Islantilaisen karitsan liha sinun ateriaksesi halvalla tuotu.

Kuvassa laiduntavia villilampaita Vesterålenissa Norjassa

Löysin tänään Myren  kaupan pakastealtaasta kahdenjapuolen kilon  lampaanviulun kuudenkymmenenyhdeksän kruunun kilohintaan. Kyseessä oli syksyllä teurastetusta islantilaisesta karitsasta leikattu,  lyhyt,lihaksikas ja pullea. Ensimmäistä kertaa Norjassa oloaikanani näin myynnissä islantilaista lammasta. Mountain Lamb nimellä pakattua. Pitihän se ostaa. Maultaan islantilainen lammas on jopa norjalaista villilammasta parempaa. Lihan riistanomainen maku johtuu ruokinnasta. Tai oikeastaan siitä, että niitä ei ruokita.

Puoli vuotta kestäneen, luultavasti onnellisen, mutta ainakin vapaan elämänsä aikana, karitsa on koko ajan liikkeessä, Se vaeltaa vastanousseen tuoreen ruohon, yrttien ja varpujen houkuttamana koko ajan ylemmäksi. Päätyy kymmenien jopa sadan kilometrien päähän, sisämaan asumattomille seuduille .

Syyskuussa ratsain liikkuvat ja  joskus viikonkin lampaita etsivät paimenet ja koirat kokoavat laavaylängöillä hajallaan olevat ryhmät yhdeksi suureksi katraaksi ja tuovat ne ranta-alangolla sijaitsevaan ikivanhaan turvekiviaitaukseen. Urakkansa tehtyään ratsastuksesta väsyneet laumanhakijat vaihtavat vapaalle ja talkoolaiset auttavat lampureita erottelemaan karitsat oman tai uuhiemon korvamerkin  perusteella omistajansa nurkkaukseen. 

Sitten on vuorossa lampurin valinta, lihaksikkuuden, kantakirjan ja sukupuolen perusteella suoritettava erottelu.Teurastomon auto hakee valitut, väliaitauksessa rauhoittuneet karitsat, viikon kuluessa. Pässikaritsoista teuraaksi joutuvat  lähes kaikki, uuhikaritsoistakin yli puolet. Ainoastaan poistouuhien tilalle valikoituneet onnekkaat pääsevät seuraavanikin kesänä vuorille..

Teurastamossa karitsoista hyödynnetään koko ruho. Osa superioir- viuluista menee vientiin, Uuden Seelannin ylitarjonnan vuoksi jopa tappiolla. Teurastamon kate saadaan vähempiarvoisesta lihasta, rasvasta ja sisäelimistä. Sekä halvoista työvoimakustannuksista. Sesonkityöläisistä suurin osa tulee Itä-Euroopasta. 

Kannattavuutta parantaa myös lemmikkieläinbisnes.

Sitä mukaa kun lampaanlihan kulutus on laskenut, lemmikkien lihan kulutus on teurastamojen onneksi lisääntynyt, siis kunnon lihan. Myös Islannissa. Vaikka liha ihmisen nauttimana, niinkin luomu kuin laiduntavan lampaan,on yhä useamman mielestä epäekologista ja  kyseenalaista touhua,  jopa  murha, ei se lemmikkien ateriana aiheuta alkuunkaan yhtä rajuja mielenliikutuksia. Ei saa joukkoja liikkeelle, ei ostoboikotteihin  eikä adresseja kirjoittelemaan..

Osittain myös sen ansiosta meillä syödään tänä pääsiäisenä luomulihaa, marinoitua islantilaista vuoristokaritsaa.

-lauri-