Pellossa tukikohtani oli Toppari. Aivan loistava motelli tilavine ja edullisine saunallisine huoneineen ja muhkeine aamupaloineen. Aamupalapöydästä voi ihailla mestarihiihtäjä Mäntyrannan patsasta.
Matkalla takaisin näkyi ropsipino.
Ja käpylintu.
Ajoin massiivisen kiirunan ohi
Poro oli tienpenkassa.
Täällä Björklidenissä on näin hienoa.
Iso lättänä seinällä latistaa kahvittelutakkatulifiilistelyäni, varsinkin kun se Lallukka ei pärjääkään.
Minä kuulun vähemmistöön. Tohkeissaan ruutuun tollottavat norjalaiset haltioituvat Meiänomakultasuperduperrumpeforantilmål Petterin hiihdosta. Ymmärrän, että kansallisuustunne on pyhä asia. Sen kanssa ei ole leikkimistä.
Bjørkliden 6.3. Tämä tunturihotelli on paras. Tänne vaan on päästävä kahville. Aina kun on aikaa. Tullessa ei ollut, kun vuoristonylitykset sujuivat kolonnassa niin hitaasti. Hyvä kun kerettiin ajoissa Pellon junalle.
Nyt minulla ei ole kiirettä. voin istuskella ja seurailla hiihtolomalla olevia ruotsalaisia. Ne juovat lämmintä , selailevat kirjoja ja katselevat takkatulta. Pitävät taukoa ennen iltapäivän aktiviteetteja.
Seassa olevat norjalaiset erottaa siitä, että ne ihan oikeasti ja tosissaan seuraavat Petter Northugin hiihtoa. Tuntuu olevan kovin tärkeää tuon , joskus aika lapsellisesti käyttäytyvän, juniorin mestarisuoritukset.
Onneksi se ei tällä kertaa tehnyt suuren esikuvansa Dählien temppua, eikä tullut takapuoli edellä maaliin. Minunkaan ei tarvitse ensi viikon koukutustupakeskusteluissa vaimentaa vuonomaalaisiten ystäviäni hyvää oloa. Ei tarvitse sanoa niinkuin kilpakumppanit, jotka sietävät käytöstavoissa ja empatiassa vähemmän edistynyttä keskenkasvuista poikasta. "Petter on Petter."
-lauri-
Kauhiasti nama vouhkaavat tuosta Petterista. Töissäkin tänään... Mina en henkilokohtaisesti ole paljoa sen touhuja seurannut, mutta kaikki se vaha mita olen siita lukenut, ei ole vakuuttanut minua. En ole Petter fani.
SvarSlettHauska tuo takkatuli. Meilla on samanainen kori taalla kotona. Poltettiin siina yhteen aikaan pelletsia.
Tuollainen koritakka keskellä kahviokirjastoa on hieno keksintö. Koko sali pääsee nauttiman takkatulesta.
SvarSlettKirjahylly takaseinällä ja ne vanhat nahkaiset tuolit sekä leveät Torniojärvelle ja tuntureihin avautuvien ikkunoiden penkit yhdesssä palvelun kanssa tekevät tunturihotellin rauhallisen tunnelman. Ei siellä kukan viitsi olla stressaantunut vaikka astuessa olisikin.
Heh, onneksi kaikki norjalaiset eivät suhtaudu aivan samalla intohimolla näihin kisoihin, eräskin ystäväni jonka luona vietimme viikonlopun kyseli aikas kyynisesti olemmeko katsoneet näitä norjalaisten itsetunnonpönkitysfestivaaleja. Tosin aika erilaisin sanavalinnoin mitä en tähän nyt viitsi toistaa...
SvarSlettItse kuulin näistä kolonnoista ajamisesta ensi kertaa loppuviikosta kun meillä pari hollantilaista ryhmää jäi jumiin Narvikin ja Kiirunan välimaastoon. Siinä sitten seurattiin pari päivää ruotsin ja norjan tielaitosten sivuja ja arvailtiin koskahan he pääsisivät seuraavaan kohteeseen. Onneksi ehtivät kuitenkin viikonlopun lennoille takaisin kotimaahansa niin ei oma viikonloppu mennyt lentoja setviessä :)
Just siellähän sitä mekin oltiin.Tiesin kyllä , että tie ei enää ollut kiinni,mutta varasin reilusti aikaa kolonna- ajoon. Siitä huolimatta melkein myöhästyttiin junasta ja Björkliden jäi vieraillemme näyttämättä. Kolonna oli kuitenkin elämyksenä miellyttävä yhteisöllinen kokemus, kun kaikki ajoivat samaa nopeutta tasaisin etäisyyksin johtaja-aura-auton perässä. Päällä olevat hätävilkut loivat pöllyävässä lumituiskussa oman hienon tunnelmansa.
SvarSlett