Kun isä television osti

Kun isä television osti niin Pauli Nevalankin näki melkein livenä...

Kirsti Rautiainen esitti visaisia kysymyksiä....

Peyton placelainen Rodney Harrington rakastui Allison MacKenziehen...

Virginialaisesta tuli minun suosikki....

Olisinpa päässyt katsomaan....


Kun ennen sotia maailman uutisia naapurille välitettäessä saatettiin tokaista "meiän ratiossapa sanottiin että Paasikivi on lähtenyt Moskovaan", niin teeveen 60-luvulla tultua taloon oli luonnollista kehaista:"meiänpä televisiosta näky se Nevalan heitto"

Televisio oli silloin harvinaisuus. Sen takia tultiin kyläilemään. Sitä varta vasten katsomaan. Ensimmäiset, jotka vempeleen hankkivat, saivat varautua jatkuvaan vieraitten tulvaan. Kahvia kului, kun navettatöitten jälkeen istuttiin katselemaan. Kaikki kelpasi. Kaikki mitä siltä yhdeltä kanavalta tuli. Useita tuntia laatuohjelmaa. Myös kovasti odotetut Uutiset ja sää ja virginialainen.

Televisio oli jotain tosi hienoa. Ja se joka väittää, että televison takia ihmisten välinen kanssakäyminen väheni, puhuu potaskaa. Niin ei käynyt, ei ainakaan alkuvuosina. Ei ainakaan meidän kylällä. Turhaa on sanoa, että televiso teki jurottavasta kansasta entistä jurottavimpia.
Se, joka on kokenut pienestä hyllyllä olevasta ruudusta välittyvän Peyton Placen Rodneyn ja Allisonin rakkaustarinan. Sekä kivisten ja sorasten seikkailut. Tai nähnyt karjatila High Chapparrallin rohkeat cowboyt, pitää sitä mustavalkotelevision ääressä vietettyä aikaa antoisana yhdessäolon tuokiona, yhtenä lapsuusajan parhaista muistoista.

Ei yhtään haitannut, vaikka lapset joutuivat istumaan lattialla. Tuolit kun oli tietysti varattu aikuisille. Ei haitannut vaikka tupa oli tupakansavusta harmaa. Ne olivat hyviä hetkiä. Ne jäivät pikku lapsen mieleen.
-lauri-

JK. Meiän televisiostapa tulee huomenna pikku kakkosen neppajymykerho. Kalastajakylämme lasten tunnelmia kaamoksesta jaksossa talven pimeä aika välittää Tinja Ruusuvuori.
Ohjelma on nähtävissä myös täällä Norjassa huomisesta lähtien viikon ajan neppajymykerhon kotisivuilla.
Suomessa ohjelma on lisäksi tavoitettavissa 30 päivän ajan Ylen areenasta

Syntynyt muuttamaan.

Destination Unknownin Satu vihjaisi talohistoria/muuttosivuista. Oli ihan pakko yötä myöten rekisteröidä omat vaiheet. Olipas siinä urakkaa. Olipas mielenkiintoista. Kaikkea ei ihan talon tarkkuudella muistanut. Kaikki alueet eivät olleet kartalla päivitettyjä. Bærumistakaan kun ei löytynyt taloja. Siltä alueelta, jossa muistini mukaan asui 80-luvulla se pääkaupunkiseudun eliitti.
Nyt on runko tehtynä. Sitten ei muuta kuin kuvia etsimaän. Tässä elämäni muutot.
-lauri-

Helmikuun kalenteripojat

Kohta on helmikuu. Kututurska on täällä. Suuria saaliita rahdataan maihin. Tehtaan pojat ovat valmiina.
-lauri-
Kuva: Sara Hintukainen

HOT 5 LAPIN LEGENDAT

Sigurd Siikavaaran profetiassaan näkemä hopea- arkki lienee muistuttanut ilmalaivoja. Arkin piti laskeutua Luossajärven jäälle ja ottaa mukaansa Korpela liikkeen uskovat Palestiinaan kuskattavaksi. Hopea-arkki ei kuitenkaan ilmaantunut ja muitakin vaikeuksia lahkon taipaleelle ilmaantui.

Kari Bremnes tulkitsee Malmiradan kuningattareksi kutsutun Svarta Bjørnin elämää.

Svarta Björn, oletan.

Kautokeinon kapinallinen ja karismaattinen hengellinen johtaja Ellen Skum. (kuvassa Elleniä näyttelevä Anni-Kristiina Juuso)

Lars Leevi Lestadius Jukkasjärven kirkon alttaritauluun kuvattuna. Kovaa tekstiä on tulossa.

HOT 5

POHJOLAN LEGENDAT

Pohjois- Ruotsin ja Pohjois- Norjan sisämaan legendaarisimmat ja mielenkiintoisimmat persoonat. Amerikan filmiteollisuudessa näillä ihmiskohtaloilla olisi helposti kahmittu kymmenittäin oskareita.


5.Sigurd Siikavaara
Sigurd Siikavaara oli korpelalaisuuden johtohahmoja. Hänen ja Niilo Holmbergin johdolla korpelalaisuus ajautui 30-luvulla yhä etäämmälle lestadiolaisuudesta. Liikkeen jumalanpalveluksiin tulivat mukaan alkoholi ja voimakas seksuaalinen viretila. Korpelalaiset kokivat olevansa immuuneja synnille ja valittuja pääsemään hopea- arkin kyydissä Palestiinaan.

Arkin oli määrä laskeutua Luossajärven jäälle . Ajankohtaa jouduttiin muuttamaan sitä mukaa kun ennustukset eivät toteutuneet. Valitettavasti Hopea Arkki ei koskaan saapunut. Pettymystä lieventää hieman se, että niiltä samoilta seuduilta ammutaan tänä päivänä ESA:n satelliitteja. Niin että kyllä siinä Siikavaaran profetiassa oltiin jäljillä.

Korpelalaisten jumalanpalvelukset Kiirunassa olivat suuria mediatapahtumia. Tuhansia uteliaita kokoontui jumalanpalveluspaikan ulkopuolelle odottamaan, että joku seurakuntalaisista tulisi ulos laulamaan ns. Mooseksen virren. Lehdistö oli myös paikalla. Kyseessä oli suuren luokan mediatapahtuma. Virkavalta puuttui lahkon toimintaa pidättämällä nokkamiehiä ja sulkemalla osan mielisairaalaan. Syytteitä rapisi urakalla siveellisyys- ja alkoholilakien rikkomisesta.

4. Svarta Bjørn
Balladi Svarta Bjørnistä sopisi minkä tahansa oopperan tai elokuvan aiheeksi. Kyseessä on sen verran mielenkiintoinen persoona. Amerikoissa hän olisi voinut olla saluunan madam tai tanssijatar, se femme fatale. Varmaan kaivosmiehen tytär. Rallarvägenin rakenustyömailla häntä kutsuttiin Rallareitten kuningattareksi.

Svarta Bjørn oli oli legenda jo tultuaan. Voimakas nainen. Tumma ja rotevarakenteinen. Ahkera ja arvostettu työihminen. Sellainen joka sai miehet sekaisin. Svarta Bjørnistä on lukuisia tarinoita, mutta varmuudella ei tiedetä. kuka hän oli . Oletettavasti hän työskenteli kokkina radanrakentajien parakeissa. Ehkä toimenkuvaan kuului muutakin.

Kerran Svarta Bjørn ajautui riitaan erään toisen kokin kanssa. Luonnollisesti kyseessä olivat miesasiat. Radanrakentajien kuningatar sai puukosta ja kuoli haavoihinsa . Kuoltuaan hänestä tuli myytti. Svarta Bjørnin arvellaan olevan haudattuna Tornehamnin rallarikirkon hautausmaalle.

Oikealta nimeltään Svarta Bjørn lienee ollut Anna Rebecka Hofstad. Lofoottien ja Vesterålenin kalastajakylät ennen ratatyömaalle menoaan kierrellyt raisu tyttö Helgelandista. Tarinasta on tehty elokuva , jossa miespääosassa Svarta Bjørnin rakastettuna Ålands Kallena on edesmennyt Åke Lindman.

3.Lapin Maria
Lestadiuksen elämän kertaheitolla muuttanut, häneen suurimman vaikutuksen tehnyt ja kääntymään saanut Lapin Maria oli oikealta nimeltään Milla Clemensdottir . Milla syntyi 1813 varakkaaseen perheeseen, mutta isän juopottelun ja lopulta ryyppyreissulla tapahtuneen väkivaltaisen kuoleman johdosta kaikki muuttui.

Äiti meni uusiin naimisiin ja kuusivuotias Milla lähetettiin kasvatiksi muualle. Ensimmäiset pari vuotta kuluivat vuohipaimenena. Millan elämästä tuli rankka ja ahdistava. Kasvattiperhet vaihtuivat. Koko ajan Millalle oli huolenpitäjän ja vastuunkantajan rooli. Rajuissa elämäntilanteissa tyttö sai turvaa uskostaan, kertoi siitä muillekkin. Köyhästä Milasta. Tavallisesta huutolaistytöstä ja paimenesta alkoi kasvaa karismaattinen saarnaaja. Pohjoismaiden merkittävin uskonnollinen ja yhteiskunnallinen murros pääsi itämään.

2. Ellen Aslaksdatter Skum
Kautokeinolainen Ellen Aslaksdatter Skum syntyi 1827, meni nuorena naimisiin Mattis Hættan kanssa, sai viisi lasta. Ellenin ja Mattis'n lapsista ainoastaan yksi selviytyi elämään. Ellen näki Kautokeinon alennustilan. Kuinka kylän mahtimies kauppias Ruth sai viinanmyynnillään orjuutettua saamekansan. Miehille kapakasta, mustasta talosta, tuli toinen koti. Viinavelat kuitattiin myymällä porot kauppiaalle pilkkahinnasta. Tokan hoito jäi naisten vastuulle. Kylän pappi Stockflecht oli sen ajan tavan mukaan mukana touhussa, eikä tehnyt mitään saamelaisten auttamiseksi. Kauppias kun oli hänen ystävänsä.

Lapin herättäjän Lestadiuksen saarna Karesuvannon markkinoilla oli käännekohta. Se teki Elleniin niin suuren vaikutuksen, että hän pyysi pappia tulemaan Kautokeinoon. Saarnaamaan heillekin parannusta. Kun omasta papista ei siihen ollut. Lestadius ei päässyt, vaan evästi Ellenin kertomaan siidalleen jumalan sanaa.
Ellen oli luontainen kyky. Hänen saarnansa ja profetiansa saivat kautokeinolaiset kääntymään ja raitistumaan. Ellenissä vaikutti pyhä henki sanottiin.

Ellen näki tekopyhyyden kirkon teorian ja käytännön ristiriidan. Hurmoksessa hän joukkoineen häiritsi jumalanpalveluksia ainakin Skjervøyllä ja Kautokeinossa, kutsui niissä yhteyksissä pappeja paholaisen asialla oleviksi. Kautokeinon herätyksen vuoksi pappi Stockfleht joutui saarnaamaan tyhjälle kirkolle. Kun taas Ellen sai monilukuiset kuulijansa hurmokseen. Siihen ei tarvittu rakennuksia.
Ellen oli asettunut instituutioita vastaan. Kyseenalaistanut kirkon. Se ei käynyt päinsä. Sellaista ei kirkko eikä valtio voinut sietää. Kautokeinon herätys johti traagisiin seurauksiin, kun jumalanpalveluksien häiritsemisestä vankeuteen tuomitut piileskelivät ja lopulta hyökkäsivät Kautokeinoon. Nimismies ja viinakauppias tapettiin, kapakka poltettiin ja uskovien silmissä tekopyhä pappi ja muut jumalattomat piiskattiin oikein isän kadestä.
Kapina luonnolisesti kukistettiin ja tuomioita sateli. Ellenkin tuomittiin kuolemaan , mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi , jota Ellen Skum istui 17 vuotta.
Kautokeinon kapinasta on tehty elokuva. Elleniä esittää Ivalossa 1979 syntynyt Anni- Kristiina Juuso.

1.Lars Leevi Lestadius

Lapin legendojen hottiuslistani ykkönen on ilman muuta Lars Leevi Lestadius. Lestadius oli monilahjakkuus, kiinnostunut kasveista ja luonnosta yleensä. Hän oli myös kansantieteilijä. Lestadiuksessa olisi ollut aineksia kohota maallisellakin puolella alojensa arvostetuimmaksi asiantuntijaksi. Lestadiuksen keräämä pohjoisten kasvien kokoelma on ainutlaatuinen. Lestadius olisi sopinut myös yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Mutta Lars Leevi valitsi Jumalan tai Jumala valitsi Lars Leevin. Ihan miten vaan.

Toimittuaan vuosikausia ns. leipäpappina Lestadiuksen elämä muuttui. Hän tapasi Lapin Mariaksi kutsutun köyhän saamelaistytön . Keskusteluissa nuoren Marian kanssa Lestadiukselle selveni mitä on elävä usko. Uudestisyntynyt Lestadius aloitti voimakkaan saarnaamistoiminnan. Saarnoissaan hän uskalsi arvostella vallitsevia epäkohtia. Vallanpitäjien ja kirkonmiesten kaksinaismoraalia.

Lestadius kutsui syntiä synniksi. Ja paholaista sen omalla nimellä. Saarnoissaan hän ei piiloutunut hymistelyn taakse. Lestadiukselle usko oli elävää, ei kirkkorakennuksiin sidottuja rituaaleja. Viina oli paholaisen kusta ja vihollinen numero yksi. Ihmiset täytyi pelastaa sen orjuudesta.

Lestadius aloitti julistustyönsä ja saarnamatkansa, levitti sanomaansa. Hänellä oli taitavia apureita. Liike sai jalansijaa , levittäytyi nopeasti koko Pohjois- Kalotin alueelle. Lestadiuksen toiminnan ansiosta kerrotaan saamelaisten elinolojen kovasti parantuneen

Kautokeinon kapinan yhteydessä Lestadiustakin syytettiin osallisuudesta kapinahankkeeseen, mutta syytteet hylättiin.

Pajalan kunnassa Lestadiuksen kotikulmilla on esitetty Lestadiuksen elämästä kertovaa oopperaa.

-lauri-.

TUTKIMUSMATKA POHJOLAAN

Vaikeaa kuvitella pohjoisia erämaita ilman Lestadiusta ja Luossavaaran kaivosta. Kummallakin on ollut aivan ratkaiseva merkitys alueen kehitykselle. Merkkeihin ei voi olla matkoillaan törmäämättä.

Alakuvassa Jukkasjärven kirkon alttaritaulu. Lestadius Raattama ja Lapin Maria saarnaavat parannusta.


Morgenstjerne matkalla Hietikolle Lauantai 29.tammikuuta.
Tuuli rauhoittui ja meille suurimmille tuli mahdollisuus lähteä kalaan. Koko aamupaïväksi on luvattu lähes tyyntä. Tätä pientä paussia voi sanoa hengähdystauoksi ennen seuraavaa matalapainetta. Se on käytettävä hyväksi. Täytyy unohtaa kovasti odottamani illan aurinkojuhla, kun turskan pääparvi on täällä.

Viikko on mennyt ilmoja katsellessa. Maanantain ja tiistain kalareissujen jälkeen ei ole ollut mahdollisuuksia minkäänlaisiin meriaktiviteetteihin. Vaan on pitänyt keskityttyä maaelämään, olemaan koko ajan valmiina. Sellaista valmiustilapäivystystä on kalastajan elämä. Silloin kun ei olla kalassa, ollaan kuitenkin melkein, ollaan laivan lähellä. Kauemmaksi ei voi lähteä, vaikka kuinka näyttäisi tulevan pidempiäkin myrskyjaksoja. Vuodessa käymme merellä vähän yli sata kertaa, mutta ainakin yhtä monta kertaa olemme valmiina. Ainoa varma asia sesonkien aikana on että sunnuntai aamupäivä on taatusti vapaa.

Kalastajan täytyy sietää epätietoisuutta. Sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja aina levätä varastoon, Minun strategiani joutoaikojeni kuluttamiseen on mennä kokonaan muihin ulottuvuuksiin. Irtautua tusrkista ja koljista. Usein vaeltelen rannoilla tai vuorilla, kuljeskelen aallonmurtajalla. Menen Nyksundin naapurikylän rauhaan.

Mutta varsinkin talvella, kun ulkona myrskyää, eikä liikunta huvita, pysyn laivalla. Vaellan kirjojeni ja koneeni maailmaan. Viime aikaiset retkeni ovat suuntautuneet Pohjois- Ruotsiin. Kiirunan radan varteen ja Kautokeinon jängille.Siellä olen oleillut. Käynyt vierailulla menneessä ja tavannut monia kuuluisuuksia. Kun kyllä ne aiemminkin osasivat. Vaikka ei kaikista ole romaaneja kirjoitettu eikä menestysolekuvia tehty.

Olen lukenut kirjan Wisconsin Death Trip. Se on tosi mielenkiintoinen kirja. Dokumentti joka kertoo lukuisin kuvin ja iltapäivälehtileikkein villin lännen vakiintumisen ajasta. Intiaanisodat oli sodittu ja intiaanit työnnetty reservaatteihin. Radat oli kaikki rakennettu ja mantereen syrjäisimmätkin sopukat asutettu.
Kaupungit oli perustettu ja kaivokset täydessä toiminnassa.Siinä yhteiskunnassa ei siihen aikaan ollut tilaa omaa elämäänsä eläville alkuperäislansoille, ei kiertolaisille eikä kaikenmaailman pyssysankareille.Heidän aikansa oli ohi. Levottomille sieluille ei löytynyt elintilaa, kun suuret karjankuljetuksetkin olivat loppuneet ja laidunmaat vallattu. Piti asettua paikoilleen. Tarvittiin farmareita, mainareita rautatieläisiä ja ja rakennusmiehiä. Sekä palvelujen tuottajia. Amerikka järjestäytyi. Se ei käynyt kivuttomasti, niinkuin minulla pari vuotta ystävältäni lainassa olleesta kirjasta niin selkeästi kävi ilmi.

Ei Amerikka ollut yksin. Sama kehitys tapahtui pohjoisissa erämaissa. Ihan tuossa naapurissa. Luossavaaraan perustettiin kaivos 1890 luvulla. Kaivoksen ympärille syntyi asutusta. Koska Luossavaara oli vaikea ruotsalaisten lausuttavaksi, lanseerasi kaivoksen johtaja Hjalmar Lundbohm nimen Kiruna. Kirunan syntyvuotena pidetään vuotta 1900.

Louhittu rautamalmi piti saada kuskattua sulaan satamaan. Lähin sopiva oli Narvikissa. Tarvittiin rata. Ofotbanen nimen saanut 42 kilometrin osuus oli vedettävä Kölivuoriston vaikean maaston yli. Paljon tunneleita ja pengerryksiä, asemia ja majoitustiloja radanrakentajille. Iso urakka tuli tehtäväksi.

Sadat , jopa tuhannet rallarit, mainarit sekä rakennusmiehet saapuivat. Heidän mukanaan tulivat palvelujen tuottajat. Perheet alkoivat asettautua aloilleen. Saamelaistenkin oli löydettävä paikkansa uudessa tilanteessa. Suuri murros synnytti legendoja. Nosti suuria persoonallisuuksia esiin.
Maallisia ja uskonnollisia johtajia jopa kapinajohtajia löytyi omista piireistä. Karismaattisia saarnamiehiä sekä agitaattoreita kierteli turvaa ja lohtua tuomassa. Silloin kun ei sattunut olemaan rock,n roll tähtiä, tärkeine sanomisineen, ei ympäristöliikkeen guruja. Eikä muualta maailmasta tuontitavarana saapuneita aatteita. Pohjoisen ihmisen oli tyydyttävä lähellä olevaan . Oltava mahdollisimman omavarainen.

Jos Pohjolamme olisi sijainnut uudella mantereella, kaikkialla maailmassa tunnettaisiin tarinat Svarta Bjørnistä, Lestadiuksesta, Raattamasta, Ellen Skumista, Sigurd Siikavaarasta ja Holmgrenista. Kautokeinon kapina olisi tuttu. Samoin yli kuusisataa uskovaa palestiinaan hakeva kristalliarkki. Korpelalaisten saarnamiesten omaperäiset syntikäsitykset olisivat laajalti käytetty esimerkki siitä kuinka kauaksi Jeesuksen opeista autoritäärinen herätysliike voi ajautua.
Ellen Skum voisi olla alkuperäiskansojen vapaustaistelun historiassa yhtä tunnettu kuin Sitting Bull. Lapin Maria roomalaiskatolisen kirkon pyhimysten veroinen.

Nyt nämä aarteet on pengottava erilaisista piilossa olevista lähteistä. Onneksi on netti ja onneksi muutamat ruotsalaiset, suomalaiset ja norjalaiset kirjailijat ovat tallentaneet meille suomalaisillekin arvokkaan historian romaaneihinsa.

Lestadiolaisuudella on myös ollut suuri merkitys saamelaisuuden ja suomalaisuuden säilyttämisessä kansallisaatteen puristuksissa sekä Ruotsissa että Norjassa. Suomi, kveeni ja meänkieli eivät ole kokonaan unohtuneet.

Pohjois- Ruotsin erämaissa, kaivoksissa ja radanvarren tienoilla sekä Kautokeinon jängillä on vielä tallella osa siitä monikulttuurisesta ja monikielisestä ja rajattomasta Lapista. Onnekseni se sijaitsee matkareittini varrella. Jokainen matkani Suomeen on samalla kiehtova retki neljän kansan värikkäisiin vaiheisiin.
-lauri-
JK.
Saatiin ennätyssaalis . Poikani kalastajanuran paras. Minullekin yksi parhaita. Tämän julkaiseminen jäi näin ollen sunnuntain puolelle.

Morgenstjernen kalaopas Vesteråleniin matkaaville.

Näissä pienissä kylissä tuotetaan Morgenstjernen suosittelemaa sosiaalisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää kalaa. Tervetuloa maistamaan. Ja kyliimme tutustumaan.


Maanantai 24.tammikuuta. Matkalla hietikolle. Sää on tammikuun sääksi tyypillistä. Siis epävakaista ja aika tuulista. Nyt tuuli on kohtalaista koilliseen kääntyvää. Voimistuu iltaa kohden navakaksi. Menemme kalaan lähivesille. Kauemmaksi kantille ei ole asiaa. Tähän mennessä olemme kalastaneet reilut 20 tonnia 118 tonnin turskakiintiöstämme.

WWF:n kalaoppaassa sekä norjalaisessa että suomalaisessa versiossa kuluttajille annetaan vinkkejä ympäristön huomioivaan kalankulutukseen. Kaupoissa myynnissä olevat sisävesi- ja merikalat sekä äyriäiset on jaoteltu susositeltaviin , harkiten ostetttaviin ja vältettäviin.
Koska varsinkin suomalaisen oppaan tarkka noudattaminen tekee Vesteråleniin. Lofooteille ja yleensä Pohjois- Norjaan matkaavan kalaruokaelämykset huomattavan köyhiksi, esittelen yleisimmät kalalajimme ja annan niille omat suositukseni perusteluineen.

Turska vihreä. Morgenstjerne suosittelee nauttimaan, kalastamaan ja ottamaan sallitun määrän tuliaisina mukaan. Vaellusturskakannat ovat vahvat, myös tutkijoiden mukaan, ja kestävät hyvin nykyisen kalastuksen. Ravintoloissamme tarjolla oleva turska on yleensä paikallisten rannikokalastajien pyydystämää vaellusturskaa.

Kolja vihreä Koljakannat ovat vahvat. Kolja on paikallinen tai vain vähän vaeltava kala. Kolja kestää hyvin nykyisen kalastuspaineen. Suosi pieniä kalastajakylien ravintoloita paikallisten kalastajien ja rannikon elämäntavan tukemiseksi. Niiden kala on todellista lähiruokaa, tulee lähialueilta ja voidaan jäljittää. Voit jopa tavata kalastajan.

Seiti vihreä Seiti on suomalaisille tuttu kala. Kuului aiemmin laitos- ja kouluruokailun perussettiin. Seitiä on tarjolla myös muulla tavalla valmistettuna kuin uunikalana. Kokeile kokkiemme variaatioita. Seiti on myös haastava saalis.

Ruijanpallas vihreä. Ruijanpallaskannat alueellamme ovat vahvat. Parhaimmat vuosiin. Rajoitukset katkaraputroolauksessa ja verkkopyynnissä ovat tehonneet. Sen myöntää myös Norjan WWF. Sen tietävät tutkijat. Myös etelämpänä Norjan rannikolla kannat ovat tervehtymässä, vaikka eivät olekaan ammattikalastusta kestävät.
Suomen WWF luo omassa oppaassaan kuvan lähinnä sukupuuton partaalla olevasta kalalajista. Morgenstjerne suosittelee nauttimaan pallasaterioita hyvällä omallatunnolla. Ruijanpallakset on pyydetty pitksiimoilla. Pallaksen pyynti on pienimuotoista, mutta muutamille harvoille jotka taidon osaavat elintärkeää. Paikallista ruijanpallasta nauttimalla tuet pienimuotoista kalastusta ja autat pitämään kylämme elinvoimaisina.

Kissakala keltainen Kissakalakannat ovat heikohkot. Laji pyydettiin 60-luvulla vähiin. Siitä lähtien kanta on pysynyt matalalla tasolla. Kissakalaa ei pyydystetäkään pääsaaliskalana. Sivusaaliina kissakalaa tulee rannikkokalastuksessa jonkin verran,kuitenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin WWF:n suosittelemaa MSC kalaa pyydettäessä. WWF sekä Norjan , että Suomen kehottaa välttämään kissakalan syöntiä, mutta antaa epäsuoran tukensa troolareitten sivusaalipyynnille. Morgenstjerne ei mene kieltoihin. Kissakala on erinomaisen makuista. Suosittelemme maistamaan paikallisissa ruokapaikoissamme. Samalla tuet pienyrittäjyyttä ja monipuolisempaa yhteiskuntarakennetta.

Merikrotti keltainen Merikrottikannan suuruutta on vaikeaa selvittää. Sekä Suomen että Norjan WWF myöntävät tämän. Se tiedetään, että hitaasti kasvavan syvänmeren pohjakalan kannat ovat sen verran heikot, että lajin pyynti verkoilla pääsaaliskalana ei ole suositeltavaa Morgenstjernenkaan mielestä. Merikrottia saadaan siimapyynnin sivusaaliina, mutta suhteessa hyvin vähäisiä määriä verrattuna mitä tulee syvemmällä tapahtuvan WWF:n suosikikseen ottamien troolareiden harjoittaman MSC turskan, seitin ja koljan pyynnin yhteydessä. Tämä käy helposti ilmi saalistilastoista, jotka ovat julkisia. Morgenstjerne kehoittaa nauttimaan Vesterålenin rannikkoalueilla sivusaaliina pyydystetyistä kroteista tehtyjä herkullisia aterioita paikallisissa ravitsemusliikkeissä hyvällä omallatunnolla. Se on pienempi paha kuin pohjaa tuhoavan merikrottikantoja rajusti rasittavan syvältä pyydettävän MSC kalan osto.

Puna-ahven keltainen. MSC alueilla tapahtuva punainen.
Puna- ahven viihtyy syvissä vesissä. Sen kanta on heikko. Erittäin hitaasti kasvavaa ja vanhaksi elävää, eläviä poikasia synnyttävää puna- ahventa saadaan eniten MSC sertifioitua kalaa pyytävillä pohjatroolareilla sivusaaliina. Rannikko aluksilla erittäin harvoin. Morgenstjerne suosittelee ostamaan puna- ahventa harkiten. Varmistamaan, ettei saalis ole peräisin suurilta aluksilta, syviltä vesiltä 12 mailin ulkopuolelta. Siimakalastajien, joskus saamat puna- ahvenet voi huoletta käydä Støn kalanvastaanotosta ostamassa herkullisen aterian raaka aineeksi. Ravintolassa kannattaa kysyä mistä kala on peräisin. Vastuunsa tunteva kokki tietää kalan alkuperän tarkkaan.

Sinipallas keltainen. Sinipallas on historiallinen kala. Sen ansiosta Myre ja monet muut kylät kehittyivät. Valitettavastoi pohjatroolafreitten vastuuttoman pyynnin seurauksena kanta romahti. On nyt hieman tervehtynyt, mutta ei ole vahva vieläkään. Sinipallaksen pyynnissä suurin ongelma on suurten "ympäristöystävällisten" alusten harjoittama tehopyynti MSC alueella.. Rannikalaivojen pienimuotoinen pyynti on Morgenstjernen mielestä kestävämmällä pohjalla myös käsityövaltaisuuden ja työllistävyyden ansiosta. Kymmenet suomalaiset nuoret saavat kesätyöpaikkansa sinipallassiimojen syötittäjinä pelkästään Støn kalastajakylässä.
Sosiaalisin ja yhteiskunnallisin perustein suosittelemme siimalla pyydetyn sinipallaksen syöntiä harkiten, mutta silloin hyvällä omallatunnolla. Rannikkolaivojen pienimuotoinen pallaksen pyynti ei ole ongelmista suurimpia.


Kaikki kampelat punainen
Kampekannat ovat heikot. Tämä koskee kaikkia kampeloita. Kampeloita saadaan erittäin harvoin sivusaaliina. Morgenstjerne on WWF:m, kanssa yhtä mieltä, eikä suosittele kampeloitten ostamista kalanvastaanotoista eikä aterioitten nauttimista ravintoloissa. Eikä kannusta niitten pyydystäämiseen urheilukalastusvälineilläkään. Valitse mieluimmin ruijanpallas.

Taskurapu , peikkorapu, kuningasrapu sekä kotilot ja simpukat vihreä
Morgenstjerne on samaa mieltä WWF:n kanssa . Nauti hyvällä omallatunnolla näistä luksusaterioista. Kotiloita voi itsekin kerätä laskuveden aikaan. Sinisimpukat voivat olla aika ajoin levän kukinta aikaan myrkyllisiä. Vältä niiden keräämistä silloin.

Tämä opas on viitteellinen ja sovellettu paikallisiin oloihin. Muutokset kalakannoissa ja pyyntimenetelmissä saattavat johtaa muutoksiin listalla. Kommentteja ja huomioita, myös kritiikkiä otetaan mielellään vastaan. Keskustelulle olemme avoimia.
Morgenstjerne toivottaa hyvää ruokahalua mereisten herkkujen parissa.
Tervetuloa Vesteråleniin
-lauri-

Säätiedotus on hyvä renki , mutta hemmetin huono isäntä.

Toissapäivän ja eilisen sää merellä oli hyvä. Hieman oli merenkäyntiä, mutta ei lähellekkään niitä hirmuisia aallonkorkeuksia, joita säätiedotuksessa tulevaksi maalailtiin. Korkeat aallot ja myräkkä jäivät kauemmaksi avomerelle.


Keskiviikko 19.tammikuuta, olemme matkalla hietikon apajilta takaisin Stöhön. Kohtalaista etelätuulta, mutta pahat, parin metrin aallot. Lämpötila on nollan tienoilla. Kippari sanoi tuntevansa meren olevan aggressivinen. Kipparille tunne on tärkeä kun on kysymys säästä, Ja aavistus. Tänäänkin se hieman aavisteli huonoja olosuhteita jo satamasta lähtiessämme. Puolessa välin matkaa päätti kääntyä.
Eilen saimme huippusaaliin lähes 7 tonnia. Siitä yli 5 turskaa. Toissapäiväkin oli hyvä. Silloin tuli kolme tonnia. Yllättävän hyviä alkukauden apajia. Valitettavasti Stön laivoista suurin osa on säätiedotuksen ja varsinkin silmille tulevien aallonkorkeuspelotteluennusteiden seurauksena ollut maissa. Kipparia siteeratakseni Liian paljon luotetaan säätiedotuksiin. Liian vähän ymmärretään säätä.

Kippari muuten tuli sunnuntaina tarkistamaan, että kaikki on kunnossa Morgenstjernassa. Minä olin käynyt juuri kylässä, ystävien luona vierailulla, ja siellä nähnyt sen pelottavalta tuntuvan sääennusteen. Alla ote minun ja kipparin sunnuntaisesta keskustelusta vapaasti suomeksi käännettynä:

Minä: "On luvannu aika huonoa säätä."
Kippari: "Ai jaa"
Minä: "Saattaa olla huonoa keliä koko viikoksi, yr lupas kovia aallonkorkeuksia"
Kippari: "jassoo"
Minä: "Mitä luulet, tuleeko merikeliä?"
Kippari: "Se nähdään aamulla. Onko meillä muuten kaikkea, ajan Esson kautta....
Minä:"Voisit tuoda leivän.. niin ja kahvi on melkein lopussa."

Pomoni oli tyypiliseen tapaan rauhallinen. Se ei turhia hötkyillyt. Eikä säätiedotuksen pähkäilyllä ja säähän liittyvillä spekulaatioilla suotta itseään rasittanut. Minun kipparille riittivät radion säätiedotukset. Erikoisvaroitukset jotka oli syytä ottaa todesta.
Mutta hänellä olikin kyky lukea sään merkkejä. Kyky joka monelta kalastajalta näitten kaikenmaailman islantilaisten, englantilaisten ja eri tyyppisten norjalaisten nettisääpalvelujen aiheuttamassa juopumustilassa oli heikentynyt.

Minäkin olen opetellut vuosien mittaan. Ja jotain oppinut. Näkemään, kuuntelemaan ja haistelemaan. Eikä vähiten tuntemaan. Kun sää pitää tuntea. Esimerkiksi laivan liikkeistä siloin kun se laiva on laiturissa. Tuntemiseen kasvaa. Kärsivälliset opastajat ovat tärkeitä. Ja oikea vireystila.

Säätiedotusten suuret linjat. Matalapaineitten liikkeet ja nämä ovat totta, ainakin ne antavat suuntavivoja, sen kipparikin myöntää. Mutta tarkat ennustukset useiden päivien, jopa viikon ajalle, ovat pomoni mielestä sieltä jostakin.
Mitä enemmän olen säästä oppinut ja mitä enemmän aikaani ilmiöitä pohdiskellen ja merta katsellen viettänyt. Vanhojen kokemuksia kuunnellut ja tarinoita lueskellut. Sitä suuremmaksi on kunnioitukseni kansanviisautta kohtaan tullut.

Se ei ole nykyaikaisen sääpalvelun vähättelyä. Se ei ole tieteen kyseenalaistamista.

Säätiedotus on hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei arvaa päästää. Silloin saattaa joutua vastailemaan kysymykseen : Ette sitten menneetkään merelle?
"No kun säätiedotus oli niin huono."
Johon vanha kalastaja Karstein puolestaan voisi tokaista
"Et sitten tullut seuranneeks ite säätä."
-lauri-