VIELÄ KIIRUNASTA JA JUKKASJÄRVESTÄ JA KALASTUSKAUDESTA 2010

Yläkuvassa Kiiruna Sagan pääosassa oleva kaivos yöllisessä juhlavalaistuksessaan. Kaivos ja rautatie,rallarit ja mainarit toivat Kiirunan sotien välisenä varustautumisen aikana maailmanpolitiikan keskipisteeseen. Siinä samalla Ruotsikin sitten aloitti kipuamisensa elintasovaltioksi.Kuva:Mirella Baas
Lisäys: Kiirunatunnelmiani viime maaliskuulta ja norjaksi

Alla Kiirunan yksi puistoaukioista. Tämä talvinen rusettiluistelukenttä on juhlavalaistuine, huurteisine puineen ja jääpaasineen sekä mainarin leski patsaineen vaikuttava näky.Kuva:Mirella Baas

Jukkasjärven kirkossa alttaritauluja katsellessa voi hyvin eläytyä aikaan jolloin Lestadius ja Raattama saarnasivat parannusta kaiken maailman synneissä piehtaroiville jukkasjärveläisille. Alttaritaulujen teksteistä käy hyvin ilmi, keillä kaikilla on syytä itsetuskiskeluun. Kuva:Mirella Baas

Morgenstjerne 17.12.2010. Voimakasta itätuulta ja leutoa keliä. Laivat pysyvät maissa. Meidänkin kalastuskausi on päättynyt. Vuosi oli hyvä . Pääsimme tavoitteeseen.

Muutamia lukuja ja kehumisia Morgenstjernen taipaleelta 2010.
Luovutimme kalaa vuoden aikana 98 kertaa. Merelläkäyntejä kertyi 108. Pyydystimme turskaa 163 tonnia ja olimme koko maan saalistilastossa sijalla 22. Meidän läänissä olimme sijalla 6.
Koljasaliimme oli 133 tonnia millä tulokselle sijoituimme valtakunnallisesti kahdeksanneksi ja Läänissämme kuudenneksi.
Seitiä tuli 28 tonnia.
Turska ja koljasaaliimme olivat Morgenstjernen kaikkien aikojen parhaita.
Laivamme osallistui sinipallaksen pyyntiin ja saimme sallitun kiintiön 15 tonnia täyteen.
Muita kaloja saimme vuoden aikana 1637 kiloa. Näistä yleisimmät molva, keila, puna-ahven, kissakala, punakampela ja merikrotti.
Suurin saaliskalamme oli 43 kiloa painava merikrotti. Saimme myös 33 kiloisen turskan, millä sijoituimme paikallislehden konjakkiturskakilpailussa sijalle 6.
Kansainvälisesti merkittävin saavutuksemme oli maailman pisimmän molvan uiminen nuottaamme helmikuussa. 2 metriä ja kymmenen senttiä ovat uudet luennätyslukemat. Painossa tämä 29 kiloinen ei päässyt lähellekkään ennätystä.
Saamamme molva oli uutinen Färsaarilla saakka.
Lisäksi voisi mainita, että kesäkuussa saimme suuren, 14- kiloisen, sinipallaksen. Norjan ennätykseen 18 kiloa on tosin vielä matkaa.
Olemme vuoteemme tyytyväisiä, myös kippari ja varustamo. Tulevaan vuoteen lähdemme investoimalla uuteen pienempään nuottaan. Turskakannat ovat kovasti lisääntyneet ja saaliin laadun takaamisesksi satsaamme pienempiin kertasaliisiin kiihkeimmän pyynnin aikaan helmikuussa.
Toivotan kipparin, kalastajakollegani ja omasta puolestani hyvää joulua. Lisää Morgenstjerne kalastus uutisia ensi vuoden puolella tammikuun neljäs lähtien.
-lauri-

Pakkastuokioita Kiirunasta ja Jukkasjärveltä

Kiiruna on kylmä ja kaunis saamelaisten, suomalaisten ja ruotsalaisten nuori kaupunki. Suosikkiyöpymispaikkani on ulkoa katsottuna nimensä veroinen.

Kunhan pääsee sisälle pakkasen voi tallentaa ilman pelkoa palelemisesta.


Kiirunan keskipäivää.

Revontulimatkailijat valmistautumassa pakkasvaellukselle.

Kiirunan kaivokset hotellihuoneen ikkunasta kuvattuna...

Ja eteläinen kaupunginosa saunan lauteilta nähtynä.

Yläkerran oleskelutilat.

Aamupalapöytä.


Jukkasjärvellä on aina kylmä. Meitä kohtasi kolmenkymmenen asteen pakkanen. Jäähotellissa olisi ollut mielenkiintoista käydä ja lämmintä, mutta pääsymaksu hieman hirvitti. Tyydyimme päärakennuksen takkahuoneessa tarjolla olevaan ilmaiseen glögiin. Hehheh.

Nyt vähän harmittaa. Olisi ehkä sittenkin pitänyt katsoa , millainen ihmemaa poro-ovien takaa avautuu.

Jukasjärven jäähotelli ja muut rakennukset ovat yksi Ruotsin tunnetuimpia brändejä. Pienessä pohjoisessa kylässä on takuuvarmasta pakkasesta tehty matkailuvaltti.
-lauri-

Marraskuinen kaamospäivä

Kaamos on harmaa ja synkkä niinkuin urputukseni viime päivinä. Vai onko?

Kuivakalatelineet, Støn katedraalit, hieman ennen puoltapäivää.

Katedraalin sisältä.

Aallonmurtajat.

Kalatehtaan takapiha.

Strengelvågin vuonon jäätynyttä laskuvesirantaa. Viime talven kurimuksesta säästyneillä harmaahaikaroilla ei näille rannoille ole tänäkään talvena mitään asiaa. Jos säätila ei tästä pian ala radikaalisti muuttumaan.

Myren satama varttia vaille kaksi.

Kalatehtaatkin ovat ihan sumussa.

Seitistä jäi jäinen pyrstö satamassa kulkijan ihmeteltäväksi.


Stokmarknes 30.11. Säätila on hieman muuttunut. Sataa lunta ja on lauhempaa.
Kaamos on pysynyt samana.
Ajattelin laittaa erään selkeän päivän kaamostunnelmia. Ihan vaan ilmaistakseni, että ei se pimeä aika niin kauhean pimeää välttämättä ole. Ei ainakaan keskipäivällä. Eikä harmaata. Kun kyllä sieltä voi löytää sen valoisan ja ne värit.
-lauri-

Viimeiset säteet

Aurinko menee kuudeksi viikoksi lepäämään. Sitten se taas jaksaa paistaa. Viimeiset auringonsäteet Klotindenin huipulla...

Ja Gislöyn maatilan kellarin ikkunassa...

Langeneseggan matalikon suunnassa Morgenstjernan huuruisen sivuikkunan läpi tarkasteltuna. Huurussa ihmisen käpälänjälkiä ja mystisiä merkkejä....

Laivan oven läpi ja myös oven pielessä nähtynä....

Aurinko itse noin varttitunnin ylhäällä.

Päivänkajoa kipparin mielestä riittävän uudenaikaisen näytön ruudulla. Tuo lämpenee niin paljon, että suolistuksen välillä sen päällä on hyvä lämmitellä kohmeisia käsiä :)
Tämän vuoden viimeinen suora kuvani auringosta. Sinne se meni.

Aurinko paistaa nuottaa kaukaloon lappavaan poikaani.

Korkeitten maininkien takaa voi aavistaa päivän painuvan, voi nähdä viimeisen pilkahduksen.
Tästä eteenpäin kirkkainta mitä aurinko voi seuraavina viikkoina tarjota on tämä.


Morgenstjerne sunnuntain vastainen yö. Tyyntä , maassa pöllyävää lunta. Pakkasta melkein kymmenen astetta. Talvi on tullut rajuna. Ennätyskylmänä.

Täällä istuskelen koneen ääressä ja kirjoittelen ja surffailen ja Springsteeniä kuuntelen. Olen saanut laturin. Se tuli eilen liikkeeseen. En sitten jaksanutkaan olla niille sähköliikkeen pojille vihainen. Kun kävimme halkemassa laturin törmäsimme silmille tulvivaan joulutuohotukseen. se tuli vastaan heti ovelta. Piparkakut tuoksuivat ja yrmeät myyjät olivat iloisia. Jouluinen kahvipöytä oli katettu Miele pesukoneen päälle. Oikein joululiinat ja kaikki.
Yritä siinä sitten kiukutella ja reklamaatioita huonosta palvelusta tarjota. Ei onnisunut. Hyväksyin ystävällisesti minulle ojennetun laturin myötä tulleen sanattoman pahoittelun ja anteeksipyynnön ja siirryin nauttimaan pipareista ja suomalaisia perinteisiä ässäpikkuleipiä muistuttavista herkuista.
Niitä tulikin syötyä oikein urakalla.
Laturia on tullut tänään testattua. Kyllä toimii. Olen ollut valastöissä konttorissa ja nyt monta tuntia täällä laivalla ja vielä lataa. Kuvablogianikin on tullut päivitettyä. Ei oo laturissa mitään oireita vioista :)
Ehkä tämä on sitä kestävää laatua.
Tänään pääsin lastaamaan kuvia omalle koneelleni. Niitä siinä ruudulla katselin. Myös aurinkoa joka on tällä hetkellä lepäämässä. Kun sen seuraavan kerran näemme talvi on jo voiton puolella. Ja Barentsin meren vieraamme kututurska meidän pyydettävissä.
Sitä odotellessa on tyydyttävä kuvien katselemiseen.. tai mielikuviin.
-lauri-

Kaamosajan tunnelmia koulussa ja vuorilla

Myren ala-asteen kolmasluokkalaisten terveisiä Suomen lapsille Kaamos runo alkukielellä.

Koulun käytäviltä ja luokkahuoneista löytyy kalastajakylän arkea.

Ja kalastusalusten uskolliset seuralaiset.

Tämän vuoden viimeiset auringonsäteet Andøyan vuorilla...

Ja mystisen Sørkulenin takana hohtavissa pilvissä.


Gisløyn maatila 26.11. Tuulee koillisesta. Tuiskuttaa lunta. On todella kylmää.
Sähkön hinta on kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna sanoivat radiossa. Støn laivoista yksikään ei ollut eilen merellä. Meidän olisi tarkoitus lähteä muutaman tunnin päästä.

Eilen oli merkkipäivä.Aurinko laski. Eikä nouse seitsemään viikkoon. Onneksi oli selkeä sää, että saimme juhlistaa viimeisten auringonsäteiden hiipumista Andøyan vuorten rinteiltä. Nyt sitten vaan odotetaan sitä seuraavaa oikeaa päivää. Kaamos tuntuu joistakin hieman ahdistavalta. Mutta minusta siinä on enemmän hyviä puolia. Ainakin nukuttaa paljon paremmin. Eikä matalalta paistava aurinko pääse häikäisemään ajajan silmiin. Merelle kaamos antaa oman viehätyksensä. Sitäpaitsi seiti käy nuottaan paljon paremmin kun on hämärää.

Meidän kouluissa ja päiväkodeissa kaamos on teema. Sen alkamista käsitellään yhtä suurella hartaudella kuin tammikuun lopussa auringon paluuta. Lapset piirtävät, rustaavat runoja ja kirjoittavat kaamoksesta. Sekä tekevät ristipistotöitä.
Maanantaina emme olleet merellä. Oli surkean huono sää. Niinpä minulla oli mahtava tilaisuus verestää opettaja-aikojen muistoja Myren ala-asteen kolmasluokkalaisten vieraana. Oppituntien aiheena oli juuri kaamos. Oppilaat paneutuivat Lilian open johdolla aiheeseen erityisellä hartaudella. Tulevathan kalastajakylän lasten lähetämät kaamosterveiset ilahduttamaan myös suomalaisia lapsia.
Joskus tammikuussa Pikku Kakkosen Neppajymykerhossa.
Olipas oikein antoisaa olla mukana. Etäapuassistenttina. Viimeksi Pikku Kakkonen on ollut minulla ajankohtainen alun toistakymmentä vuotta sitten. Poikieni ollessa pieniä. Nykyinen juontaja Tinja lienee hänkin ollut siihen aikaan toisella puolella ruutua.
-lauri-

PC-vapaa viikko

Joskus Norjanmeri näyttää muskelinsa. Nämä kuvat ovat eräältä kalareissultamme muutama viikko sitten. Silloin sää näytti satamasta katsottuna paljon paremmalta. Niin hyvältä, että kipparini suostui ottamaan mukaan Stön ikioman reportterin. Merenkäynti kuitenkin yltyi voimakkaaksi. Jouduimme palaamaan yhden apajan jälkeen kotiin. Onneksi sekä meille , että urhoolliselle meritoimittajallemme Mirellalle. Ansiokas reportaasi melkein tyhjän pyytämisestä löytyy uusimmasta Ruijan Kaiku lehdestä.

Kaikki kuvat: Mirella Baas

Lokit ja pikkukajavat kelluvat voimakkaassa lähes kolmimetrisessä aallokossa.

Morgenstjerne 25.marraskuuta.Tuuli kääntyy kaakkoon. Stössä on talvikeli. Lämpötila pakkasen puolella ja lunta maassa. Siimalaivat ne saivat runsaita koljasaaliita, me jatkamme epätoivoisen tuntuisia yrityksiämme seitiapajilla. Joitain kertoja olemme yrittäneet koljan pyyntiä tuloksetta.

Tulispas jo joululoma.

Nyt on yli viikko mennyt ilman omaa pc:tä. Kun poikani ei suostu tuomaan omaa hienoa konettaan laivaan, enkä muittenkaan koneita normaalisti arvaa lainata, on olo verkossa jäänyt vähäisiksi. Ei ole tullut blogia päivitettyä, eikä muidenkaan kommentoitua.

Joitain kuvia olen kuitenkin maissa ollessani kuvakisablogiini kahvion koneelta lastannut.

PC kurjuus alkoi siitä kun laturini meni rikki. Ajattelin sen olevan pikku juttu. Onhan minulla vakuutus joka kattaa tällaiset tapaukset. Vakuutus , joka on voimassa vielä vajaat kaksi vuotta. Vakuutus , joka takaa käyttööni uuden koneen , jos sitä ei heti saada korjattua. Vakuutus , joka kattaa kaiken, myös omasta huolimattomuudesta aiheutuneet vauriot. Vakuutus , joka oli kallis.

Valitettavasti Myren nimeltämainitsemattomaan suureen ketjuun kuuluvassa liikkeessä oltiin eri mieltä vakuutuksenn kattavuudesta. Just sellaista laturia mikä minulla on ei löytynyt hyllystä. Se piti tilata. Ja sen sanottiin kestävän muutaman päivän. Niin ne sanoivat reilu viikko sitten.

Kun kysyin saisinko siksi aikaa jonkun koneen tilalle, vastaus oli Ei. Ei se tässä tapauksessa ole mahdollista, kun ei se kone ole rikki, vaan se laturi.

Kun sanoin tarvitsevani konetta työssäni minua kehoitettiin lainaamaan joltain tutulta.

Menin muutaman päivän päästä kyselemään olisiko laturi saapunu. Vastaus oli että ei se nyt näin äkkiä Kööpenhaminasta asti tänne tule.

Sen käynnin jälkeen tässä on tullut seilattua tämän melkein kirosanalta kuulostavan seitin perässä kaiken maailman matalikot. Yöt ja päivät on oltu liikkeellä. Ja vieroitusoireet merellä ovat olleet kovat. Miten kuluttaa apajien väliset ajat, kun sormia syyhyttää. Ja siirtymiset.Tulisi edes kalaa. Olisi edes suolistettavaa. Onneksi kipparilla on hyviä tarinoita. Ja poikasen kanssa voi kinastella.

Lisämurheena ovat koko ajan mieltä painavat tekemättömät kirjoitustyöt. Ne jotka olin suunnitellut merellä kirjoitettavaksi. Ne samat, joita olin siirtänyt myöhemmin tehtäväksi. Että kyllä sen sitten kerkeää. Mutta eipä taida keretä.

Onneksi saan edes hieman lohtua tämän lainakoneen kautta. Onneksi koneen haltija oli siimansa tältä päivältä syötittänyt. Ja suostui pc:nsä epävarmoihin käsiini antamaan. Saanpahan edes hieman päivittää.

Varmaan tämän masiinan uumenista löytyy muutama sopivasti meriaiheinen kuva.

-lauri-

Tuhannet kiitokset koneesi lainasta ja kuvistasi Mirella.

Nuotta ja sen korjaaminen

Eilen , lauantaina Stön siimalaivat olivat merellä. Saivat mukavasti saalista. Yläkuvassa Alken tulossa kaloja luovuttamaan.

Øyland, 50- jalkainen, 50- vuotias lehtikuusirunkoinen kalastusalus oli kalastajan urani alkuaikojen työpaikka. Viihdyin vanhassa laivassa tosi hyvin, vaikka en sitä koskaan kodiksi kokenutkaan. Se oli yksi parhaista työpaikoistani. Morgenstjerne on paljon enemmän.

Perjantaina saimme nauttia auringonpaisteesta muutamien kymmenien minuuttien ajan. Kalastusnautinnoista ei paljon voinut puhua, kun saalis neljässä apajassa jäi vajaaseen 400 kiloon.
Menneellä viikolla haastattelin Aamulehden kuvablogin kautta tutuksi käyneitä kollegoja. Siinä kuvakisa blogissa olen nyt itsekin mukana kertomassa terveisiä kalastajakylästämme ja mereltä.

Kun menimme torstaina Myreen nuottaa paikkaamaan, ohitimme tämän Bio Marin kalanrehutehtaan. Taajaman korkeimman rakennuksen.

Nuottaa korjataan. Poikani käsittelee käpyä eli korjausneulaa.

Tässä vaiheessa nuottamme on vielä ehjä. Kuva alkuviikon koljankalastuksesta . Pojat järjestelevät nuottaa uutta laskua varten.


Morgenstjerne 13.11. Tyyntä, pakkasta ja maassa lunta. Myös ranta-alangoilla, eikä pelkästään vuorilla. Siimalaivat olivat merellä, saivat hyvin saalista. Me olimme maissa. Kippari teki huoltotöitä, minä nukuin pitkään, menin sitten herättyäni kahvioon ruuhka-apulaiseksi. Juniori oli maatilansa rauhassa, kaukana pahasta maailmasta. Mailla oleva lahtivalas sai lumivaipan.

Raskas kalastusviikko on takana. Olimme neljänä päivänä merellä ja sää oli kehno koko ajan. Jos ei varsinainen sää, niin ainakin virtaukset. Ja oikeastaan kun puhumme säästä , tarkoitamme aina myös virtauksia, siis sitä Golf virran jatketta.

Alkuviikko meiltä meni kolja- apajilla ja keskiviikkona kokeilimme seitin kalastusta Kvastindseggalla,viidentoista merimailin päässä Stöstä.

Se yritys olisi voinut jäädä tekemättä, kun kunnon saaliin asemasta saimme nuottamme styyrpuurin puoleisen sivuverkon revittyä. Virtaus kantoi ulos syvänteeseen päin, ja siellä oleviin koralleihin tai kiviin tai johonkin nuotta sitten nirhaantui. Aluksi harmitti, mutta siten tuli mieleen, että on se hyvä, ettei pyydyksemme ole sitä järeämpää tekoa oleva moderni teräsvaijeri -ja raivauslevytrooli. Silloin kun saattaisivat kärsiä luontoarvot ennemmin kuin pyydys.

Torstain olimme Myressä nuottaa korjaamassa. Koko päivä menikin sisätiloissa, nuottakorjaamon suuressa hallissa paikaten, kahvia juoden ja tärkeitä asioita pohtien. Päivän mittaan tapasimme myös useita kalastajaystäviämme, kun kyllähän sellainen tapaus kun nuotan paikkaaminen on käytävä toteamassa.
Se on kaikkien sillä hetkellä maissa olevien nuottamiesten kansalaisvelvollisuus. Osaapahan sitten tarvittaessa tarkasti muillekin kertoa mitä Morgenstjernelle siellä kantilla oikein tapahtui, miten nuotta korjattiin ja miten se olisi oikeastaan pitänyt tehdä

Nuottakutomossa mulle vahvistui se mikä on tässä kymmenen vuoden aikana tullut selväksi. Emme me savolaiset mitään uteliaita ja vaikeaselkoisia lupaajatyyppejä ole. Emmekä varsinkaan piällysmiehiä. Sen verran paljon asiantuntijoita liikkui tanskalaistyyppisen kierrenuottamme eli snurrevadin ympärillä.
Pohjoisnorjalainen jahkaileva kalastaja tietää tarkkaan mitä muitten olisi tehtävä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä seurauksia siitä tulee kun niin ei tehty. Jälkeenpäin se sitten toteaa , että arvasinhan minä. Riippumatta siitä oliko oikeasti arvannut.
Sen saman kalastajan oma päätöksenteko kuuluukin sitten kategoriohin "Ee sitä arvoo vielä tässä vaeheessa. Katotaahhan mihinkä se tilanne kehittyy ja Voeshan tuota tehhäkkii... vae jättäskö tekemättä."
Tulipas oikein kotoisa ja mukava olo niitä viisaita neuvoja kuunnellessa.
-lauri-