Jouten olemiseen vapautuminen

Gisløy 2.7.2012.Luoteistuulta 10metriä sekunnissa,kaatosadetta,lämpötila 12 astetta. Kesä jatkuu normaalia koleampana. Sinipallaksen ensimmäinen pyyntijakso on takana ja valassafaritoiminta täydessä käynnissä. Pallassaaliit olivat alussa erinomaisia, mutta loppupyyntikaudesta virtaus muuttui ja monilla myöhään aloittaneilla laivoilla oli vaikeuksia saada kiintiönsä täyteen. Valaskausi on ollut miekkavalastäyteinen ja muutenkin  rikas. Kesällä harvinaisemmat ryhä-ja pallopäävalaat sekä valkokuvedelfiinit on bongattu. Miekkavalaita, myös hylkeitä syöviä,on viime viikkoina nähty lähes joka retkellä vanhojen ystäviemme kaskelottien lisäksi.
Poikani(Lauri Heiskanen) ottama kuva urosmiekkavalaasta jahtaamassa hylkeitä

Minä en ole mukana. Syynä ei kuitenkaan ole haaveilemani ja varmana pitämäni viimeisen päälle suunniteltu  Islantiin muutto. Vaan kymmenettä viikkoa jatkuva toipumis- ja kuntoutumisrupeama.
Anna Erikson takki ja Annan uusi musiikki pitää mieleni kasassa. 

Harjoittelen kalastus-ja valastusvapaata elämää. Minun on pakko.
Huhtasieniterapiaa Gislöyn kuloheinikossa rentukoiden kukkiessa. 

Polveni fysiologia ei ortopedin, ei lääkärin eikä fysioterapeutin mukaan mahdollista paluuta entisiin töihin. Ei täällä. Eikä Islannissa. Kuntoutusta jatketaan kuukausia, ja saikkua vielä pidempään. Navin,siis paikallisen Kelan, kanssa aletaan elokuussa suunnittelemaan kalastusuran jälkeistä elämää.
 Just nyt ajankohtaisia asioita ovat vaikkapa omista raaka-aineista itsetehty sitruunamelissaminttusima ja ikkunalla kasvavat basilikat

Niittäminen on mulle tuttua,sitä ei  tarvitse opetella.Rauhallisesti tehden se onnistuu myös polviraihnaisena.

Uudelleen koulutusta, henkistä sopeuttamisvalmennusta ja sellaista on tulossa.

Kolmentoista vuoden aikana olen aika paljon ja syystä haukkunut täkäläisiä virastolaisia.
Byrokratian kankeutta, ylimielistä asennetta ja epäpätevyyttä. Siksi on reilua antaa  kehut silloin kun siihen on aihetta. Nyt on.
Sairasloma ja kuntoutusasiani ovat hoituneet erinomaisesti ja nopeasti. Päivärahojen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia, fysioterapian arvioin kahden kuukauden kokemukseni mukaan  korkeatasoiseksi.
Kuntosalista, sen henkilökunnasta ja asiakkaista on tullut osa kalastajan turvaverkkoa. Navilaisista melkein ystäviäni, samoin kuin omalääkäristäni joka melkein tarvitsi rohkaisua voidakseen toissapäivänä ilmaista sen minkä jo tiesin. " Lauri, tiedätkö tämä oli nyt tässä, sun meriura.Aletaanpas miettimään muita vaihtoehtoja. Lähetinkin jo paperit Naviin, että pääsette neuvottelemaan jatkosta"
Niitetyn heinän tuoksu on yksi hyvä syy ottaa heinähanko esiin.

Meri- ja muuttohaaveista luopumisen, paljon ennakoitua pidempään kestävän kuntoutumisen ja aika usein tulevan turhautumisen kestää näkemälla sen mikä on mahdollista. Nyt minulla on aikaa askaroida keittiössä, hoitaa pikkuisia puutarhapalstojani  ja tarkkailla lintuja, valaitakin harrastusmielessä ja lähinnä maalta käsin.Tai sitten vieraana.
Minulla ja hautovalla haahkanaaraalla on läheinen suhde. Neljän viikon ajan tapasimme joka päivä. 

Sain olla mukana saattamassa vastakuoriutuneita  poikasia mereen. Kuva Ensio Pietikäinen.

En voi juosta,en hyppiä enkä kiipeillä vuorille. Voin kävellä, pyöräillä ja meloa.

Kylässä käymiseen, kalastajakylän koukutustuvissa ja valaskahviossa vetelehtimiseen sekä  Esson baarissa istumiseen ja vieraiden isäntänä toimimiseen toipumislomalla oleminen antaa loistavat mahdollisuudet.
-lauri-

Celine in memoriam

Miekkavalastyttö syntyi jouluna. Hirmumyrskyn voimalla puhaltanut tuuli  ja voimakas merivirta  häiritsivät synnytystä.  Emo, joka normaalioloissa olisi yhdessä muun lauman kanssa huolehtinut poikasestaan, kadotti hänet. Ehkä emo kuoli. Virtaus ja aallot kuljettivat pikkuvalaan matalaan lahdenpoukamaan.

Muu suku ei päässyt auttamaan vaan ui pois. Poikanen yritti turhaan etsiä äitiään . Myrskyssä oli mahdotonta päästä  avomerelle.

Tapaninpäivänä  Celineksi ristitty perheensä kadottanut miekkavalas kuoli. 

Vastasyntyneen miekkavalaan vatsa ei ole  puhtaan valkoinen niin kuin aikuisilla.

Yläkuvassa vielä elossa olevan Celinen  vaaleanpunainen väri  on kuoltua haalennut kermanvalkoiseksi.

Celine oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen, osa napanuoraa oli jäljellä.

Siirsimme hakemani valasvauvan vaunuihin ja myöhemmin pakastimeen, näytteidenottoa varten säilytettäväksi. Kuva: Greet

Minä Celine ja Tom (Greet)

            Greet ja kookas poikanen. Celine oli lähes 2,5 metriä pitkä ja painoi puolitoistasataa kiloa.(Tom)

Morgenstjerne torstai 5.1.2012 Voimakasta koillistuulta, selkeää, pari astetta pakkasta. Kalastuskausi on käynnistynyt.Olemme olleet kolme kertaa merellä ja saaneet yhteensä  viisi tonnia. Lähinnä seitiä ja koljaa. Kututurska ei ole vielä saapunut. Silli  ja valaat viihtyvät yhä Støn läheisillä merialueilla. Myös meidän vesillä harvinaiset ryhävalaat.

Paluuni Norjaan sujui dramaattisissa merkeissä.Vaikka jouluna oli mahtavan levollista tavata tuttuja, olla suvun parissa, saunoa ja samoilla tutuissa maastoissa sekä syödä jouluherkkuja, kerkesi Suomen loman aikana tulla kova ikävä.Lähinna merta ja varsinkin valaita. Kaipasin takaisin. Halusin tavata rannoille ruokailevat ystäväni. Halusin nähdä ne läheltä.

Tapasin miekkavalaat, näin ryhävalaiden puhallukset ja sillinpyynin ja koin yhden hienoimmista safareista valaitten ollessa aivan aallonmurtajan ulkopuolella. Olin etuoikeutette taas kerran. Sainhan seurata kuinka kekseliäitä ja älykkäitä miekkavalaat ovat. Lauma toimi ryhmänä, kukaan ei sooloillut ominpäin. Niillä oli selkeästi johtaja joka sai jopa kookkaat ryhävalaat mukaansa silliparvea piirittämään. Ja siitä yksi kerrallaan aterioimaan. Ainakin siltä minusta näytti ja niin haluan uskoa.

Läheisin kosketukseni miekkavalaisiin tuli surullisella tavalla. Lofooteilla olevan miekkavalasperheen naaras synnytti väärään aikaan väärässä paikassa. Tai sitten se kuoli synnytyksessä saamiinsa vaurioihin. Joka tapauksessa Laukvikin Delpin kylän asukkaat huomasivat Tapaninpäivänä lahdessa uimassa olevan pirteän valasvauvan. Kuvasivat sen pärskimistä rantakivikossa. Valas läksi lopulta avoveteen, kauemmaksi rannasta. Kyläläiset toivoivat sen selviävän avomerelle, ehkä löytävän emonsa. Osa oli skeptisiä. Arveli ettei emostaan erilleen joutuneella vastasyntyneellä ole mahdollisuuksia.

Seuraavana päivänä kuollut valasvauva löytyi rantakivikosta. Valaan urheaa kamppailua seuraamassa ollut nuori tyttö Maja risti  isosisänsä  oheiselle videolle kuvaaman valaan Celineksi. Minun tehtäväksi tuli hakea Celine Støhön. Valaantutkijat  ja Valassafari saavat päättää mitä sille tehdään.

Ensimmäinen konkreettinen  kosketukseni kovasti kiintymiini miekkavalaisiin oli pikkuisen erilainen mitä olin toivonut. Surullinenkin. Miekkavalas Celine kuoli vapaana. Vaikka elikin ainoastaan  jouluaatosta tapaninpäivään.

-lauri-

Ryhävalaat uivat ulos laatikosta

Gisløy 19.12. Heikkoa koillistuulta.Selkeää.Pikkupakkasta. Eilen oli lähes tyyntä. Silli on vallannut  vuonon. Ja tuonut mukanaan miekkavalaat. Sekä saanut Karibialle matkalla olleet ryhävalaat muuttamaan matkasuuunnitelmiaan.

Ryhävalas tunnetaan. Sitä on paljon tutkittu, sen elintavat on kartoitettu. Ovat netissä  kaikkien löydettävissä:

Pohjois-Atlantin itäosassa ryhävalaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille.
Ryhävalas ui noin 25 000 km vuodessa edestakaisin. 5000 km keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä, reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile.(wikipedia)

Osa Norjan rannikkoseutujen kilteistä ja säännöllisistä elintavoistaan tunnetuista ryhävalaista on kieltäytynyt noudattamasta  vaellusohjeita. Tämä lauma on tehnyt kapinan  ja luopunut perinteistään. Sen sijaan, että  olisivat jo aikoja sitten kiirehtineet Karibian alueen lämpöisillä lisääntymisalueille niskoitteilijat ovat jumittuneet Norjan meren kylmään. Jääneet laiskuuksissaan miekkavalaitten seuraksi sillinsyöntiin.

Viime vuonna ryhävalaat täyttivat meiltä pohjoiseen sijaitsevan Andfjord vuonon.  Ilmaantuivat sinne joulun tienoilla.Tänä vuonna valaat tulivat aiemmin. Ja ruoka-apajat näyttävät löytyvän Andfjordin lisäksi läheisestä Gavlfjordista..
Gavlfjord on pinta-alaltaan Andfjordia huomattavasti pienempi. Täällä valaitten tarkkailu  myös maalta käsin helpompaa.

Silli saapui toissapäivänä. Ryhävalaat miekkavalaitten kanssa eilen. Noin parikymmentä ryhävalasta ja useammat miekkavalaat ovat hajaantuneet tasaisesti ympäri vuonon. Niitä löytyy joka puolelta. Parasta ryhävalaissa on niiden hakeutuminen myös mataliin vesiin, lähelle rantaa.

Gavlfjord vuonon ryhävalassafarille päästäkseen ei välttämättä tarvitse edes venettä. Riittää kun liikuskelee rantoja pitkin. Kiikaroi  vuonot ja lahdenpoukamat. Tarkistaa strategiset paikat. Valaitten löydyttyä jää ihailemaan.
Ryhävalaat eivät pistä vierasta pahakseen. Saattavat jopa innostua. Ja tulla tervehtimään.

Vuoden pimeimpänä aikana valoisaa on muutama tunti.  Ryhävalaitten tarkkailu ei kuitenkaan ole sidottu näköaistiin. Tyyninä öinä, silloin kun tuulen kohina ja meren pauhu ei ole liian voimakasta, valaat tarjoavat toisenlaisen elämyksen.
Pintaan nousevan valaan puhallusääni on todella voimakas. Se kuuluu kilometrien päähän. Ja parhaiten juuri silloin kun korvat ovat herkistyneet kuulemaan. Yöllä.
Ryhävalas osaa muuten myös laulaa.
-lauri-

Talvinen valassafari on vaativa urheilulaji. Merellä on kylmä ja valoa niukasti. Näin joulun alla valaitten tarkkailuaikaa on korkeintaan neljä tuntia. Valokuvausaikaa sitäkin vähemmän.

Valokuvaaminen kaamosajan koleudessa vaatii hyvien laiteiden lisäksi ammattitaitoa.

Kiikareitten merkitus on sitä suurempi mitä vaikeammat ovat olosuhteet. Kuva: Tom

Ryhävalas lähtee sille tyypilliseen sukellukseen.

Nuori, utelias ryhävalas tuli tutkimaan laivaamme. Kuva: Per Ole 

Ryhävalaan parhaita tuntomerkkejä ovat erittäin kookkaat valkoiset rintaevät.

Tämä nuori ryhävalas näyttää  hyppimistaitojaan. Kuva:Dieter ja Sabine

Kateellinen kalastaja.

Støn kalastajakylä puolen päivän aikaan. (Kuva Maarit Kimpimäki)

Pienvenesatamaa.(Maarit Kimpimäki)

Tuolla jossain 25 merimailin päässä ryhävalaat hyppivät ja miekkavalaat herkuttelevat sillillä.

(Maarit Kimpimäki)

Stø, taustalla Andøyan lumihuippuiset vuoret. Miekkavalaat viihtyvät Støn ja Andøyn välissä olevassa Gavlfjordissa.

Näkisinpä minäkin ryhävalaita. En taatusti valittaisi huonoja kalansaaliita. Kuva Andenesin Sea Safarin viime viikkoiselta retkeltä. Valaat olivat silloin Andenesin aallonmurtajan ulkopuolella. ( Kuva: Sea Safari Andenes)

Morgenstjerne 13.joulukuuta, matkalla Sandille

Tyyntä , pientä maininkia, lämpötila muutama aste plussan puolella.

Eilen saimme 1300 kiloa. Koljaa. Tänään olemme luultavasti viimeistä kertaa merellä. Huomenna alkaa loma.

Jo viikon ajan olen olllut kateellinen Andenesin kalastajille. En sillä tavalla kateellinen kuin kalastajat yleensä ovat. Minulla ei ole ollut mitään syytä kadehtia naapurikylän veneitten laihoja saaliita. Niillähän on ollut kaikenlaisia pieniä hankaluuksia. Kalaparvet ovat olleet levottomia, vaihtaneet ruokailualueitaan ja käyneet huonosti pyydyksiin. Me olemme saaneet enemmän.

Olen kateellinen toisesta syystä.

Me, toisin kuin andenesilaiset, olemme saaneet kalastaa rauhassa. Ilman ystäviäni. Ryhävalaat ja miekkavalaat ovat pysytelleet pohjoisempana. 25 merimailin päässä Andfjordenin ja Bleikin kanjonin välisellä alueella. Naapurikylän perinteisillä nuotta- ja siima-apajilla.

Valaat tulivat sinne ruoan perässä. Norjalaisen kevätkutuisen sillin etujoukot, tunnustelijat ennen suurinvaasiota valtasivat Andfjordenin vuonon. Ja toivat nälkäiset valaat mukanaan.

Andenesilaisia harmittaa kun laumana saalistavat miekkavalaat ja meressä melskaavat ryhävalaat säikyttelevät turskat ja seitit. Tekevät niistä levottomia. Ja vaikeasti pyydystettäviä.

Minua sellainen ei harmittaisi. Mielelläni tyytyisin vähempään. Jos vastineeksi saisin tutkailla miekkavalasparven kalastusmenetelmiä. Ja ihailla massiivisia ryhävalaita läheltä .

Niinä muutamina valoisina keskipäivän tunteina.

-lauri-

Vielä Morganista

Toivoisin Morganin pääsevän sukulaistensa laumaan. Omasta tahdostaan temppuilemaan. Kuva Bleik Canyonin alueelta. Camilla Ilmoni)

Morgenstjerne 29.11. Tuuli kaakon ja etelän väliltä 22m/s. Lämmintä 6 astetta. Vuoret saivat viime yönä lumipeitteen. Sataa vettä. Eilen pääsimme pitkästä aikaa merelle. Saimme yllättävän hyvän saaliin, 2200 kiloa koljaa.Ja tuoretta kalaa omaan käyttöön. Sienestyskelit jatkuvat.

Tänään miekkavalas Morgan lopultakin siirrettiin Teneriffalle, Loro Parquen viihde-eläinpuistoon koulutettavaksi ja opittuaan sirkustemppuja ihmisten iloksi esittämään.

Free Morgan Foundation ja Morganin ystävät eivät kuitenkaan luovuta. Meidän mielestä Morgan kuuluu tänne. Ei sirkukseen

Alla muutamia linkkejä Tapaus Miekkavalas Morganiin ja keskeisiin henkilöihin. Sivupalkissa Støn tapahtumakalenterin kohdalta voit lukea Morganin tarinan tiivistettynä.

-lauri-

Kuvia Morganin vapaudessa elävistä lähisukulaisista

Free Morgan säätiö. Sivuilla mm. Selvitys Støn kylän soveltuvuudesta Morganin vapautuspaikaksi.

Ingrid Visserin vetämä miekkavaitten tutkimuslaitos Orca Research.

Morganin ystävien kirje Støläisille.

Uuden Seelannin tv kanavan uutislähetyksen yhteenveto Morganista ja Ingrid Visserin sekä Free Morgan Foundationin kamppailusta Morganin vapauttamiseksi.

Uuden Seelannin rannikolle rantautuneiden miekkavalaiden pelastusoperaatio

Hakusanoja: Orca, Killer Whale, Ingrid Visser, Free Morgan, Stø, Orca Rescue, Orca Research, Arctic Whale Tours.

Häiriintynyt metsä. Kiusattu valas.

Mieluummin näin. (Kuva Ville Topias Ikkala)

Kuin näin. (kuva netistä)

Miten käy lempikuusikkoni kun se ei saa rauhoittua talven viettoon .

Sienikausi jatkuu epänormaalina. Tässä osa 20.11. poimimastani saaliista.

Eilisen 23.11. retken tulos.

Morgenstjerne 24.11. Lounaismyrskyä, viime yöksi luvattiin jopa 23 m/s. Arvioisin että nyt on enemmän. Huomiseksi ja lauantaiksi odotettavissa tätäkin rajumpana. Hirmumyrskyvaroituksessa on maininta ennätysaalloista ja poikkeuksellisen korkeasta nousuvedestä. Sadetta olisi tulossa huimat 30-50 mm. Myrskyn etenemistä ja valkeina vaahtoavia luotoja Støn edustalla voi seurata tästä.

Kalastuksessa on pitkä tauko. Laivat pysyvät maissa. Poikkeustila saattaa jatkua koko ensi viikon. Eilen uhmasin sadetta, kävin sienestämässä. Tein ennätyksen. Myöhäisessä ajankohdassa ja saaliin määrässä.

Morgan asia etenee. Miekkavalaan ystävät valtamerien kaikilla laidoilla ovat liikkeellä. Protesteja Hollannin hallitukselle ja oikeusistuimille lähetetään. Allekirjoituksia kerätään. Miekkavalas Morganin kohtalo on saanut luonnonystävät hereille. Vielä on mahdollista saada valas vapaaksi. Takaisin omiensa joukkoon.

Kun villieläimeltä riistetään vapaus se häiriintyy. Jotkut lajit sopeutuvat paremmin. Jotkut näyttävät viihtyvän. Tarhaeläimet saattavat elää pitkän elämän. Jopa huomattavasti pidemmän kuin lajitoverinsa vapaudessa. Pitkä elämä kahlittuna ei ikinä voi tarkoittaa samaa kuin hyvä elämä. Vaikka kuinka haluaisimme niin tulkita.

Morganin tapaus on törkeä. Elämänsä alussa olevalta miekkavalaalta viedään kaikki. Elämä typistetään puoleenkymmeneen tehokkaaseen vuoteen ahtaassa akvaariossa. Sinä aikana Morgan hauskuuttaa ja tuottaa iloa sadoilletuhansille, jopa miljoonille. Morgan on tärkeä. Sillä on tehtävä. Missio.

Rikkonaiset hampaat, jatkuva stressi, ankara koulutus ja surkean akustiikan seurauksena tuleva oman kielen menetys eivät näy loisteliaissa sirkusnumeroissa. "Ihanat valaat saavat sinut nauramaan ja huutamaan"

Me emme halua viedä lapsiamme katsomaan hyppiviä, tanssivia, pyöräileviä ja luistelevia joskus jopa jääkiekkoilevia karhuja. Sellainen barbaria kuuluu historiaan ?

Mutta valaat ovat eri asia. Niitä ei lasketa. Miljoonat tulevat kokemaan . Esitysten parissa viihtymään. Nöyryytettyjä ja sirkustemppuja käskystä kuuliaisesti tekeviä miekkavalaita ihailemaan.

Lora Parquen kotisivuilla ja fb:ssä kävijät jakavat unohtumattomat kokemuksensa.

Joskus äärimmelleen stressattu valas ei kestä. Sillä mustenee. Se hyökkää rakkaan hoitajansa kimppuun. Ja tappaa. Onneksi ihmisellä riittää ymmärrystä. Valaalle langetettua kuolemantuomiota ei panna täytäntöön. Eihän se tarkoittanut. Ei se pahalla.

Miekkavalas siirretään sivummalle vähäksi aikaa rauhoittumaan. Uusi kouluttaja hommataan.

Ja sirkus jatkuu.

Metsäkin voi häiriintyä. Jos metsän rytmi sekoitetaan. Jos sen ei anneta olla rauhassa, se alkaa käyttäytyä kummallisesti. Oireilla.

Koko lokakuun ja marraskuun jatkunut lämpöaalto herätti talvilepoon vaipuneen kuusikkoni. Puolukat alkoivat kukkia. Kärpässienet ja herkkutatit nousta uudestaan. Myöhemmin ilmaantuivat kantarellit ja vaaleat orakkaat. Suppilovahveroiden satokausi jatkuu normaalistikin lumen tuloon, mutta ei tällaisella voimalla.

Eilen poimin viikon sisällä nousseita suppilovahveroita vakiopaikastani. Sieltä missä olen aiemminkin käynyt. Parikymmentä kiloa muutaman tunnin aikana tuli kerättyä. Se ei ole edes mahdollista. Ei Kilpisjärven korkeudella.

Koskaan aiemmin sienikausi ei ole jatkunut näin pitkään. Marraskuussahan maa on roudassa ja kasvu pysähtynyt.

Miten käy kuusikoiden kun niiden kanssa symbioosissa elävät sienet jatkavat kasvuaan täydellä teholla. Hankkivat mineraaleja ja suoloja sekä vettä puuntarpeisiin ja vastaavasti ottavat yhteyttämistuotteita. Täällä on kaamos, yhteyttämiseen tarvittavaa auringonenergiaa vähän. Yhteyttäminen minimissään. Kuusi ei voi tuottaa uutta sokeria kasvuun intoutuneiden sienirihmastojen ottaman tilalle. Kuusen hiilihydrattivarastot hupenevat.

Kaikenlaista huolta ja murhetta kaikkien aikojen sienisyksyn tuoman hyvän olon vastapainoksi.

Talvi. Tule jo. Morgan pääse vapaaksi.

-lauri-

Free Morgan

Ingrid Visser kertoi Støssä pitämässään info tilaisuudessa miksi Free Morgan foundationin mielestä Morganin on saatava elää vapaana perheensä parissa. Lyhyt ja sairasteleva elämä ahtaassa kontissa esilläollen tai vesimaailmassa temppuillen ei ole mikään vaihtoehto.(Free Morgan foundation)

Yksin pienessä altaassa haltioituneen yleison ihailtavana. Se on Morganin tämänhetkisen työnkuvan määritelmä. Me haluamme jotain muuta. (Free Morgan Foundation)

.

Støssä Morganille on mahdollisuus rakentaa sopeuttamisallas. Siinä se saa uida ja totutella kotimaisemiinsa. Opetella vapaudessa tarvittavia taitoja. Ingrid Visser Morganin lahden edustalla. (Kuva Lauri Heiskanen)

Støn satama-allas. Morganin tuleva väliaikaiskoti ennen lopullista vapauteen pääsyä.

Ulkopuolella odottavat lajitoverit.(kuva Ville Ikkala)

Toivottavsti Morgan jo ensi kesänä on osa tätä laumaa. (Ville Ikkala)

Gisløy 21 marraskuuta. Viisi astetta. Pilvistä. Tuulee kaakosta. Leuto sää on palannut. Eilen oli selkeää ja lähes tyyntä. Toissa yönä pakkasta. Silloin vuorille satoi lunta.

Kalaviikko oli hiljainen. Perjantaina teimme viikon toisen kalaretken, olimme seitin pyynnissä. Vuorokauden uurastuksen tuloksena nostimme tuhat kiloa, siis vähän. Siimalaivatkaan eivät kovin kummoisia saaliita saaneet.

Onneksi sieniä kuitenkin riittää. Vaaleita orakkaita, suppilovahveroita ja kantarelleja kuivattavaksi.

Tänään koko Støn kylä jännittää. Hollantilaisessa tuomioistuimessa tehdään meidän kannalta isoja päätöksiä. Iltapäivällä saamme tietää miten käy miekkavalas Morganin.

Morgan on nuori naaras. 16 kuukautta sitten se ajautui Hollannin rannikolle. Oli joutunut eroon pohjois-norjalaisesta perheestään ja pahasti nälkiintynyt. Harhaillut kauas etelään. Miekkavalaat ovat taitavia saalistajia, mutta ainoastaan laumana, yhteistyössä toisten perheenjäsenten kanssa. Yksin ne eivät pärjää vaan vähitellen nääntyvät hengiltä.

Kalastajat löysivät Morganin. Se toimitettiin Harderjvikin akvaarioon toipumaan. Tarkoitus oli vapauttaa Morgan niin pian kun se olisi kuntoutunut. Morgan palautettaisiin laumaansa. Tai lähisukulaistensa pariin.

Akvaariossa Morganin kodiksi tuli ahdas kontti. Ja työnkuvaksi yrittää jollain tavallla liikkua kontissa ja olla nähtävyys. Vapauttamisajatuksesta luovuttiin vedoten että se ei onnistuisi. Morgan jäisi vankeuteen. Siirrettäisiin myöhemmin Teneriffalle Loro Parkiin sirkustemppuja tekemään. Tai synnytyskoneeksi jenkkien Sea World vesipuistoihin uusia sirkuslaisia tuottamaan.

Morgan toisi uutta verta. Morganilla olisi hyvät geenit.

Sea World on massiivinen miljardibisnes. Ja miekkavalaat ykköstuotteita. Sirkuselämä pitkine päivineen ja luonnottomine temppuineen sekä ahtaat elinolot kuluttavat. Kun miekkavalaat luonnossa saavuttavat 50- jopa 80- vuoden iän, niin vesipuistoissa keskimääräinen elinikä jää Ingrid Visserin mukaan vähän yli 8 vuoteen. Uusia valaita tarvitaan menehtyneiden tilalle. Emojen hankkimiseen panostetaan, se on tärkeimpiä investointikohteita.

Free Morgan foundation ja ystävät ympäri maailmaa ovat koko Morganin vankeudessaoloajan työskennelleet miekkavalaan vapauttamiseksi. Palauttamiseksi perheensä tai sukulaistensa pariin. Vapauttamispaikaksi on valittu Stø. Ingrid Visser ja Jan van Twillert Free Morgan foundationista olivat meillä kylässä. Kokouksia pidettiin , paikkoihin tutustuttiin, ihmisten ja päättäjien mielipiteitä kysyttiin. Yhteenveto vierailusta on luettavissa täällä.

Stø on valmis. Mekin teemme kaikkemme saadaksemme Morganin vapautetuksi, pois vesimaailmojen vankeudesta. Lajitovereidensa, pariin.

Oikeuden päätös ilmoitetaan tänään iltapäivällä. Jos se on meille myönteinen Morgan saa vapautensa. Ja Stø, sen elinkeinoelämä, kalastus ja matkailu kovasti kaipaamaa myönteistä julkisuutta.

-lauri-

Miekkavalasperhe is back in fjord.

Miekkavalaan vierailut Støn läheisillä merialueilla ovat vuosi vuodelta yleistyneet. Syynä on silli- ja makrillikantojen voimakas kasvu. Valassafaritoimintaan pelkkä mahdollisuus nähdä miekkavalaita tuo lisäarvoa. Kuluneella kaudella tapasimme miekkavalaita lähes joka kolmannella retkellä.
Suulat partioivat laajalla alueella ja pysähtyvät usein syöksysukeltamaan valaitten pintaan ajamia sillejä.

Miekkavalaitten ilmaantuminen näköetäisyydelle on monelle, ainakin minulle, lähes kiihottava kokemus.

Valaitten pelottelemat sillit pinnassa.

Miekkavalas eli orca.

Tämä on tuttu jo vuosien takaa otetuista kuvista.

Kaikki Norjan rannikolla tavattavat miekkavalasperheet ovat tutkijoiden tiedossa. Perheillä on oma sille tyypillinen kieli.

Selkäevä paljastaa kuka on kyseessä.

Gavlfjorden Støn kylien edustalla. Tuuli etelästä 10 metriä sekunnissa. Auringonpaistetta. Lämpötila 8 astetta. Vedimme aamulla yhden hietikkoapajan Sandilla huonoissa olosuhteissa, neljän metrin aallokossa ja surkean virtauksen vallitessa. Saimme parisataa kiloa koljaa ja päätimme tulla vuonoon. Siis lahteen niinkuin kalastajat Gavlfjordenia vähättelevästi kutsuvat.

Gavlfjorden on meille tuntematon kalapaikka siitä huolimatta , että se on ainoastaan puolen tunnin ajomatkan päässä. Suurin syy lienee olosuhteissa. Vuonokalastus on Sandia vaativampaa matalanuottausta lyhyemmillä köysillä ja tarkemmalla apajan tuntemuksella. Virheet vuonossa kostautuvat. Nuotta repeytyy useammin. Täysin tyhjiä vetoja tulee silloin tällöin, eikä täällä ole niin paljon vaihtoehtoja kuin sandilla tai kantilla.

Mutta Lahdessa voi vetää silloinkin kun avomerelle ei ole menoa.

Minulle Gavlfjorden kalastuspaikkana käy oikein hyvin. Vaikka saaliit olisivatkin heikompia. Ja vaikka nuotta saattaisi repeentyä ja vaikka joutuisimme vetämään useamman apajan päivässä.

Haluan viettää aikaani Gavlfjordenissa,koska täällä tapahtuu mullistavia historiallisbiologisia asioita just nyt. Jotain olemme jo aikaisempina vuosina aavistaneet ja asialla spekuloineet. Nyt voimme olla lähes varmoja. Pikkusilli on asettunut pysyvästi vuonoon. Aikoo oleilla täällä läpi vuoden. Ja houkutella mukanaan miekkavalaat. Yksi perhe, minun lempilauma, on vuonoon jo asettunut. Se viihtyy suhteellisen pienellä alueella meidän uusien apajapaikkojen läheisyydessä.

Eilisellä tutkimuskalastusreissulla me ne tapasimme. Olivat tulleet toissapäivän suuren suulaparven seuraksi sillinpyyntiin. Miekkavalasperhe ei saapumistamme pelästynyt, vaan suhtautui täysin luottavaisesti samoilla asioilla oleviin kolegoihin ja jatkoi jahtiaskareitaan.

Miekkavalaitten kalastusmenetelmä on nerokas. Oikeastaan niilläkin on nuotta. Tapahtumaa voisi kutsua myös paimentamiseksi. Englanniksi se on carousel feeding. Miekkavalaat piirittävät silliparven , keräävät kokoon tiiviiksi palloksi ja aloittavat lahtaamisen.

Muutama valas kerrallaan hyökkää parven kimpppuun muiden vahtiessa että sillit pysyvät järjestyksessä. Jotkut valaista läiskäyttelevät pyrstöllään sillejä tainnuttavia paineaaltoja.

Myös perheen pienimmät osallistuvat ruoan hankintaan. Oppivat elinkeinonsa "learning by doing"- menetelmällä, ovat oppisopimuskoulutuksessa.

Miekkavalaitten ruokaillessa paikalle kerääntyy runsaasti lokkeja hortoilevilla tai kuolleilla silleillä herkuttelemaan. Suulatkin tajuavat tulla syöksymään. Valassafarilla onkin tärkeää valaitten lisäksi seurata lintuja. Suuri määrä merilintuja yhdessä paikassa tarkoittaa yleensä pinnassa olevaa kalaa, joka puolestaan voi olla merkki miekkavalaista delfiineistä tai pyöriäisistä.

Viimeisellä safarilla syyskuussa tapasimme miekkavalaat juuri lintujen avulla. Eräs ranskalaisista vieraistamme ne ekana havaitsi. Perhe oli silloin ruokailemassa samoilla alueilla, missä eilen olimme ja nytkin kalastamme. Siitä lähtien, ja myös ennen sitä. Oikeastaan koko kesän, lauma on viihtynyt vuonossa tai läheisillä matalikoilla. Havaintoja on tehty viikoittain.

Gavlfjordenia ympäriinsä ajellessa ja luotaimen ruutua katsellessa saa käsityksen, kuinka paljon silliä on liikkeellä. Sen määrä on koko ajan lisääntynyt. Miekkavalaslaumalla, sillä minun ystäväperheellä, ei ole mitään syytä lähteä muualle. Sen kun vaan pysyy täällä. Haluan että masentavinakin päivinä, sellaisina kun kalastus ei inspiroi, minulla on toivoa paremmasta.

Mahdollisuus tavata tuttuja.

-lauri-

Ryhävalaita. Niinpä tietysti.

Yhden ainoan kerran olen nähnyt ryhävalaita. Nyt niitä olisi Andfjord nimisessä vuonossa Andøyn ja Senjan saaren välissä. Kummallista, että ne siellä ovat. Arktisissa oloissa kaikessa rauhassa silliä syövät. Tutkijoiden mukaan niitten pitäisi olla kaukana Karibian lämmössä. Harrastamassa lisääntymistä ja kaikkea muuta siihen liittyvää oheistoimintaa.
Valaitten luo olisi matkaa vain reilut 100 kilometriä. Ja valaat olisivat nähtävissä mailta käsin. Ryhävalaitten lisäksi useita miekkavalaita .Tässä on kuitenkin ollut kaikenmaailman askareita ja muuta oleilua, niin ettei muka ole kerennyt katsomaan.
Mutta ehkä ensi viikonloppuna sitten.
Onneksi voin sitä ennen ihailla Camillan ottamia kuvia sillillä herkuttelevista valaista valassafarimme galleriasta ja facebook sivuiltamme.
Eikä tarvitse alkaa mitään Karibian lentoja tilailemaan.
-lauri-
Kuva: Camilla Ilmoni