onsdag 17. september 2014

Ulkoilmapossujen kesä

Heinäkuussa saapuivat pientä maatilaamme rikastuttamaan kolme pientä possua. Toimenkuvaksi määriteltiin ekologinen maanmuokkaus, omien, tuttujen ja Alsvågin vanhainkodin ruoantähteiden hyödyntäjäminen, varpusparven pihapiiriin houkuttelu ja rapsuteltavana olo.

Koska possumme viettäisivät suurimman osan ajastaa ulkolaitumella, niiden täytyi olla mahdollisimman tummia ja karvaisia . Rekisteröidyttyämme elintarvikeviraston paikallistoimistossa sian ulkokasvattajiksi, soitin  naapurikunnassa sijaitsevan yhdistelmäsikalan isännälle Egillille, joka lupasikin etsiä tulevista pahnueista ulkosikakriteerit täyttäviä.

Hän kertoi kolmiroturisteytyksistä ajoittain löytyvän punaruskeita, tummanruskeita tai mustaläikkäisiä, mutta vain muutamia viitäkymmentä emakkoa kohti. Suurin osa perii normaalin sian vaalenpunaisen olemuksen.

Meidän onneksi keväällä syntyneet Jaksu, Kultapossu ja Greta olivat auringonpaahteen ja syksyn kylmien öiden kestäviä. Jaksu mustaruskealäikkäinen, Greta vaskitsan värinen , kuparinhohtoinen ja Kultapossu  nimensä mukainen.

Possujemme väri ja karvaisuus periytyvät Duroc ja norjalainen maatiainen roduista.

Tässäpä possumme taival tähän saakka.
Ensimmäinen päivä: kolmikko ensimmäistä kertaa ulkoilmassa, siirtyvät pakettiautomme kyydissä uuteen kotiin. Kuvat: Tea-Mari Brax.
Possumme sopetuivat todella nopeasti, oppivat syömään  kotiruokaa ja varsinkin käyttämään kärsäänsä siihen mihin se on tarkoitettu, kaivamiseen.
Possut syövät, tonkivat juoksevat, leikkivät ja nukkuvat. Osa ylläolevista kuvista Heikki Kurkelan.
Possujen ravinto koostuu keitetystä kalasta, ruoantähteistä, valssatusta kaurasta sekä niitetystä nurmesta, merilevästä, horsmasta ja kitketyistä rikkaruohoista.
Ylläoleva kuva: Elina Toivonen
Kaksi kuukautta ulkoilmaelämää takana.

Possumme jatkavat työn touhussa, meillä on paljon puutarhapalstoja möyhennettävänä tässä loppusyksyn aikana.
-lauri

8 kommentarer:

  1. Mihin ne pienet porsaat katosivat...;)

    SvarSlett
    Svar
    1. Isokin sika on pienenä porsas :)

      Slett
  2. Mukavaa kun olet alkanut kirjoittamaan taas!

    On tullut seurailtua blogiasi jo muutaman vuoden verran, mutta tämä on ensimmäinen kommentti. Olin Stössä töissä kesällä 2007 (en tiedä muistatko, meitä oli viiden lukiolaisen porukka koukuttamassa Argukselle ja Eratolle kuukauden verran..) ja pala sydäntä jäi Pohjois-Norjan luontoon silloin, joten on ihanaa päästä blogisi kautta seuraamaan tutun maailmankolkan luonnon ja elämän menoa. Blogiisi päädyin sen muutaman vuoden takaisin Hesarijutun kautta.

    SvarSlett
    Svar
    1. Muistan teidät kyllä. Otin jopa kuvan teidän jengistä kun kuikuilitte sieltä koukutustupien yläkerran ikkunasta. Sen verran on Stö niistä ajoita muuttunut, että Eraton kalastaja on siirtynyt ansaitulle kalastajan eläkkeelle, laiva on myyty ja luulen, että nimikin on vaihtunut. Argus puolestaan jatkaa Stön vakiosinipallaslaivana kuten myös Rubicon . Niin siitä hesarin jutusta poiketen Islantiin muutosta ei tullut mitään, ristiside ja kierukka tai niiden kunto ei mahdollistanut.

      Slett
  3. Näyttivät erittäin onnellisessa ulkoilmakodissa eläviltä possuilta ollessamme visiitillä! :)

    SvarSlett
    Svar
    1. Nyt ne vasta nauttivatkin kun laitoin lisää aitauksia. Pääsevät tonkimaan kasvimaitamme :) Ja kultapossukin sitten toipui vatsanväänteistään joko luomulääkkeen tai parantamistoivotuksiesi tai molempien ansiosta.

      Slett
  4. Millainen talvikoti teillä on sioille? Ja ylipäätään millaiset talvet teillä on siellä? :)
    Meillä harkitaan sikojen hommaamista, mutta monet tuottajat "pelottelevat" että sika ei sovi kotitarvetuotantoon ollenkaan...

    SvarSlett
    Svar
    1. Meillä on aika leudot, mutta tuuliset talvet. Otamme siat navettaan sisälle talvikuukausiksi marras-maaliskuu. Siinäpähän pelottelevat. Luonnollisesti jos sioille antaa paljon liikkumatilaa, niin ei en niin nopeasti liho kuin tehoruokinnassa. Tärkeää on totuttaa possut ruohoin tai muuhun karkeaan rehuun. Hieman suurempina bakteerikanta porsaan paksusuolessa on kehittynyt niin hyvin, että ne voivat saada jopa puolet ruoastaan karkearehuna. Ruoantähteet kaikenlaiset ovat hyviä. Viileimmillä ilmoilla keitettynä. Peruna ja jauhot suuruksena kuivamuonan lisäksi. Suomessa saa syksyisin helposti jämäomenia ja myllyistä lajittelutähteitä. Ei sian pito kotitarpeiksi ylivoimaista ole. Omalle työlle eiluonnollisestikaan voi laksea palkkaa.

      Slett