Uimisesta turpeesta ja tikeistä

Uiminen on parasta kuntoutusta sydänpotilaalle sanoi fysioterapeutti.

Uidessa koko keho rasittuu tasapainoisesti ja samalla rentoutuu.

Vesi tukee ja hyväilee. Vesi raikastaa. Vesi rauhoittaa kuumuneen mielen. 

Olen uinut joka päivä sen jälkeen kun helteet saapuivat. Noudattanut fysioterapeutin ohjeita.

Useimmmiten polskin mielipaikassani Nøkkevannetilla. Suomeksi Nøkke tarkoittaa näkkiä ja vannet vettä. Siitä huolimatta Nøkkevannet ei  minua  pelota. Siellä on turvallista.

Uin lammen ympäri, kävelen  vesikasvustoissa ja vesijuoksen. Tai olen. Rannalla voi paistaa lettuja tai makkaraa.

Kerran kävelimme uimaan suolampareen poikki. Avojaloin. Halusin jättää jälkeni polun vieressä olevan kuivuneen putaman pohjan kosteaan turpeeseen. Ystäväni ehdotti että ottaisimme muutaman kourallisen hienojakoista suoainesta ja voitelisimme sillä itsemme. Ja toisemme. Sitten antaisimme mönjän kuivua puoli tuntia ja  huuhtoisimme sen pois lammen  vedellä. Iho tulisi pehmeäksi.

Levitys onnistui hyvin ja kuivuminen liiankin. Sammalikossa oli  kuumaa ja unettavaa eikä edes variksenmarjan varpujen pistely rantapenkassa maatessa tuntunut. 

Aurinko paahtoi  ja tartutti turpeen parissa tunnissa osaksi ihoa. Sitä oli vaikea saada kovallakaan hankaamisella pois. 

Iho kuitenkin pehmeni ja olo tuntui  hyvin terveeltä.

Helteet  jatkuuvat ja uintikelit paranivat. Myös suuremmat lammet ja järvet lämpenivät. Ajoimme  toissapäivänä Alsvågvannetille. Halusin esitellä  rautujärven ystävälleni. Halusin uida. Minun teki mieli  vilvoitella. Kolmekymmentä astetta on hyvä syy.

Menimme veteen.Tasaista pohjaa ei löytynyt, kivet olivat liukkaita ja eteneminen vaikeaa.

Pääsin uimaan vastatuuleen. Tein kierroksen sivutuulessa. Annoin aaltojen  viedä. 

Rantaan palatessa päätin uida niin matalaan kuin mahdollista. Puolessa metrissä nousin vedestä, olisin  ystäväni kuvassa näkyvämpi.

Ponnistin pohjasta. Pääsin  jollain lailla pystyyn . 

Jalkaan vihlaisi. Siihen sattui. Luulin tallanneeni terävään kiveen. 

"Kuka saatanan paska, idiootti, kusipää mulkku, ei perkele."

Onneksi ensiapulaukku löytyi, kirpparilta ostettu. Nyt sitä tarvittiin .

Odotin kuusi tuntia  Harstadin terveyskeskuksen  ensiavussa. Jonkun kolarin takia minua ei voitu nopeammin käsitellä . Haava puhdistettiin, palkeet leikeltiin, haavan reunat puudutettiin. Yksitoista tikkiä ommeltiin. Jäykkäkouristusrokotus annettiin.

Kyynärsauvat maksoivat neljäsataa kruunua. Taksi ja ensiapu olivat ilmaisia. Minulla on punainen kortti joka oikeuttaa ilmaiseen terveydenhuoltoon, useissa tapauksissa myös lääkkeisiin ja kuntoutukseen.

Nyt ei kahteen viikkoon uida eikä käydä kuntoutuksessa. Sienestyksen alkukausi on menetetty, samoin luontoretkeily. Klon laakson taimenet saavat uida rauhassa. 

Olisin halunnut viettää toissaillan ja -yön Harstadin Clarionin kuudennessa kerroksessa, ravintolan illallispöydässä tai rantalaiturilla.

                 -lauri-
Kuvat: Tea-Mari Brax ensimmäinen ja Hanna Mensonen