fredag 20. mai 2011

Arktinen ruokalista: Kalliokalan tarina

Lopputalvesta tai oikeastaan alkukeväästä saimme nauttia muutaman päivän ajan mahtavista keleistä. Saapuessamme huhtikuun toisena satamaan meri oli tyyntynyt. Yläkuvassa meidän jälkeemme saapuneet Nordbøen ja Ekenborg odottavat vuoroaan päästä luovuttamaan päivän saalis.


Meidän saaliimme oli sinä päivänä hyvä. Ensimmäisen apajan tuhannen kilon lisäksi saimme toisessa kolme tonnia suurikokoista turskaa. Joukossa yksi harvinaisen lihaksikas. Tiesin heti mitä sille tekisin. Kuva: Erik Heiskanen

Luovutettuamme kalat tehtaalle perkasin suurturskan selkäruodon oikeaoppisesti poistaen. Perattunakin kala oli yli 15 kiloinen.

Perkaamisen jälkeen turska oli ensiksi 4 päivää (painon alla) voimakkaassa suolassa.
Ensimmäisen suolaamisen tarkoituksena on saada pääosa kalan lihasnesteestä pois.

Sen jälkeen suolasin sen uudestaan neljäksi viikoksi. Toisen suolauksen tarkoituksena on poistaa nestettä edelleen ja aloittaa kalan kuivaaminen.
Kuvassa minä, turska ja Maarten. Kuva: Sofie Colpaert

Toisen suolauksen jälkeen vuorossa on loppukuivaus. Siihen minulla on monta mahdollisuuutta. Joko maatilan varaston takaseinä, kalankuivaustelineet tai laiturilla olevat trukkilavat.

Riippumatta siitä millä tavalla kalan kuivattaa , kannattaa huolehtia ettei kuivumisen loppuvaiheessa oleva kala pääse rankkasateen kastelemaksi. Pieni tihkusade ei haittaa.
Huhtikuun toisen 31- kiloinen on kuvassa toinen oikealta.

Sama kala alas otettuna täyttää trukkilavan.

Kun kala tuntuu sopivan kuivalta se kannattaa leikata aurinkoisella ja mielellään tuulisella säällä sopiviksi annospaloiksi ja lajitella muutamaan kategoriaan. Luokitukseni on seuraava: Ruodottomat selkäfileet, ruodottomat vatsafileet, hieman ruotoiset palaset ja evien ympärykset.

Tässä parasta mitä kalliokalasta voi saada. Loinsia eli selkäfilettä. Tänä vuonna onnistuin suolakalatuotannossani. Laatu on erinomainen. Jos joku blogini lukijoista vierailee Støssä, niin voi sen asian itse todeta. Tarjoan turskapataa Cafe Morgenstjernassa :)

Näin paljon tuli yhdestä ainoasta turskasta. Kuva on otettu lähes tasan kuusi viikkoa pyyntipäivän jälkeen.


Hyvää ruokahalua
-lauri-

11 kommentarer:

  1. Hmm, turskapata kuulostaa herkulliselta! Vaan taitaa tanakin kesana pohjoisen reissu jaada valiin. Loma menee Suomen reissuun ja Tukholmaankin taytyy ehtia. Mutta kuulostaa ja nayttaa hyvalta.

    SvarSlett
  2. Turskapata, bacalao on niin hyvää. Eläköön portugalilainen tietotaito. Nerokkaita olivat, kun tällaisen elintarvikkeen ja siihen ympärille ruokaperinteen keskiajalla kehittivät.
    Mitä Norja ja Islanti olisivatkaan ilman kuivakalan ja kalliokalan tuomia kauppayhteyksiä ja vaurautta.
    Tuskin täällä asuttais.
    Tuula, kuivakala säilyy, kestää kuljetuksen, niin enköhän minä jollain lailla sinnepäin maistiaisia toimita, kun ette kerran tänne pääse.
    Jos osoite olis vaikka siinä lapaspaketissa :)

    SvarSlett
  3. ;) lapaset ovat jo tekovaiheessa, joten ei siihen kauaa mene ;)

    SvarSlett
  4. Nälkä, tulee jo kuvista.

    SvarSlett
  5. Kiitos kommentista Ari. Silloin sen täytyy olla hyvää. En oo vielä itsekään maistanut, mutta täytynee tässä viikolla :)

    SvarSlett
  6. Katsotaan katsotaan josko syksymmällä pohjoinen olisi suuntana! :)

    SvarSlett
  7. Samalla tavalla kuivataan kutumakrillia, "suolataan, ja 24 h suolassa, sitten liotetaan vedessä, saadakseen ylimääräisen suolan!
    Sitten kuivataan täsmälleen samalla tavalla, kun turskat! Todella nami nami, "makrilli snapsi makrilli" Nyt tuli nälkä, APUAAAAAA!

    SvarSlett
  8. Satu:Siis on mulla kalaa muullakin tavalla, mm boknafiskiä ja sushijuttuja ja näitä :)

    Fako: Nyt sinun vaan olisi vihdoinkin päästävä tännepäin makrillisesongin aikaan. Saat lainata minun kuivakalatelineitä saaliin kuivattamiseen :)

    SvarSlett
  9. Ehkä Kesäkuun toisella puoliskolla voin piipahtaakin!

    SvarSlett