduillen skreit, siis ne joita me ei saatu napattua, aloittavat huhtikuussa. Turska hallitsee myös pohjoisen  keittiössä. Sen käytölle on kansanperinteessä tarkat ohjeet. Ensimmäinen ja tärkein on, että ainoastaan ärräkuukausina pyydettyja turskia sai syödä. Huhtikuu siis april on ärräkuukausi. Toukokuusta elokuuhun mai-august välisenä aikana turskaa ei omaan käyttöön pyydetty. Kesän tuorekala oli seiti tai pallas. 

September eli syyskuu vapautti tuoreturskapaastosta. Tärkeimmät turskaruoat ja niiden sesongit olivat, ja ovat, nekin tarkkaan määritelty.Olen muualta tulleena huomannut kuinka yllättävän konservatiivisia nuoretkin norjalaiset ystäväni ovat. Perinteistä pidetään kiinni, eikä uutta herkästi kokeilla. Suotta on hyvää raaka - ainetta vierailla mausteilla ja kaikenmaailman kokeiluilla pilata. Niin. 

Alla lista turskaruoista ilman sen kummempia ohjeita Kaikki alla mainitut ruokalajit tarjoillaan aina perunoiden kera , ei ikinä riisin. Syksyllä, kun  pyyntituoretta turskaa taas syödään, se yleensä keitetään, ei kiehauteta vaan annetaan hautua jäähytyvässä vedessä kypsäksi. Kastikkeena voisula jossa sipulia tai valkokastike, ehkä pekoni viipaleita. 

Lipeäkalasesonki alkaa loka-marraskuussa ja jatkuu helmikuulle ja jossain päin Norjaa pitempäänkin. Kastikkeena on paistettuja suolaläskikuutioita rasvaliemessään tai pekonirasvakastike. 

Kevyt suolattu, ( sitaateissa) turska kuuluu myös perinteisiin. Turska kovaan suolaan pariksi päiväksi ja sitten annetaan liota, niin että  enin suola haihtuu ja keitetään. On hyvää , mutta alkuun tuntuu aivan liian suolaiselta. Sama ruokalaji on aika yleinen islantilaisessa keittiössä. Siellä useimmiten koljasta.

Boknafisk on puoliksi kuivatettua( 3 viikkoa kuivamassa) turskaa keitettynä.Boknafisk sesonki on läpi vuoden.Ruokalaji on hyvin suosittu ravintoloiden ruokalistoilla. Bacalao on pitkän kaavan mukaan suolatusta ja sitten kuivatusta turskasta , ns kalliokalasta, tehty pataruoka. Se on Portugalin paastonajan kansallisruoka, johon löytyy satoja eri ohjeita. Bacalao ei kuulu Norjan perinneruokiin, mutta se on löytämässa tiensä norjalaisiin koteihin . Norjalainen versio edellisestä on yksinkertaisesti liotettu kuiva- tai kalliokala keitettynä. Tarjoillaan valkokastikkeen kera. 

Mølja on yhtä kuin Lofootit. Aikoinaan kun kymmenet tuhannet vieraskalastajat saapuivat turskan kutuun ruokavalio oli hyvin mølja- painotteinen. Sitä tarjottiin lähes joka päivä. Mølja on  kutuvaelluksella olevaa Skreitä, rannikkoturska ei käy. Ruokalajissa turska keitetään samoin mätipussit. Maksa pilkotaan ja haudutetaan pienessä vesitilkassa ja omassa rasvassaan kastikkeeksi. Puolukkahillo ja paistetut pekonikuutiot kuuluvat mukaan møljalautaselle. 

Turskan kielet on suomalaiselle eksoottinen herkku. Ne paistetaan rapeaksi ja tarjoillaan sellaisen perinneruokaan kuuluvan harvinaisuuden kuin porkkanaraasteen kera. 

Vesterålenilaiseen kalakeittoon laitetaan perunoita ja porkkanoita sekä purjoa , se on yllättävän modernin tuntuinen. Keitto saostetaan hyvin ja on paksumpaa kuin yläsavolainen matikkakeitto. 

Plukkfisk ruokalajissa keitetty paistetaan. Edellispäivän "keitetty turska"- aterialta tähteeksi jääneet kalat ja perunat paistetaan yhdessä pekoniviipaleiden ja sipulin kanssa. On Janssonin kiusauksen norjalainen rannikkovastine. 

Turska on hyvää ainakin sadalla muullakin tavalla laitettuna, mutta nämä edellämainitut kun aluksi kokeilee, niin pääsee omalta osaltaan yhdeksi vuosisataisen rannikkokulttuurin ylläpitäjäksi. Eikä turhaan ala heti kyseenalaistamaan moderneine gourmet ohjeineen :)

                                             -lauri-

Islantifiilistelyä, merisiileistä, merenpohjakiviä ja otoliittipeliä

Merisiilit ovat lisääntyneet voimakkaasti sen jälkeen kun kissakalakannat 60-luvulla romahtivat.Voimakas kalastus vuonoissa verotti paikallisia kalakantoja. Nykyään kalastus on paljon kontrolloidumpaa ja kannat kasvussa. Merisiilikin on yksi tulevaisuuden mahdollisuuksia. Mädille näyttäisi olevan markkinoita luksustuotteena varsinkin Japanissa.


Taskurapu on runsastunut Vesterålenin matalikoilla. Kanta on niin suuri, että kestäisi voimakkaankin verotuksen. Ravunpyynti olisi hyvä lisätulo muuten hiljaisena aikana alkusyksystä. Ehkä meidän olisi tässäkin asiassa katsottava länteen. Islantilaiset kun eivät jättäisi tällaista mahdollisuutta käyttämättä



Keräsin verkon mukana tulleita kiviä. Yritin valikoida , mutta silti kiviä kertyi sata kiloa , ainakin.



Tämä syvyyksistä noussut aarre on taatusti jotain tuliperäistä. On muuten niin yhen sortin laavakiven näköinen ettei enempää vois.



Kolme minun mielestä parasta kiveä. Ne aion pitää itselläni.





Verkon mukana tuli myös tällainen kivizombie


Otoliittipelejä on monenlaisia. Kasvopeleissä 4-5 kuuloluusta yritetään saada aseteltua ilmeikkäät kasvot. Kuvassa silmät ovat 210 cm pitkän ja 27 kiloa painavalta molvalta. Nenä 18 kilon rannikkoturskalta (Oletan kun se oli niin lyhyt ja tanakka) ja huulet 22 kiloiselta vaellusturskalta
Stø 10 huhtikuuta.Vielä lähes tyyntä, pilvistä, lämpötila 6 astetta. Morgenstjerne oli maissa pienemmät laivat merellä.


Islannissa verkkolaivat alkavat valmistautua hietikkoravun, tai sen jota ne jostain syystä kutsuvat hummeriks, pyyntiin. Niin luki icelandreview kotisivuilla. Viime viikolla puolestaan alkoi rasvakalan pyynti ja Vestmanna saarten juksaveneet siirtyvät kohta puna- ahvenen tai nykyään taitaa olla punasimppu suomeks, kalastukseen. Tää puna-ahven on Islannissa kiintiöity kala ja sillä on suuri merkitys varsinkin pienimmille veneille.

Islanti vierailun jälkeen nuo saarivaltakunnan kalastus- ja muutkin asiat ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavalla.
Varsinkin kun näin kuinka paljon tehokkaammin kaikki käytetään hyväks, kuinka koko ajan mietitään uusia mahdollisuuksia ja kuinka sujuvasti kala liikkuu merestä lautaselle. Oli se lautanen sitten Reykjavikissa tai Brysselissä.

Yks menestystarina on molva. Islannissa molvan pyyntiin on satsattu ja markkinoita on käyty tunnustelemassa jo silloin kun kalan menekkin oli heikohko. Se kannatti. Kun turska talouskriisin iskiessä päälle oli aivan liian kallis eurooppalaisille, alettiin etsiä suolakalatuotantoon sopivampaa halvempaa lajia. Vestmanna saarelaisilla oli tarjota molvaa. Viimeiset pari vuotta ovat olleet molvanmyyjille tuottoisia. Ja vaikka turska onkin nyt ostajan kannalta edullista, niin molvaan makuun päässeet Portugalin ja Espanjan perheenäidit eivät luovukkaan tulokkaasta.

Sitt luin vielä meiän Fiskeribladetista kuinka kalastus on Islannissa kasvattanut kovasti, jopa odotettua enemmän, osuuttaan sekä viennistä että bruttokansantuotteesta . Just niinkuin arveltiinkiin kriisin iskiessä päälle.

Kalastuksen merkityksen näkee kolikoistakin. Siellä on klaavapuolella taskurapua, villakuoretta , turskaa ja pikkumustekalaa. Ja uusissa postimerkeissä on kuvaus sillinpyyntiin erikoistuneesta kalastajakylästä.

Oon tainnut jäädä Islantikoukkuun ties monennenko kerran.

Asun kuitenkin Støn kalastajakylässä Vesterålenissa ja hyvä elämä on mahdollista täälläkin. Onhan Vesterålen melkein kuin Islanti. Kuumia lähteitä meillä ei ole , mutta muuten maasto muistuttaa aika tavalla Islantia. Samanlaisia alankoalueita, vehreitä niittyjä ja massiivisia vuoria. Suurinpiirtein samantyyppiset kalastussesongit sekä pyyntimenetelmät. Siks minusta tuntuukin ihan käsittämättömältä, että meillä ei oo Islantilaisten kanssa paljon mitään yhteistyötä. Se ois kyllä saatava käyntiin. Niin paljon opittavaa veljeskansalta.

Tänään olin merellä vaikkei pitänyt: Eräs verkkokalastaja tarvitsi talkooapua nostaaksen jatansa. Olin aamupäivän kantilla verkkohommissa. Paljon kaloja emme saaneet, mutta virtauksen riepottelemiin verkkoihin sotkeutuneita hienoja kiviä siitäkin edestä. Minä olin ihan haltioissani niiden verkon mukana tulleiden kivien kanssa. Kun osa oli sitäpaitsi vulkaanista lajia. Ihan laavakiven näköistä. Meren pohjassa kiviin tulee kaikenmaailman eliöiden, simpukoiden ja muiden toimesta kalkkikuvioita ja ornamenttejä. Ja kiviä on vaikka minkä värisiä.
Ne kivet oli niin houkuttelevia että ois huvittanu ottaa kaikki mukaan. Tyydyin kuitenkin jotain sataan kiloon. Sekin kun herätti kipparissa ihmetystä.

Suurimman osan näistä kivistä aion antaa Gallerian koristeeksi, mutta kolme parasta säästän, Morgenstjernen nuotan mukana saamme myös kiviä , tosin paljon pienempiä. Sellaisia jotka jumittuvat alapaulan riimujen lenkkeihin.

Toinen merikeräilykohteeni on otoliitit eli kuuloluut:Mulle on vuosien mittaan kertyny melkoinen kokoelma turskan seitin ja molvan kuuloluita.On hauska verrata otoliittien näköa ja kokoa. Se kun ei aina oo yks yhteen kalan koon kanssa. Ja se etsiminen se vasta kiehtovaa on.

Rannikkoturskalla, sillä paikallisella on suhteessa pienempi kuuloluu kuin vaellusturskalla. Seitillä ja molvalla on puolestaan turskia pienemmät otoliitit. Meiän otoliittitutkimuksista vois mainita sen että ne ovat empiirisiä mutta epätieteellisiä. Ainakin hauskoja.
Varsinkin kun tutkimuskohteille löytyy paljon muuta käyttöä.

Niitä voi juottaa riipuksiiin kiveks.Niitä voi käyttää leikkirahoina ja niillä voi pelata vaika mitä.
Kasvopelissä neljästä tai viidestä kuuloluusta yritetään muodostaa mahdollisimman ilmeikkäät kasvot.
-lauri-