MUUTAMIA HUOMIOITA SUOMEN KALASTUKSESTA OSA 2: KIRJOLOHI ; PYYNTI JA KÄYTTÖ

Yläkuvan Äyskoski on yksi pohjoismaiden parhaita taimenkoskia. Joella vuosikausia harjoitetunn catch and release kalastuksen (savoksi riäkkee ja piästä) ansiosta luonnonvarainen taimenkanta on hyvin vahva. Jotta perhomiehet saisivat kalakeittoaineksia, edes jotain mukaan otettavaa, koskeen on istutettu kirjolohia. Taimen, harjus ja kirjolohi viihtyvät yllättävän hyvin samassa ympäristössä.
Äyskosken viereen rakennetuissa pikku lammissa catch and release vaatimus ei ole voimassa. Siellä on mahdollisuus hyvällä omallatunnolla onkia omat ruokakalansa. Koukuissakin sallitaan väkäset. Kirjolohen pilkintä on suosittu talvinen harrastus.
Kuvassa valmistaudumme Maxin kanssa nappaamaan sen ison joulukalan. Kairaaminen on kovaa työtä.

Toiseen paikkaan teimme oikein kunnon avannon. Sitten vaan syötti koukkuun ja pilkki veteen. Aika pian Maxin vapa taipui.

Kovan taistelun jälkeen jäälle nousi komea kahden kilon kirjolohi.

Seuraava vaihe oli kalan fileoiminen. (Kuva Jukke)

Poistin myös kylkiruodot ja maustoin kirren(ammattilaisten käyttämä nimitys kirjolohesta) suolalla sitruunapippurilla ja tillillä.(Jukke)

Sitten se loimutettiin hämyisessä kalamajassa sijaitsevassa hienossa vempeleessä. (Jukke)

Kirjolohi on erinomaista myös kylmäsavustettuna. Kuvassa vakuumipakkaamani file.

Loimulohi ja kylmäsavustettua mäti juhlistivat joulupäivän iltapalaamme muitten herkkujen lisäksi.



Lohimaa tapaninpäivän jälkeinen päivä.Puolipilvinen sää, heikkoa lumisadetta. Joulu on tullut vietettyä, arki alkanut. Ensimmäiset itäisen naapurimaamme joulunviettäjät saapuvat illalla. Päivän urakkana minulla olikin mökkien terassien ja edustojen siistiminen, siis lumityöt hehe ja kotariukujen haku. Sellaisia aliskasvumäntyjä, kuusi metriä pitkiä. Kaheksan kappaletta. Utsjokelaisen kotamestarin huomenna saavuttua vuorossa on itse kodan pystytys.
Kirjolohien syöntihalukkuus on jo tullut testattua, joten korpihotelli on pian valmiina vastaanottamaan vieraansa.
Lohimaan joulunvieton yksi pääosan esittäjistä on juuri kirjolohi. Kalaa kutsuttiin alunperin nimellä sateenkaarirautu, kunnes presidentti Kekkonen 50- luvulla lanseerasi paremmin myyvän ja helpommin omaksuttavan nimen. Todellisuudessa nimen takana lienee ollut Kustaa Vilkuna. Norjaksi kala on kuvaavasti regnbueørret.

Kirjolohi on kotoisin Tyynen meren alueelta Pohjois- Amerikan länsirannikolta ja siitä on olemassa kolme eri muotoa. Koko elämänsä virtaavassa vedessä viettävä, järvissä elävä ja jokiin kutemaan nouseva.
Suomessa kirjolohi on tärkeä kasvatuskala. Yli 80% kaikesta viljellystä kalasta on kirjolohta.
Vuosittain tuotetaan 12 miljoonaa kiloa. Koko maailman tuotannon ollessa 600 miljoonaa kiloa.

Kirjolohi on tuttu vieras myös suomalaisessa ruokapöydässä. Laitosruokailussa kirjolohi yhdessä broilerin ja myöhemmin norjalaisen lohen kanssa syrjäytti ennen suositun seitin.

Vaikka Norjan lohi on kovasti vallannut Suomen kalamarkkinoita ei kirjolohi minnekään ole hävinnyt. Onhan kala maultaan todella herkullinen ja kooltaan minun mielestä juuri sopiva.
Kirjolohifileet ovat sopivan kokoisia paistettavaksi, kylmäsavustettuna se on kiinteämpi, eikä niin rasvainen kuin paksummat lohifileet ja kirjolohen mäti on todella monikäyttöinen herkku, erittäin hyvä raaka aine kaikenmaailman mousseihin, blineihin ja sushijuttuihin. Tai sitten miedosti maustettuna syötäväksi.

Urheilukalastajille kirre, niinkuin alan ihmiset kalaa kutsuvat, tarjoaa paljon elämyksiä. Kirjolohi on voimakkaana taistelijana arvokas perho- ja virvelikalastajien saaliskala. Se viihtyy melkein kaikenlaisissa vesissä, sopeutuu helposti uusiin olosuhteisiin ja mahdollistaa monissa tapauksissa jalokalan talvipyynnin. Kirjolohen pilkkiminen helposti tavoitettavista pienistä lammista, niinkuin täällä Lohimaassa, on minusta aivan yhtä jännittävä ja arvokas elämys kuin tuntikausien tarpomisen päässä olevalla tunturiärvellä sormenmittaisten rautujen narraaminen.

Varsinkin kalastusta vähemmän harrastaneille ja kalastusuran alkutaipaleella oleville itse ongittu, kovan taistelun jälkeen jäälle kiskottu kirre on usein koko loman kohokohta.
Kireitä siimoja muillekin toivottaa.
-lauri-