Jouten olemiseen vapautuminen

Gisløy 2.7.2012.Luoteistuulta 10metriä sekunnissa,kaatosadetta,lämpötila 12 astetta. Kesä jatkuu normaalia koleampana. Sinipallaksen ensimmäinen pyyntijakso on takana ja valassafaritoiminta täydessä käynnissä. Pallassaaliit olivat alussa erinomaisia, mutta loppupyyntikaudesta virtaus muuttui ja monilla myöhään aloittaneilla laivoilla oli vaikeuksia saada kiintiönsä täyteen. Valaskausi on ollut miekkavalastäyteinen ja muutenkin  rikas. Kesällä harvinaisemmat ryhä-ja pallopäävalaat sekä valkokuvedelfiinit on bongattu. Miekkavalaita, myös hylkeitä syöviä,on viime viikkoina nähty lähes joka retkellä vanhojen ystäviemme kaskelottien lisäksi.
Poikani(Lauri Heiskanen) ottama kuva urosmiekkavalaasta jahtaamassa hylkeitä

Minä en ole mukana. Syynä ei kuitenkaan ole haaveilemani ja varmana pitämäni viimeisen päälle suunniteltu  Islantiin muutto. Vaan kymmenettä viikkoa jatkuva toipumis- ja kuntoutumisrupeama.
Anna Erikson takki ja Annan uusi musiikki pitää mieleni kasassa. 

Harjoittelen kalastus-ja valastusvapaata elämää. Minun on pakko.
Huhtasieniterapiaa Gislöyn kuloheinikossa rentukoiden kukkiessa. 

Polveni fysiologia ei ortopedin, ei lääkärin eikä fysioterapeutin mukaan mahdollista paluuta entisiin töihin. Ei täällä. Eikä Islannissa. Kuntoutusta jatketaan kuukausia, ja saikkua vielä pidempään. Navin,siis paikallisen Kelan, kanssa aletaan elokuussa suunnittelemaan kalastusuran jälkeistä elämää.
 Just nyt ajankohtaisia asioita ovat vaikkapa omista raaka-aineista itsetehty sitruunamelissaminttusima ja ikkunalla kasvavat basilikat

Niittäminen on mulle tuttua,sitä ei  tarvitse opetella.Rauhallisesti tehden se onnistuu myös polviraihnaisena.

Uudelleen koulutusta, henkistä sopeuttamisvalmennusta ja sellaista on tulossa.

Kolmentoista vuoden aikana olen aika paljon ja syystä haukkunut täkäläisiä virastolaisia.
Byrokratian kankeutta, ylimielistä asennetta ja epäpätevyyttä. Siksi on reilua antaa  kehut silloin kun siihen on aihetta. Nyt on.
Sairasloma ja kuntoutusasiani ovat hoituneet erinomaisesti ja nopeasti. Päivärahojen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia, fysioterapian arvioin kahden kuukauden kokemukseni mukaan  korkeatasoiseksi.
Kuntosalista, sen henkilökunnasta ja asiakkaista on tullut osa kalastajan turvaverkkoa. Navilaisista melkein ystäviäni, samoin kuin omalääkäristäni joka melkein tarvitsi rohkaisua voidakseen toissapäivänä ilmaista sen minkä jo tiesin. " Lauri, tiedätkö tämä oli nyt tässä, sun meriura.Aletaanpas miettimään muita vaihtoehtoja. Lähetinkin jo paperit Naviin, että pääsette neuvottelemaan jatkosta"
Niitetyn heinän tuoksu on yksi hyvä syy ottaa heinähanko esiin.

Meri- ja muuttohaaveista luopumisen, paljon ennakoitua pidempään kestävän kuntoutumisen ja aika usein tulevan turhautumisen kestää näkemälla sen mikä on mahdollista. Nyt minulla on aikaa askaroida keittiössä, hoitaa pikkuisia puutarhapalstojani  ja tarkkailla lintuja, valaitakin harrastusmielessä ja lähinnä maalta käsin.Tai sitten vieraana.
Minulla ja hautovalla haahkanaaraalla on läheinen suhde. Neljän viikon ajan tapasimme joka päivä. 

Sain olla mukana saattamassa vastakuoriutuneita  poikasia mereen. Kuva Ensio Pietikäinen.

En voi juosta,en hyppiä enkä kiipeillä vuorille. Voin kävellä, pyöräillä ja meloa.

Kylässä käymiseen, kalastajakylän koukutustuvissa ja valaskahviossa vetelehtimiseen sekä  Esson baarissa istumiseen ja vieraiden isäntänä toimimiseen toipumislomalla oleminen antaa loistavat mahdollisuudet.
-lauri-