Viime viikonlopun melkein helteisen sään, kaiken sen auringonpaisteen jälkeen , on ollut epävakaampaa. Aina välistä aurinko kuitenkin yrittää sinnitellä esiin. Niinkuin tänä (keskiviikko) aamuna Sandin elikkä suomeksi Hietikon kalamatalikolla ollessamme.Tiistai iltapäivän tunnelmia. Lampaat lyngøyn saaren laitumilla.
Anda näkyy kaukaisena, saavuttamattomana, jälleen kerran.
Tiistai illan ensimmäisessä apajassa oli harvinainen vieras. Mopsipäinen kuningaskoljaksi kutsutta. Kuningaskoljia olemme saaneet aiemmin vain muutamia. kalan sanotaan tuovan hyvää onnea pyytäjälleen.
Normaalin koljan kuono tai nokka tai miksi sitä kutsuisi.
Sympaaattisen näköisen kuningaskoljan lättäkuono.
Saimme muutamia ruotokalojen kategoriaan luokiteltuja, kuten kuvan punakampelan.
Ja isommanpuoleisen rasvakalan.
Stø kuudes lokakuuta.Kahden kuukauden päästä on itsenäisyyspäivä :) Olimme merellä ja saimme huippusaaliin 3 tonnia. Siimalaivat olivat Olaa lukuunottamatta maissa kun säätiedotus lupaili surkeaa keliä. Ei siellä mitään tuulta olllut, mitä nyt vähän normaalisti puhalteli.Jostain syystä minun hyvä kalafiilikseni jatkuu jo toista päivää. On mukavaa mennä merelle ja hikoilla sadevarusteiden sisässä pahanhajuisia suolia koljan vatsasta pois kiskoen ja verta naamalle saaden. Juniorin hehkutuksetkaan, että tämä se on hyvää elämää, eivät yhtään ärsytä.
Ehkä syynä on hyvät saaliit ja kohtuulliset tienestit, ehkä monet mielenkiintoiset sattumukset ja elukkamaailman tapahtumat. Vaikea sanoa. Ja parempi lienee, etten liikaa ala miettimään. Saattaisi hyvä olo karata ja tilalle tulla se vastavoima. Ja se on paha, tosi sinnikäs vastus.
Eilisen ja tämänpäivän apajissa oli muutamia piristyksiä. Ensiksi saimme tylppänokkaisen koljan, kuningaskoljaksi kansan suussa nimitetyn.
Heti perään seuraavassa apajassa isommanpuoleisen rasvakalan. Rasvakalanaaras on norjaksi rognkjeks eli suoraan tahallaan väärin kääntäen mätikeksi heehheh :) Uroskala on puolestaan rognkall; se voisi kääntyä muotoon mätiäijä.mätihemmo tai vastaava.
Eilisen matkalla kuvailin lampaita saarilaitumella ja minulle läheistä , mutta saavuttamatonta, Andan saarta.
Saari on tällä hetkellä autio ja tyhjä. Ei ole lunneja, ei kiisloja, ruokkeja, riskilöitä eikä merikotkia. Ainoastaan muutamia variksia ja korppeja sekä harmaaalokkeja ympäröivillä luodoilla.
Sekin vahvistaa, että talvea kohti ollaan menossa. Synkempiä aikoja kohti,mot mørkere tider sanoisi norjalainen.
Ai että on ihana kuva tossa ensimmäisenä. Kyllä tätä blogia niin kaihomielellä lukee, onneksi kaihoa pääsee lievittämään tammikuussa, ensin hakemaan vähän työintoa auringosta...
SvarSlettMaistoin muuten rasvakalan mätiä kouluretkellä Lappeenrannassa. Venäläiset vieraat olivat sitä tuoneet. Ei ehkä minun makuuni, mutta en mä muutenkaan ole mäti-ihmisiä.
Niin on . Se on sieltä Sandilta. Viimeiset auringonsäteet ennen tätä myräkkää.
SvarSlettTervetuloa vaan takaisin.Turskakiintiöt taitavat nousta ja koljaa on kovasti meidän rannoilla. Niin , että kyllä sulla töitä piisaa sitten tammikuussa. Sitten sinun kannattaa satsata siihen kalastukseenkin, aina kun mahdollista.
Oletko muuten kuullut, että taskurapuja on ihan älyttömästi. Jos tuuli helpottaisi niin käytäis Arton ja Lotan kanssa pistämässä viikonloppuna merrat mereen.
Niissä on nyt paljon lihaa ja mätiä myös.
Rauhallisesti sitten siellä etelän mailla :)