POHJOINEN PERMAPUUTARHA JA VAROITTAVA IRIADAMAT ESIMERKKI.

Gisløy 22.tammikuuta. Navakkaa etelätuulta, lumisadetta. lämpötila pakkasen puolella.
Olemme toista päivää maissa, kuten suurin osa Støn laivastosta. Muutamat ihan rannan tuntumassa kalastaneista verkkolaivoista olivat tänään merellä.
Minulla on ollut hyvää aikaa keskittyä  leppoistamiseen. Rauhalliseen tahtiin on tullut oltua jo toista päivää. Suorittamisista  harrastettu vain vähän. Aktiviteeteistä voi ottaa esille vanhojen turskanmätitynnyreiden entisöinnin ja ensi kesän viljelysuunnitelmien hahmottamisen.

 Varstadin maatilallamme viime kesänä aloitettu permaviljely- hanke laajenee. Viljelyala lisääntyy ja kasvivalikoima runsastuu. Tavoitteemme on saavuttaa omavaraisuus perunasta, juureksista, sipuleista ja kaaleista sekä täällä kasvavista yrteistä. Pioneerikauden viljelykokemukset olivat surkean sateisesta ja kylmästä kesästä huolimatta sen verran  rohkaisevia.

Pohjoisen permapuutarhan peruna-, porkkana- ja valkosipulimaa kasvukaudelle 2013. Talvivalkosipuli Aleksandra on istutettu kahteen ylimmäiseen penkkiin. lokakuun lopussa kylvetty porkkana seuraviin. Kasvimaan keskellä on  lehti- ja ruohokomposti. Käännetylle alueelle istutetaan ensi kesänä paikallista  perunalajiketta nimeltään Gulløy.

Permaviljely on luonnon kanssa sopusoinnussa tapahtuvaa, paikalliset olot huomioonottavaa viljelyä. Ihan oikeaoppisessa leutojen seutujen permaviljelyssä maata ei käännetä eikä pahemmin muokatakaan. Lannoitus hoituu katteilla. Myös metsäpuutarhaviljely kuuluu  lämpimimpien vyöhykkeiden permafilosofiaan.

Pohjoisissa havumetsissä ja arktisilla alueilla metsäpuutarhaviljely on happamasta ja karusta maasta johtuen vaivalloista tai mahdotonta. Täysin epärealistista. Norjan Meren  viileillä rannoilla pelkästään katteisiin perustuva viljely on sekin erittäin hankalaa. Jotta satoa tulee, on tehtävä kompromisseja, maata muokattava ja käytettävä kasvukauden alussa harsoja, Kuitenkin niin, että luonnonmukaisuuudesta ei tarvitse tinkiä. Arimmat kasvit on syytä viljellä kasvihuoneessa tai sisällä.

Kuvassa elokuun sato-otantaa. 20 eri lajia. Ruukuissa sisällä kasvatetttuja kaupan tuorevihannestiskin ryppäästä kasvatettavaksi koulittuja basilikoja 3 kuukauden ikkunakasvatuksen jälkeen.

Keinolannoitteita ja kemiallisia kasvinsuojeluaineita ei missään olosuhteissa käytetä.

Pohjoinen Permaputarha- hankkeen  tavoitteena on mahdollisimman suuri omavaraisuus.Viljelemme vähäisillä tilan ulkopuolisilla tuotantopanoksilla  maanläheisesti vain niitä kasveja ja lajikkeita käyttäen, joilla on realistiset mahdollisuudet tuottaa satoa.

Pohjoisen permapuutarhan yhtenä  ideana on hyödyntää joutoalueita ja sijoittaa palstat mahdollisimman lämpimiin maastokohtiin. Kuvassa pieni puikulaperunapalsta.

Meidän on tarkoitus toimia juuri päinvastoin kuin yhdessä pohjoisten alueiden suurimittaisimmissa ja kunnianhimoisimmissa metsäviljelyn pioneeriprojekteissa tehtiin.
Varoittavana esimerkkinä vääränlaisesta höyrähtämisestä haluan mainita Suomen luomuviljelijäurani ajalta yhä hyvässä muistissa olevan Irriadamant elämäntapaintiaanien täydellisesti epäonnistuneen  metsäpuutarhaviljelykokeilun Kittilän mäntykankailla.
Suuri joukko luontoon muuttaneita  länsimaiseen elämäntapaan kyllästyneitä kokeilijoita päätti toteuttaa omavaraisunelmansa elämällä intiaanien ja muiden alkuperäisasukkaiden tapaan yhteisössä, sopusoinnussa luonnon kanssa. Ilman omistamisen, rahan, uskonnon, länsimaisten terveyspalvelujen ja tavanomaisena käsitetyn perhe-elämän kahleita. Siis  täydellisessä harmoniassa luonnon ja toistensa kanssa.

Tästä Helsingin yliopiston tukemasta ja alunperin seitsemän vuotta kestäväksi aiotusta kokeilusta tuli kaikkien onneksi vain reilun vuoden mittainen. Kittiläläisten tukijoiden mailla tapahtuneesta selviytymistaistelusta jäi raportoitavaksi jotain aivan muuta kuin odotettiin. Satoa tuottamattomat palstat, hatarat ja lahjoituksena saaduilla vaatteilla tilkityt tiipiin tapaiset, kylmissään ja nälissään luomuviljelijätukijoidensa ruoka-avusta täysin riippuvaiset "intiaanit",  koko projektin ajan kateissa ollut ja hotelleissa asuva suuri johtaja "Guru "ja piloille myllerretty ja paskaiseen kuntoon paikallisten siivottavaksi jätetty pilalle raiskattu metsäpalsta eivät täyttäneet tieteellisen tutkimuksen kriteerejä

Kittilän ns.luonnonmukaista omavaraistaloutta harjoittaneet elämäntapaintiaanit saivat onneksi luomuviljelijätukijoiltaan jatkuvaa ruoka-apua ja vaaatteita tiipiin tilkkeiksi ja pääsivät aika ajoin keikoille ja lämpimiin sisätiloihin.

Tämä tieteellinen  tutkimus oli todella suureksi häpeäksi aidoille intiaaneille ja luonnon kanssa oikeasti sopusoinnussa eläneille ja yhä eläville alkuperäisasukkaille ja muille mahdollisimman suureen omavaraisuuteen pyrkiville yhteisöille sekä huijatuiksi tulleille hankkeen tukijoille. Omavaraisuusaste  Pohjois- Kalotin suuressa intiaanihuijauksessa oli puhdas nolla, tai jopa miinusmerkkinen kun mukaan lasketaan hankkeen jälkihoitoon uponnut energia ja vilpittömästi mukaan lähteneille tukiverkostolaisille aiheutuneet taloudelliset menetykset, mielipaha ja nolous.
Lisää elämäntapaintiaaneista läheltä seuranneen tukihenkilön kertomana tästä
-lauri-
Pohjoisen permapuutarhan kasvukautta 2012 kuvina

Gulløy, pohjoisiin oloihin soveltuva perunalajike. Satoa tuli elokuun alusta lähtien. Gulløy on Norjan lipeäkalan ystävien suosittelema  lipeäkalan virallinen lisukeperuna

Basilikat poseeraa. Kesäkuun lopusta joulukuun alkuun saatoimme nauttia omista tuoreista luomubasilikoista.

Punajuurta, kaaleja, porkkanaa ja tilliä myös tuulensuojana toimivan perunapellon keskellä. Pieniä palstoja  edullisille paikoille ripoteltuna  ja kaksi suurempaa perunapeltoa, kaksi kasvihuonetta ja basilikat sisällä, siinä ensi kesän viljelyidea. Kokonaisviljelyala on kolme aaria.

Permapuutarhan ensimmäinen kukkakaali heinäkuun lopussa on tosiasia.