Viikingit- mainettaan pahempia.

Viime viikko meni huonoa säätä pitäessä. Oli aikaa tehdä Stön suomalaisten koukuttajien kanssa matka, Vesterålenin rantateitä ajellen ja lautalla vuono ylittäen, Lofooteille. Tapaamaan kalastajaa kutsumanimeltään Tom of Lofoten ja tutustumaan Lofotr- viikinkimuseoon. Koukuttaja Maija Ilmoniemen matkakertomus Mailife blogissa.

Lofotr on mielestäni yksi parhaista, missä olen käynyt. Hienointa ovat työnäytökset ja osallistuminen. Kahdeksankymmentä metriä pitkässä rakennuksessa voi perusteellisesti tutustua historiallisiin esineisiin.Tai oikeastaan niiden alkuperäisillä menetelmillä tehtyihin kopioihin. Ulkona pääsee kesäaikaan ampumaan jousella ja merellä purjehtimaan. Tunnustelemalla, haistelemalla , askartelemalla ja tai pukeutumalla vieraat pääsevät reilun tuhannen vuoden takaiseen aikaan  aivan toisella tavalla kuin vitriineissä säilytettäviä aarteita katselemalla. Lofotrissa voi reilulla sadalla kruunulla seilata viikinkien maailmaan.

Paitsi, että minusta kyseessä ei ole viikinkien maailma. Borgin kylästä kaivauksissa löytyneiden raunioiden mukaan entisöity viikinkitalo on pikemminkin suhteeellisen rauhallista elämää viettäneen kalastaja-maanviljelijä-kauppiasylimyksen kartano. Luonnollisesti hänelläkin oli palveluksessaan myös asemiehiä, niinkuin siihen aikaan oli tapana. Se ei kuitenkaan tee kaverista väkivaltaista viikinkiä.

 

On kummallista, että Pohjoismaiden esihistorian ajanjaksoa vuosien 793 ja1066 välissä kutsutaan viikinkiajaksi. Reilut 250 vuotta on nimetty puolustuskyvyttömien kimppuun hyökkäävien, heitä ryöstelevien, tappavien ja raiskaavien poikasten mukaan. Viikinkien retkistä on tehty mukana olleiden runoilijoiden fiktiivisten kertomusten ja myöhemmin saagojen kirjoittajien ansiosta romanttisia seikkailuja.Uhrien monilla kielillä dokumentoidut ja arkistoidut kärsimykset on tietoisesti jätetty viikinkien niinsanottujen ansioiden varjoon.

 

Oikeasti viikingit olivat marginaalinen joukkio, noin prosentti väestöstä. Kokonaista historiallista ajanjaksoa  ei mielestäni olisi kannattanut heidän mukaansa nimetä. Aikalaiset vieroksuivat ja pelkäsivät viikinkejä, jotka olivat rauhanomaiseen eloon sopeutumattomia hylkiöitä. Heidän touhuja ei hyvällä katsottu. Heille ei löytynyt paikkaa järjestäytymässä olevassa yhteiskunnassa.

 

Viikinkijoukkioille tyypilliset pitkät laivat, niiden rakentaminen ja omistaminen oli Norjassa kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Osittain siitä syystä, kun viikingit rötöstelyllään häiritsivät norjalaisten pitkään jatkunutta rauhanomaista kaupankäyntiä, kuten kuivakalakauppaa.

 

Viikinkilaivoista ei ollut kauppa-aluksiksi, mutta ne olivat kapeina ja matalassa uivina, sekä helposti maakannasten yli siirrettävinä erinomaisia sotalaivoja.
Pienikin lastiruuma riitti, kun sen täytti tarpeeksi arvokkaalla tavaralla. Eurooppalaisten luostareiden kullalla ja jalokivillä sekä orjilla. Orjat olivat kysyttyä kauppatavaraa Välimeren maissa. Orjakauppa olikin viikinkiretkien alkuvuosikymmeninä ainoa kaupankäynnin muoto, jonka nämä rikollisjoukkiot  kunnolla osasivat.

 

Viikingit olivat halveksittuja  ja hävettäviä tuhannen vuoden ajan, kunnes 1800-luvulla heistä tuli Pohjolan ja Euroopan kansallista heräämistä tukevia ihailtavia sankareita Viikingit oli helppo kiillottaa ja ottaa käyttöön.  Wagner tajusi viikinkien markkina-arvon ja sävellyksineen tehokkaasti vaikutti viikinkimyytin syntymiseen ja lanseeramiseen. Pohjoismainen mytologia ja riimukirjoitus menivät siinä samalla, annettiin noin vaan viikinkien yksinoikeudeksi.

Vaikka olen viikinkiasiassa hyvin kriittinen ja norjalaisen historioitsija Yngvar Ystveidtin linjoilla, viikinkimuseon arvoa en kiellä. Se on aivan loistava paikka vierailla. Varsinkin nyt hiljaisena aikana, kun ei tarvitse tungoksessa kuljeskella, vaan voi ihan rauhassa kokeilla  vaikkapa tulentekoa vanhaan malliin , kymmenen kilon rautapaidan sovitusta, miekkaotteita tai veistoa tuhannen vuoden takaisilla työkaluilla.

Tulenteon yritystä ja talttaamista viikinkien tapaan. Alimmaisessa kuvassa viikinkikypärä, yhden käden miekka ja tappara sekä 10.8- kilon rautapaita eli brynjar siimankoukuttaja Maija Ilmoniemen esittelemänä.
                                                           -lauri-