Rajattomuuden ja ajattomuuden puutarha.

Hanne blogista  Saman Otavan Alla haastoi meidät omavaraisbloggaajat  kertomaan millaisia puutarhureita olemme.  Alla hieman selvennystä.

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni

Oli 60-luvulta joskus 6-7 vuotiaana, kun poimin pieniä puutarhamansikoita äitini kanssa. Lajike oli pocahontas amerikkalainen pienimarjainen,  nimen olen myöhemmin äidiltä  kuullut. Meillä oli aika iso ala  mansikkaa,mutta  naapurissa oli parempia uutuutena viljelyyn tullutta Senga senganaa. Minusta puutarhahommat olivat tylsiä ja sitäpaitsi  metsämansikat ja mustikat  parempia. Mieluummin olin  metsissä ja sedän kanssa  järvellä kuin puutarhassa.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Melkoinen ammattitaito, se on ollut ammattini  17- vuoden ajan. Minulla on ammatillista kokemusta vihannes-  marja-ja koristekasvipuolelta. Kolmesta eri maasta. Norjasta, Islannista ja Suomesta.                                          Olin myös luomupuutarhayrittäjänä Suomessa asuessani. Lepaan  velvoittaa. Valmistuin sieltä puutarhuriksi  1983.

3. Haasteeni puutarhurina:
En ole pysynyt kärryillä kaikesta, uusimmat villitykset ovat kokematta , lajikkeet  ja viljelytekniikat seuraamatta. Olen yhä  jumissa, kolmenkymmen vuoden takaisessa. Sellainen tilasokeus  vaivaa. Minä tiedän !!! asenteeni ärsyttää. Kuvittelun jopa osaavani ratsastaa. Islannin heppa on nimeltään Embla.

4. Unelmieni puutarha:
Unelmieni puutarha on puoliksi villi permapuutarha. Siitä olen blogiini aikoinaan kirjoittanut. Enemmän  täällä 

5. Puutarhakirja pöydälläni:
Ei oo kirjaa pöydällä, kirjahyllyssä  kylläkin perusteokset opiskeluajoilta.. Netistä seuraan  maatiaisasioita sekä Norjasta että Suomesta. Jos joku kirja pitäisi pöydälleni saada, se olisi Eesti pomologii. Mielettömät kuvat siinä 30-luvun teoksessa. Näin opiskeluaikoinani Lepaalla ja siitä saakka on ajoittain tullut mieleen, että pitäisi saada. Kuvaa kirjasta ei netistä  löydy joten laitan tämän.

 6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:
Minulla on vähän kesäkukkia, mutta monivuotsia,kuten  esikoita ja sipulikukkia, tulppaaneja, narsisseja, krookuksia ja erilaisia kelloja niinkun lumikello löytyy. Ensi kesäksi saan hyvältä helsinkiläiseltä  ystävältäni pelargonioita kaikki huoneet ja ulkoalueiden kukkalaatikot täyteen. Puutarhan ja niityn raja on täällä  häilyvä. Tekolammikon viereiseltä  niityltä löytyvät nämä kukkani.

 7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Talvivalkosipuli Alexandria. Koko ajan on maassa jossain kasvuvaiheessa olevaa.

8.Paras puutarhavinkkini:
Basilikaomavaraisuus puoleksi vuodeksi on helppo saavuttaa. Otetaan näihin aikoihin pistokkaita kaupan luomubasilikoista. Niistä jotka ovat juuri  puutarhalta saapuneet. Tai jaetaan ne  ja istutetaan uusiin ruukkuihin. Jakaminen saksilla leikkaamalla niin kasvi vaurioituu vähiten. Pistokkaat istuteaan kun juuria on reilusti näkyvissä. Sitten vaan kasvatellaan ja latvotaan , niin saadaan syksyyn mennessä metrin korkuinen pensas. Aina vaan latvaversoa poikki ja myöhemmin myös  alempana olevia lehtiä. 

9. Lempipuutarhatyökaluni:

Sen on pakko olla viikate tai sirppi. Sanoisin viikate. Tärkeä työkalu  ketoprojekteja varten ja alitajuntaisen   maskuliinisuuteni ja  itsetunnon  kohottaja haulikon asemesta. En enää metsästä.

10. Mottoni:
Se on ystäväni tekemä haiku tilanteessa, kun olin yhteen asiaan pahasti pettynyt  ja vastoin tapojani konjakkia jo aamusta hieman murheeseen naukkaillut. Siinä sitten unohtui  ottaa sydänlääke, beetasalpaaja ja  verenpainejuttu. Muistin asian  ja otin aamulääkkeen iltapäivällä konjakin kanssa.Ystäväni  halusi tehdä seuraavana päivänä haikusta ristipiston. Hän opetteli tekniikan  netistä . Itäkarjalaisella fontilla syntyi huoneentaulu, joka on niinsanottu allegorinen elämänohjeeni puutarhanhoitoon ja ihan  kaikkeen.