Kahvipannu

Gisløy 16.3. Nautin korppuja, juon kahvia ja olen. Rantapelto näyttää keväiseltä ja meri synkältä. Vuorokausien  lounaismyrskyt ja sateet veivät  talven. Puoli metriä lunta katosi. Ja puutarhassa viihtyneet riekot.

Polveni on hankkiutunut sellaiseen kuntoon, ettei sillä  liikuta. Pääni ei hyväksy pitkiä  pakkolepoja. Vaikka kivunsietokykyni on hyvin  alhainen, särkylääkkeitä en mielellään popsisi. En ainakaan voimakkaita.
Minun on siis hyväksyttävä alentunut paineensietokyky. Ja pienistä murheista ärtyminen.

Tämän päivän masentaja on  Norsk Hydro Aluminium- nimellä aikoinaan myyty kuparinen kahvipannu. Pannua on markkinoitu Høyang Polaris A/S (Omistaa nykyisin myös Hackmannin tehtaat) laatutuotantona. Oikeasti se on kaikista käyttämistäni kahvipannnuista kaikkein  surkein. Siis aivan onneton. Täysi susi.

Tuollaisten pannujen valmistaminen pitäisi kieltää lailla. Tai korkeintaan niitä saisi myydä koristeeksi. Nokka  tukkoon  tinattuna, hellan yläpuolisilla hyllyillä säilytettäviksi.

Hydro aluminiumin pannusuunnittelija  ei ole ikinä keittänyt pannukahvia. Muuten eivät  kauniissa kuparipannussa ilmenevät viat ole selitettävissä.  Hydro aluminium ei toimi. Kahvinkeitto ei sillä kunnolla onnistu. Ei ainakaan niin tasokkaasti ja turvallisesti kuin noin kalliin, kehutun ja norjalaisten sisutuslehtien keittiökuvissa esillä olevan tuotteen kyseessä ollen pitäisi .

Kymmeniä kertoja olen Hydroa sinnikkäästi käyttänyt ja joka kerta pettynyt. Aiemmin olen ollut asiasta hiijaa. En ole halunnut myöntää olleeni väärässä. Tehneeni huonot kaupat. Olinhan kovasti innnoissani kun pannun aikoinaan Strengelvågin ASVO:n kirpputorilta hankin. Maksoin ainoastaan sata kruunua. Se on  vähän kuudensadan kruunun, uuden veroisesta, design- palkitusta, paksupohjaisesta kuparipannusta.

Tämänpäiväinen kahvinkeittoni oli samalla kartoitus Hydro Aluminiumin kiistattomista suunnitteluvirheistä. Asioista, jotka pahimmassa tapauksessa ovat turvallisuusriski. Ja vaarantavat kahvinkeittäjän terveyden.

Hydro Aluminiumin Huonot puolet:


1. Nokka ei ole parhaalla mahdollisella tavalla muotoiltu , kahvin kaataminen on hieman hankalahkoa, kahvi ei juokse tarpeeksi juohevasti. Joutsenkaulamuotoilu auttaisi ja olisi myös esteettinen parannus.

2. Pannun kannen kokomessinkinuppi lämpenee keitettäessä vaarallisen kuumaksi. Ja jäähtyy erittäin hitaasti Siihen ei ole mahdollista koskea paljain näpein edes minuuttien odottelen jälkeen. On käytettävä patakinnasta. Nupin asemasta otin pitäisi olla  lämpöä eristävä tai nopeasti jäähtyvä sangan tapainen, niinkuin vanhan ajan kuparipannuissa.

3. Pannun kansi on liian ahdas ja jumittuu lämpölaajenemisen ansiosta. Kahvinporojen lisäämisvaiheessa kannen nostaminen on hankalaa ja vaarallista. Koko pannu nousee kannen mukana. Tottumaton riskeeraa terveytensä ja voi ilman asianmukaisia turvavarusteita  saada palovammoja. Kannen pitäis ehdottomasti olla halkaisijaltaa millin-pari pienempi. Helposti irroitettava.

4. Huolimatta paksusta pohjasta kahvin porot painuvat pohjaan hitaasti, silti kahvi jäähtyy nopeasti. Hydro Aluminium eristyskyky on kymmenistä vuosien mittaan käyttämistäni pannuista ylivoimaisesti heikoin. Nuotiopannukäytössä tarpeeksi nokeennuttuaan  Hydro Aluminium saattaisi saavuttaa kohtalaisen eristystason.

Hydro Aluminiumin hyvät puolet
1.Pannu on kaunis ja sillä on statusarvoa. Jos Hydro Aluminium on aikoinaan tullut hankittua, sitä ei missään tapauksessa kannata pitää piilossa. Vaan laittaa keittiön näkyvimmälle paikalle osoituksesti hyvästä sisutusmausta. Kahvinhan voi suodattaa tai keittää  kunnon pannulla. Kupari on Norjassa yhä arvostettu pannu- ja kattilamateriaali ja varsinkin Høyang Polariksen tuotteet.

2. Pannun messinkikahva on loistava. Se on kaunis, väriltään jalo. Kahva ei kuumene, siitä saa hyvän otteen ja pannu  pysyy kädessä luontevasti.

-lauri-

Laiturissa, merellä.

Stø14.3. Kalastajakylässä on  hiljaista, tyyntä, puolipilvistä ja plusasteita. Kalankuivatustelineet ovat  täynnä turskaa. Rannan  tuntumassa alkuvuoden aterioineet valaat ovat  kadonneet. Villakuoreparvi saapunut. Suurimmat siimalaivat menivät merelle.

Minä istun laivassa vakiopaikallani, kuuntelen kipparia, juon kahvia  ja yritän pitää pian operoitavaa polveani sellaisessa asennossa, että siihen ei koskisi. En jaksanut olla  maissa. Hinguin merelle, tiesin etten pääse. Muuten kuin tällä tavalla satamassa ollen. Laituriin tiukasti köytettynä. Kontrolloidusti kahlehdittuna. Vain puoliksi vapaana..

Jutustelun lomassa seilaan keltaiseksi  kutsuttujen iltapäivälehtien  kotisivuilla ja keskustelupalstoilla. Sekä muutamissa vanhoissa tutuissa tai vasta  äsken löytämissäni kirjallisuusblogeissa .Näen vyörytykset. Turrun paskaan ja törkeyksiin, rivoihin loukkauksiin, sairaisiin  henkilökohtaisuuksiin, kenttätuomioistuinten syytöksiin. Näköjään kuka tahansa saa  aivan vapaasti  kirjoittaa mitä tahansa. Ja lynkata sopivaksi katsomiaan. Anonyymisti.Isolla joukolla. Sata vastaan yksi. Se ei ole reilua Siihen pitäisi puuttua. Käskettävä lopettamaan. Minäkin voisin ?

Nyt minulla on ikävä tyyntä ja myrskyä sekä Morgenstjernen moottorin ynnä hydrauliikan kalastajansa vähitellen kuurouttavaa melua. Kaipaan turskatöitä ja siirtymiä apajalta toiselle, kaipaan koljan suolistusta. Haluaisin päästä nauttimaan voileipäni syvänteen päällä. Petterøs tupakan savu ei keuhkojani pilaisi. Kipparin tuolissa olisi mukava istua, edes ne muutamat minuutit, kun kippari itse on vessassa ja jonkun täytyy olla ruorissa.

Mielelläni ärtyisin poikaani sen viisasteluista ja turhista neuvoista, siitä kun se kuvittelee tietävänsä kalastuksesta enemmän kuin kokenut isänsä. Yli tuhat merireissua tehnyt. Viisitoistatuhatta tuntia on 625 vuorokautta turskia ja valaita.

Kaipaan miekkavalaita  ja  matalikoille palanneita riskilöitä. Sekä harvinaisen aikaisen ilmaantuneita nuoria lunneja. Suuliakin ovat  nähneet. Satama-altaassa uivat haahkat ovat vain vähän. Mereltä ensimmäisenä saapuva Vornesværing ei yhtään enempää.

Suomen tuliaisina minulla on kolme kirjaa, niistä  löydän vuonoja ja valaita, kuolleen miehen mökkejä ja merta, ja verta. Kauheuksiakin. Kummallisen tuttua ja outoa. Kipparini hokema tulee runossa vastaan

.

KALASTAJA 

1.
pääasia että miehistö on tyytyväinen, hän sanoo
ja katsoo ohi, hän puhuu ohuesti kuin puut,
kuin tikapuut joita pitkin kissa kävelee,
aa bee cee,korkealta kuin lapsi,
joka istuu pihlajan varjossa, tavaa kirjaa,
ei se kiipeile katoilla, ei leikkaa kissan karvoja saksilla,
ei imeskele tupakannnatsoja, ei se merikrottiakaan syö,
mutta hei, kyllä se kasvaa,
ruohon silmät näkevät
-silene lehto-

Taidan odottaa Nils Henrikin, minun tekee mieli tuoretta kalaa.
-lauri-

Morgenstjernen naistenpäivän ja jokaisen päivän kunniaksi suosittelemat blogipostaukset
Miina Supinen Sokeripala
Essi Tammimaa  Aaltopahvia
Laura Gustafsson Dramaqueenia
Leena Lumi

Tuliaiskirjani:
Katja Kettu: Kätilö
Katja Ketun blogi

Saara Henriksson: Moby Doll
Saara Henrikssonin blogi

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan.
Silene Lehdon blogi

Heima

Kotona on jäätiköitä (1983)

ja  purkautuneita sekä purkautuvia tulivuoria. (2012)

Kotona on pieni Geysir nimeltään Strokkur.(2012)

Siellä voi oleilla  kummallisissa vulkaanisissa altaissa.(2012)

Kotona on mahdollista kävellä laavakentälle tehtyjä polkuja pitkin. (1983)

Sekä ihailla kraaterijärveä nimeltään Kerid.(1983)

Kotona tehtaan seinä kertoo mitä sisällä tapahtuu  (2012) 

Kotona ollessa tulee käytyä putouksella. (1984)

Ja ihailtua Laugarvatnin heppoja (2012)

Tai Reykirin (1987)

Puutarhurikoulun piha ja  takana olevat vuorenrinteet ovat  aika vehreitä (2012)

Vasta vähän aikaa sitten karuja (1983)

Kotona banaanitkin maistuvat paremmalle. (2012)

Valur on kanssani samaa mieltä (1983)

Gisløy 10.3.Lumisadetta ja pikkupakkasta. Tyyntä. Pari päivää jatkuneesta myrskystä jäivät mainingit ja sisälle asti kuuluva kohina.Vasta huomenna meri on oikeasti rauhoittunut. Vasta huomenna laivat  uskaltautuvat merelle. Paitsi me. Lomautuksemme jatkuu odotettua pidempaän, toukokuun alkuun saakka. Nyt on pakko myöntää, että urani norjalaisena nuottakalastajana oli sitten tässä. Vuorossa ovat  ensi kuussa Vestmanna- saaret  ja Islanti.

Viikon kestänyt Islannin lomamme ja etukäteen paikkoihin tutustuminen meni hieman toisin kuin olimme poikani kanssa suunnnitelleet. Ykkösaktiviteeteiksi tulivat kuumissa altaissa mahdollisimman usein ja mahdollisimman  kauan oleilu, erilaisten pottureiden ja vulkaanisten savikylpyjen testaaminen ja eteläisen Islannin roadtrippailu. Syömisten lisäksi tietysti. Vaellukset tuntureille ja Eldfell- tulivuoren huipulle sekä  Reykjavikin vilkkaaksi todettu yöelämä oli pakko jättää toiseen kertaan.

Syynä olivat Suomen vierailulla kipeäksi äitynyt vanha polvivamma ja juuri ennen lähtöä iskenyt raju vilustuminen. Nyt ymmärrän, ettei pitäisi leikkiä yläsavolaisen kyläkoulun talviurheilupäivänä ulkoilmaihmistä ja puolijoukkueteltan lämmittäjää jos kyvyt ja vaatetus eivät sitä mahdollista.

Onneksi Islannin matkallemme meillä  oli käytössä vuokra- auto ja innokas kuski. Ja löyhät aikataulut. Vanhasta muistista  poikkesimme minulle tutuilla ja joillakin  hieman vieraammillakin paikoilla, tapasimme islantilaisia ihmisiä ja elukoita ja saimmepa kokea kunnon atlanttisen myrskyn. Vestmanna- saarten lauttamatkalla eräs miellyttävä saksalainen rouva opasti minua kokematonta. Sanoi, että kannella kastuisin. Varmaan tarkoitti että olisi parempi jos äkkinäisenä pysyisin kokonaan poissa. Siitä huolimatta menin pärskeiden armoille.

Islanti , sen eteläinen osa, on minulle tuttu. Ja kovin rakas. Olen maalle monesta asiasta kiitollinen. Sieltä sain ensimmäisen ihan oikean työpaikkani. Siellä rohkaistuin käyttämään ulkomaan kieltä. Ja siellä tunsin heti olevani  kotonani. Niin kovasti että kaipuu takaisin ei ole vuosien aikana laimentunut.

Tällä reissulla saavuin Islantiin yli kaksi tuntia etuajassa, siis heti Gardermoenin kentällä. Astuttuani koneeseen asettauduin paikoilleni ja etsin  edessäni olevan istuimen selkänojan takapuolen näyttöruudun valikosta  Sigur Rosin Heiman. Sen jälkeen pistin kolmen euron kuulokkeet korville ja tökkäsin kevyesti etusormella  kohtaa jossa luki play.
-lauri-

Hot in Iceland

Hveragerdi , the hot town

                                                 
   A lot of warm springs nearby.

   Forest, made by us 1983, in the background.

The ground  is hot.

Sometimes too hot for trees.

Rock Ptarmigans, my friends.

 Researching hot spring.

Where the steam is coming from ?

Finding banana paradise :)

-lauri-