Pohjoisen Permapuutarhan Perusteet.

Gisløy 23.tammikuuta. Lumimyräkkää ja navakkaa koillistuulta. Merellä neljän metrin aallot. Kaikki laivat maissa, kalastajat sisätiloissa. Tänä päivänä neljäkymmentä vuotta sitten Vestmannasaarten tulivuori Eldfell purkautui viidentuhannen vuoden unien jälkeen.

Heimaeyn kaupunki Vestmanna-saarilla. Kuva on otettu 1973 purkautuneen tulivuoren Eldfellin laavakentältä.Kolmasosa kaupungista peittyi laavaan  puoli vuotta kestaneen purkauksen aikana. 

Heimaeyn kalastajakylässä tapausta on muisteltu monin tavoin. Olisin halunnut olla paikalla. Sattuneista statuksen muutoksista johtuen minun on kuitenkin tyydyttävä hoitamaan asia netistä seuraten.
Näin  alkoi  Eldfellin .PURKAUS vestmannasaarelaisen Lunni Pubin baarimikon mukaan. Tapasin hänet kolme vuotta sitten, samana iltana kun Fimmvördurhals purkautui. Lunni- pubista tehtiin  tulivuorenpurkauksen tiedotuskeskus ja virvoittavien juomien jaon yhteydessä baarimikko muisteli saaren omaa purkausta.
Tulivuoren 40v synttäreiden lisäksi  lisäksi mietteeni ovat tänäänkin olleet puutarhajutuissa.

Pohjoinen Permapuutarha, hieman palstoista ja pientareista.
Tarkoituksena  on ottaa mahdollisimman suuri osa Varstadin maatilan viljelyyn soveltuvista joutoalueista lunnonmukaiseen viljelyyn. Palstat muotoillaan siten, että ne sulautuvat mahdollisimman hyvin ympäröivään luontoon.

Ryväs-ja salottisipulipalsta, toukokuu 2012 lannoiteena tuhkaa, katteena merilevää ja simpukkahiekkaa.

Kaskinaurispalsta kesäkuu 2012, lannoitteena tuhkaa,katteena rantahiekkaa.

Valko- ja punasipulipalsta toukokuu 2012.Lannoitteena kompostoitua lampaanlantaa ja tuhkaa.

Kesän 2012 naurismaa laajennettu versio. Ensi kesänä tähän tulee kepasipulia.

 Arvokkaat kukkakedot säästetään. Heinittyneet ja yksipuolistuneet pientareet niitetään ja sen avulla yritetään palauttaa kasvilajiltaan rikkaammiksi kedoiksi.

Näitä niitetään ja kompostoidaan tai kuivataan, samalla maata köyhdytetään tehdään tilaa....

                         Näille. Hoidettuna rehevänkin alueen kasvilajisto rikastuu nopeasti.

Perunaomavaraisuus vaatii suuremmat alueet ja viljelytöiden takia palstat ovat symmetrisiä, toisin

kuin sipuleilla ja nauriilla sekä mausteilla missä tärkeintä on saada palsta jonka voi hoitaa reunoilta käsin. Pienissä palstoissa suosimme pyöreitä ja eliptisiä muotoja, spiraalimaisia rivejä ja koristeluja kuten kivireunuksia.

Perunamaa varsien niiton aikaan lokakuun 2012 alussa. Niitetyt varret kompostoitiin yhdessä ruohonsilpun ja lehtien kanssa.

Perunapalsta sadonkorjuun jälkeen lokakuussa 2012.Se on muokattu, lannoitettu hevosenlantakompostilla ja muotoiltu penkeiksi. Talvivalkosipuli Aleksandra on istutettu ja porkkana kylvetty. Pellon alareunassa lehti-ruoho-ja perunanvarsikomposti.

Joku ulkomaalainen permaviljelygurun tapainen sanoi sopivaksi tavoitteeksi omavaraisuudessa sen, että 80 % kaikesta tilalla käytettävästä ruoasta tulee alueilta jotka näkyvät lähimmältä kukkulalta. Aion soveltaa sääntöä siten, että puolet ruoasta tulisi parvekkeelta näkyvältä alueelta. Onneksi meren ranta on  ainoastaan 80 metrin päässä. Seuraavissa permapostauksissa kerron  lannoittamisesta ja manparannuksesta.
-lauri-