søndag 20. januar 2013

Morgenstjernen paluu

Stø 21.tammikuuta 2013 kello  04:05. Olimme Langeneseggalla. Vedimme yhden apajan. Saimme 700 kiloa turskaa ja seitiä. Yltyvä myrsky pakoitti meidät palaamaan Støhön kesken reissun.

Morgenstjerne-niminen blogi on sekin  palannut. Pienen tauon jälkeen tein päätöksen jatkaa kolme vuotta sitten aloittamaani nuottakalastajan tarinaa. Minulla tuli ikävä ruudulla näkyviä tunnelmiani ja ikävä bloggaajaystäviäni sekä lukijoitani. Ikävä sitä maailmaa, josta  puoli vuotta olin kokonaan poissa. Sen luonnolliselta tuntuvan maksimiajan. Morgenstjerne on tuttu, lähes sama kuin ennen taukoa. Teemat pysyvät entisinä. Kerron turskasta ja sen pyynnistä, valaista sekä Vesterålenin muusta luonnosta. Islanti ei ole kadonnut minnekään, vaikka haaveeni sinne muutosta mureni ristisiteen ja polvikierukan mukana. Päivitykset elämästä arktisessa, joskin ilmaston lämpenemisen seurauksena koko ajan leutonevassa  Støn monikulttuurisessa kalastajakylässä, ovat nekin postauksien arvoisia
Uutta on keskittyminen viime kasvukaudella unestaan heränneen arktisen  permapuutarha tiiviiseen seuraamiseen.

Siihen, mitä kaikkea mielenkiintoista ja  hauskaa ja  joskus vähemmän hauskaa toipumislomani aikana on tapahtunut, palaan silloin, kun se liittyy aiheeseen tai sattuu tulemaan mieleen.

Lyhyt kertaus heinä- tammikuuhun.
Kaksi maatilan ympäristön riekkopesuetta sai yhteensä 21 poikasta. Ne muodostivat loppukesästä ison  yhteisparven, säilyivat kaikki hengissä syksyyn. Viimeksi koko parvi näyttäytyi lokakuun alussa vähän ennen vuorille muuttoaan. Haahkojen pesintä onnistui, pääsin todistamaan yhden naaraan haudontaa ja onnekkaasti myös vastakuoriutuneen  poikueen matkaa mereen.

Permapuutarhaviljely onnistui kylmästä kesästä huolimatta kohtuullisesti. Satoa tuli sen verran, että olemme omavaraisia perunan sipuleiden ja  monien mausteiden suhteen. Uutta viljelyalaa tuli raivattua. Ensi kesänä viljelyssä on yli kolme aaria.

Toipumislomaa ja kuntoutusta kesti vuoden loppuun, vuorille kapusin omalääkärini ja fysioterapeuttini ohjeita uhmaten lokakuussa. Marraskuussa palasin entiseen työhöni Morgenstjernen nuottakalastajana, ensin osa-aikaisella sairaslomalla ollen ja vuoden alusta täysipäiväisenä.

Sienivuosi oli surkea. Sitä voisi kutsua Norjassa oloaikani heikoimmaksi. Onneksi on vanhoja  kuivattuja suppilovahveroita varastoituna. Aivan loppusyksystä ilmaantuneet vaaleat orakkaat takasivat kastiketarpeet muutamaksi kerraksi.

Elokuun loppupuolella osallistuimme Støssä ja Nyksundissa järjestettyihin kertojapäiviin.

Syksyllä rekisteröimme valaiden havainnointiin ja suojeluun keskittyvän uhdistyksen North Atlantic Societyn.

Myöhäissyksyn ajaksi maatilamme sai uuden perheenjäsenen. Helmi Helmipöllöksi ristimämme hiiripöllön. Siipirikkoinen perheenjäsenemme toipui hoidossamme sen verran hyvään kuntoon, että läksi tilavasta huoneistostaan ja broilerinrintafileiden ääreltä omin lupinensa kotimetsiinsä  Klohon. Halusi näyttää, että osaa lentää. Helmin tunnelmia voi seurata  fb -sivuilla

Muutakin on tapahtunut, mutta se jääköön myöhempään ajankohtaan. Yksityiselämääni ja läheisiäni tuon blogissa esille samalla varovaisuudella kuin aiemminkin. Morgenstjerne kun on nuottakalastajan  tunnelmia ja ajatuksia silleen yleisellä tasolla.

Kuvia ja kommentteja sekalaisessa järjestyksessä

Mereen totuttautumista  sairaslomalla. Lottas Fangstin miehistö seuraa Arne -Kristian Hanssenin siimannostoa . Kuva: Heikki Kurkela

"Relaxing time on the sea." Sairaslomani jäkeinen ensimmäinen merireissuni Morgenstjernella.

Kauan kaipaamani vaellus Sørkulen vuorelle lokakuussa (vastoin lääkärin määräyksiä ) Polvi kesti yllättävän hyvin.

Støssä ja Nyksundissa järjestetyille kertojapäiville saimme ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa suomalaista väriä. Silene Lehto Støn koukutuskeskukseen  rakentamallamme kalastusaiheisella esiintymislavalla.

Elokuussa  osoittautui, että merikotka saattaa joskus luulla olevansa nimensä mukaisesti merilintu.Tämän löysimme uimasta ja pelastimme ollessamme  vieraiden kanssa pyydystämässä ruijanpallaksia. Kuivattelun ja ruokkimisen jälkeen päästimme  vanhan naaraan vapauteen Tapauksesta lisää  Arctic Whale Toursin fb sivuilla  

Siipirikko hiiripöllo , Helmi Helmipöllöksi ristimämme, asui meillä. Söi ja vahvistui. Siipi tervehtyi ja Helmi karkasi yksiöstään. Lensi  vauhdilla  pois kun avasin oven. Osoitti olevansa valmis vapauteen. Siipensä kunnossa. Kuva: Tea-Mari Brax

Arktisen permapuutarhan historian ensimmäinen vihannesnäyttely maatilan keittiönpöydälla. Yhteensä satoa saatiin yli kahdestakymmenestä eri lajista. Perunan ja sipulien sekä yrttien suhteen saavutimme omavaraisuuden.

Toivotan vanhat ja uudet lukijat tauon jälkeen tervetulleeksi Morgenstjernen kyytiin.
-lauri- 


15 kommentarer:

  1. Svar
    1. Voi Kiitos Tuire <3 Ehkä laiva inspiroi.Nyt kun suhteeni Morgenstjerneen on tiiviimpi blogikin alkoi tuntua olemaan tiukemmin osa arkeani :)

      Slett
  2. Velkommen tilbake Avletto <3 Hienoa, että kalastajan ura jatkui ja saamme taas lukea tarinoitasi. Jään seuraamaan.

    SvarSlett
    Svar
    1. Tusen Takk kollega <3 Tarinoita on luvassa. Katsotaan nyt missä tahdissa.

      Slett
  3. Hei tervetuloa takasin! :) Mä bongasin sut telkkarista kun tuli Jaakko ja maailmanvalloittajat. Samassa jaksossa pääsi hyvin näkemän niitä teidän valaita ja maisemia.

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos Mila :) Hih,tosi hyvin havaittu, mulla olikin suuri rooli. Sain irroittaa köysiä, puhua kännykkään valastoimistossa ja vastaanottaa matkustajat maihin. Tv- aikaa yhteensä useita sekunteja, saattoi olla jopa yli kymmenen...

      Slett
    2. Mä olinkin kärppänä heti valmiina bongaamaan kun ne kertoi että olivat Stöhön menossa :) Julkkis mikä julkkis!

      Slett
  4. Jee!!! Olet ollut kaivattu täällä blogimaailmassa :).

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos Tuula, minäkin oon kaivannu blogimaailmaan :)

      Slett
  5. Tervetuloa takaisin! Kyllä sinun paluutasi onkin jo odotettu :)

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos,kiitos:)Nyt on sitten aloitettava raaputtamaan puolen vuoden bloggaamattomuussyyhyä vähemmän kutiavaksi.

      Slett
  6. Jee jee, mahtavaa että olet takaisin linjoilla!! Ja hienoa että polvi on toipunut niin että olet päässyt takaisin töihin. Toivottavasti unelma Islannista toteutuu vielä myös!

    SvarSlett
    Svar
    1. Linjoilla ollaan. Punavalkoisen puolalaisen kiintymyksen kohteeni (vm 89) hengessä. Islantia ei kuitenkaan ole lopullisesti haudattu ;)

      Slett
  7. Mukava lukea taas juttujasi! :)

    SvarSlett
  8. Ihanaa kun tulit takaisin <3 :) Jee Lauri Jee!

    SvarSlett