Otan Hannen haasteen vastaan ja kerron hieman kuka oon. Haastan ne jotka tämän sattuvat lukemaan, jaksavat, eivätkä ole aemmin kertoneet
Kuka: Kalastaja ja valasopas
Mitä: Turskia, koljia ja seitejä sekä joskus muutakin saalista kuten molvaa ja sinipallasta.
Kesäsin valaita , lintuja ja hylkeitä.
Missä: Matalikoilla ympäri Norjanmeren rannikkoamme, siellä missä saaliskalat kulloinkin
oleilevat. Tai valassyvänteen tietämissä, hyljeluotojen luona ja lintusaarien lähistöllä.
Milloin: Aina sään salliessa ja kipparieni niin vaatiessa.
Mitä mielessä nyt: Nyksundin naapurikylä reilut kaksi viikkoa sitten. Kaikkein rajuimmalta tuntunut myrsky minkä oon ikinä kokenut. Talo huojui, rutisi ja kolisi , mutta minua ei yhtään pelottanut.
-lauri-
Tämä oli hauska! Kysymyksiinhan voi vastata ihan kuinka haluaa ne ymmartaa :)..
SvarSlettJust eiks ookkii. Minäkin tykkäsin kovasti.
SvarSlettOnpas Javier rohkea;-)
SvarSlettEikö ollenkaan kampelaa?
Tuula, tämä on salapaljastava haaste, sillä olen tämän myötä ehkä paljstanut itsestäni enemmän kuin olisin halunnutkaan, mutta myös löytänyt muista aivan yllättäviä piirteitä.
Kummassa on kivampi...kalastamisessa vai valasoppaana?
SvarSlettMyrky on vaikuttava, kunnioitettava..kunhan ei pelkää..
Valasoppaana on kivempaa. Mutta jos tekisin valasoppaan töitä koko vuoden ja kalastaisin vain lyhyen aikaa, vastaisin toisin.
SvarSlettLeena: Maissa myrskyt ovat paljon pelottavimpia kuin. Merellä , laivassa on minusta kovallakin kelillä turvallista, tai siltä tuntuu.
SvarSlettPahimmat myrskyt olemme tosin maissa.
Tänä talvena rajuilmat ja lumivyöryt ovat tehneet poikkeuksellisen paljon tuhoa.
Tämä Nyksund on kylä johon myrsky käy kaikkein koviten. Peruskallio tutisee ja ääntelee. Se on totta, vaikka tuntuu uskomattomalta.