Ryhävalaat uivat ulos laatikosta

Gisløy 19.12. Heikkoa koillistuulta.Selkeää.Pikkupakkasta. Eilen oli lähes tyyntä. Silli on vallannut  vuonon. Ja tuonut mukanaan miekkavalaat. Sekä saanut Karibialle matkalla olleet ryhävalaat muuttamaan matkasuuunnitelmiaan.

Ryhävalas tunnetaan. Sitä on paljon tutkittu, sen elintavat on kartoitettu. Ovat netissä  kaikkien löydettävissä:

Pohjois-Atlantin itäosassa ryhävalaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille.
Ryhävalas ui noin 25 000 km vuodessa edestakaisin. 5000 km keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä, reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile.(wikipedia)

Osa Norjan rannikkoseutujen kilteistä ja säännöllisistä elintavoistaan tunnetuista ryhävalaista on kieltäytynyt noudattamasta  vaellusohjeita. Tämä lauma on tehnyt kapinan  ja luopunut perinteistään. Sen sijaan, että  olisivat jo aikoja sitten kiirehtineet Karibian alueen lämpöisillä lisääntymisalueille niskoitteilijat ovat jumittuneet Norjan meren kylmään. Jääneet laiskuuksissaan miekkavalaitten seuraksi sillinsyöntiin.

Viime vuonna ryhävalaat täyttivat meiltä pohjoiseen sijaitsevan Andfjord vuonon.  Ilmaantuivat sinne joulun tienoilla.Tänä vuonna valaat tulivat aiemmin. Ja ruoka-apajat näyttävät löytyvän Andfjordin lisäksi läheisestä Gavlfjordista..
Gavlfjord on pinta-alaltaan Andfjordia huomattavasti pienempi. Täällä valaitten tarkkailu  myös maalta käsin helpompaa.

Silli saapui toissapäivänä. Ryhävalaat miekkavalaitten kanssa eilen. Noin parikymmentä ryhävalasta ja useammat miekkavalaat ovat hajaantuneet tasaisesti ympäri vuonon. Niitä löytyy joka puolelta. Parasta ryhävalaissa on niiden hakeutuminen myös mataliin vesiin, lähelle rantaa.

Gavlfjord vuonon ryhävalassafarille päästäkseen ei välttämättä tarvitse edes venettä. Riittää kun liikuskelee rantoja pitkin. Kiikaroi  vuonot ja lahdenpoukamat. Tarkistaa strategiset paikat. Valaitten löydyttyä jää ihailemaan.
Ryhävalaat eivät pistä vierasta pahakseen. Saattavat jopa innostua. Ja tulla tervehtimään.

Vuoden pimeimpänä aikana valoisaa on muutama tunti.  Ryhävalaitten tarkkailu ei kuitenkaan ole sidottu näköaistiin. Tyyninä öinä, silloin kun tuulen kohina ja meren pauhu ei ole liian voimakasta, valaat tarjoavat toisenlaisen elämyksen.
Pintaan nousevan valaan puhallusääni on todella voimakas. Se kuuluu kilometrien päähän. Ja parhaiten juuri silloin kun korvat ovat herkistyneet kuulemaan. Yöllä.
Ryhävalas osaa muuten myös laulaa.
-lauri-

Talvinen valassafari on vaativa urheilulaji. Merellä on kylmä ja valoa niukasti. Näin joulun alla valaitten tarkkailuaikaa on korkeintaan neljä tuntia. Valokuvausaikaa sitäkin vähemmän.

Valokuvaaminen kaamosajan koleudessa vaatii hyvien laiteiden lisäksi ammattitaitoa.

Kiikareitten merkitus on sitä suurempi mitä vaikeammat ovat olosuhteet. Kuva: Tom

Ryhävalas lähtee sille tyypilliseen sukellukseen.

Nuori, utelias ryhävalas tuli tutkimaan laivaamme. Kuva: Per Ole 

Ryhävalaan parhaita tuntomerkkejä ovat erittäin kookkaat valkoiset rintaevät.

Tämä nuori ryhävalas näyttää  hyppimistaitojaan. Kuva:Dieter ja Sabine

Miekkavalasperhe is back in fjord.

Miekkavalaan vierailut Støn läheisillä merialueilla ovat vuosi vuodelta yleistyneet. Syynä on silli- ja makrillikantojen voimakas kasvu. Valassafaritoimintaan pelkkä mahdollisuus nähdä miekkavalaita tuo lisäarvoa. Kuluneella kaudella tapasimme miekkavalaita lähes joka kolmannella retkellä.
Suulat partioivat laajalla alueella ja pysähtyvät usein syöksysukeltamaan valaitten pintaan ajamia sillejä.

Miekkavalaitten ilmaantuminen näköetäisyydelle on monelle, ainakin minulle, lähes kiihottava kokemus.

Valaitten pelottelemat sillit pinnassa.

Miekkavalas eli orca.

Tämä on tuttu jo vuosien takaa otetuista kuvista.

Kaikki Norjan rannikolla tavattavat miekkavalasperheet ovat tutkijoiden tiedossa. Perheillä on oma sille tyypillinen kieli.

Selkäevä paljastaa kuka on kyseessä.

Gavlfjorden Støn kylien edustalla. Tuuli etelästä 10 metriä sekunnissa. Auringonpaistetta. Lämpötila 8 astetta. Vedimme aamulla yhden hietikkoapajan Sandilla huonoissa olosuhteissa, neljän metrin aallokossa ja surkean virtauksen vallitessa. Saimme parisataa kiloa koljaa ja päätimme tulla vuonoon. Siis lahteen niinkuin kalastajat Gavlfjordenia vähättelevästi kutsuvat.

Gavlfjorden on meille tuntematon kalapaikka siitä huolimatta , että se on ainoastaan puolen tunnin ajomatkan päässä. Suurin syy lienee olosuhteissa. Vuonokalastus on Sandia vaativampaa matalanuottausta lyhyemmillä köysillä ja tarkemmalla apajan tuntemuksella. Virheet vuonossa kostautuvat. Nuotta repeytyy useammin. Täysin tyhjiä vetoja tulee silloin tällöin, eikä täällä ole niin paljon vaihtoehtoja kuin sandilla tai kantilla.

Mutta Lahdessa voi vetää silloinkin kun avomerelle ei ole menoa.

Minulle Gavlfjorden kalastuspaikkana käy oikein hyvin. Vaikka saaliit olisivatkin heikompia. Ja vaikka nuotta saattaisi repeentyä ja vaikka joutuisimme vetämään useamman apajan päivässä.

Haluan viettää aikaani Gavlfjordenissa,koska täällä tapahtuu mullistavia historiallisbiologisia asioita just nyt. Jotain olemme jo aikaisempina vuosina aavistaneet ja asialla spekuloineet. Nyt voimme olla lähes varmoja. Pikkusilli on asettunut pysyvästi vuonoon. Aikoo oleilla täällä läpi vuoden. Ja houkutella mukanaan miekkavalaat. Yksi perhe, minun lempilauma, on vuonoon jo asettunut. Se viihtyy suhteellisen pienellä alueella meidän uusien apajapaikkojen läheisyydessä.

Eilisellä tutkimuskalastusreissulla me ne tapasimme. Olivat tulleet toissapäivän suuren suulaparven seuraksi sillinpyyntiin. Miekkavalasperhe ei saapumistamme pelästynyt, vaan suhtautui täysin luottavaisesti samoilla asioilla oleviin kolegoihin ja jatkoi jahtiaskareitaan.

Miekkavalaitten kalastusmenetelmä on nerokas. Oikeastaan niilläkin on nuotta. Tapahtumaa voisi kutsua myös paimentamiseksi. Englanniksi se on carousel feeding. Miekkavalaat piirittävät silliparven , keräävät kokoon tiiviiksi palloksi ja aloittavat lahtaamisen.

Muutama valas kerrallaan hyökkää parven kimpppuun muiden vahtiessa että sillit pysyvät järjestyksessä. Jotkut valaista läiskäyttelevät pyrstöllään sillejä tainnuttavia paineaaltoja.

Myös perheen pienimmät osallistuvat ruoan hankintaan. Oppivat elinkeinonsa "learning by doing"- menetelmällä, ovat oppisopimuskoulutuksessa.

Miekkavalaitten ruokaillessa paikalle kerääntyy runsaasti lokkeja hortoilevilla tai kuolleilla silleillä herkuttelemaan. Suulatkin tajuavat tulla syöksymään. Valassafarilla onkin tärkeää valaitten lisäksi seurata lintuja. Suuri määrä merilintuja yhdessä paikassa tarkoittaa yleensä pinnassa olevaa kalaa, joka puolestaan voi olla merkki miekkavalaista delfiineistä tai pyöriäisistä.

Viimeisellä safarilla syyskuussa tapasimme miekkavalaat juuri lintujen avulla. Eräs ranskalaisista vieraistamme ne ekana havaitsi. Perhe oli silloin ruokailemassa samoilla alueilla, missä eilen olimme ja nytkin kalastamme. Siitä lähtien, ja myös ennen sitä. Oikeastaan koko kesän, lauma on viihtynyt vuonossa tai läheisillä matalikoilla. Havaintoja on tehty viikoittain.

Gavlfjordenia ympäriinsä ajellessa ja luotaimen ruutua katsellessa saa käsityksen, kuinka paljon silliä on liikkeellä. Sen määrä on koko ajan lisääntynyt. Miekkavalaslaumalla, sillä minun ystäväperheellä, ei ole mitään syytä lähteä muualle. Sen kun vaan pysyy täällä. Haluan että masentavinakin päivinä, sellaisina kun kalastus ei inspiroi, minulla on toivoa paremmasta.

Mahdollisuus tavata tuttuja.

-lauri-