KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

onsdag 10. desember 2014

Väylä

Meänmaa on suuri alue väylän molemmin puolin.Siellä puhutaan meänkieltä. Tai ainakin puhuttiin. Aika monelta, varsinkin nuoremmalta,  äitien kieli on unohtunut. Meänmaassa sijaitsee Kainuu, mistä ruijansuomalaiset eli kainuulaiset eli kveenit ovat meren rannalle paremman elon toivossa aikoinaan muuttaneet.
Matkaajan kannattaa tarkoin valita paikka meänkielisten tarinoiden kuunteluun. Tarkoitukseen sopivia ovat Pajalan Cafe Nova, Vittangin huoltoasemakioskiposti OK ja Pellon sekä Ylitornion huoltoasemat.  Myös Kiirunan pubit saattavat ennen iltamelua ja trubadurin saapumista olla hyviä. Jos Meänmaalle ei ole asiaa, väylän tarinoista pääsee osalliseksi myös televiission välityksellä. SVT:n Berättarna sarjan kautta

Meänmaalaiset asuvat väylänsä varressa. Kaikki sen saman, vaikka Meänmaassa näyttäisi olevan monta jokea. Pääväylä alkaa Norjan rajalta ja mutkittelee välillä syväksi ja leveäksi paisuneena Pohjanlahteen. "Jos muutat Meänmaalta etelään ja tunnet kotiseudulla käväistessä olosi vieraaksi, vaistoat, että ihmiset vierastavat seuraasi, sinun kannattaa kysyä väylältäsi. Väylä ei ole sinua unohtanut. Hän tuntee." Jotain tuon tapaista sanoi Åsa Larsson.
Pienemmät väylät viettävät pääväylän kanssa samaan suuntaan.Väylien välissä  sijaitsevat Euroopan parhaat kanalintumaastot. Hirviä piisaa ja poroja. Porot vaeltavat väylän vartta tai väylältä toiselle. Valitettavasti aivan liian usein keinotekoisilla ihmisen tekemillä valtavälillä. Niillä, jotka eivät ole oikeita väyliä ensinkään. Huonostihhan siinä käy.
Kaikki väylän vartelaiset pilkkivät talvella rautua, taimenta ja harria.
 
Heillä on tarkoitusta varten siirreltävät pilkkikopit. Syksyllä jahdataan teeriä metsoja , jäniksiä ja hirviä. Ylempänä riekkoja. Kesällä tavoitellaan lohta. Paitsi Kukkolassa missä on muutenkin kummallista. Siellä  lipotaan kesällä siikaa, pyydystetään merroilla syksyllä  nahkiaisia ja talvella mateita.
Viime vuonna  Vittangin OK:lla tankatessa tapasin vanhan karvareuhkaisen erästäjän. Hän vastasi välinpitämättömän tuntuisena kysymykseeni suurpedoista, ettei täällä niitä ole ikinä ollutkaan. Facebookin susipalstalla, siellä missä minäkin aikani jaksoin olla, kaveri määriteltäisiin psykopaatiksi ja verenhimoiseksi murhaajaksi. Vittangi ja lopulta koko Pohjois-Ruotsi julistettaisiin boikottiin. Minusta eroon päästyään erästäjä virkistyi ja tuumasi sisään astuneelle rastatukkaiselle tytölle. Pithäis osthaa kupeevarmare. Oli lussekattiaika ja talven ensimmäiset kovat pakkaset tulossa.
                                                             -lauri-

2 kommentarer:

  1. Sinulla on hyvät jutut. Joko se kirja on tekeillä?

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos paljon. Tänne blogiinhan minä lähinna kirjoittelen. Olen seurannut ihan läheltä kuinka paljon oikean kirjan työstäminen sen luomisprosessin lisäsi vaatii ja se huomio kyllä jarruttelee mahdollisia kirjasuunnitelmia ;) Noh, blogissa kuitenkin ajattelin kertoa hieman lisää tarinoita samoita tienoilta kuin Väylässä. Nimittäin radasta, kaivoksesta ja satamasta.

      Slett