Tulivuoria ja polvi.

Tulivuoria, tulivuoria, syökse taivaalle savua ja tulta....

Eldfell on suosikkini.

Gisløy.Toinen pääsiäispäivä.  Pakkasta pari astetta. Aurinkoista. Lumipeite on Suomen lomani aikana kasvanut puolimetriseksi, tunturit muuttuneet hohtaviksi ja ison osan maaliskuuta levottomana oireillut meri rauhoittunut. Aurinko on liian kirkas.
Pienimmät alukset kävivät eilen laskemassa siimansa. Morgenstjernakin aikoo aktivoitua ja virota kymmenen viikon talvitauoltaan sekä aloittaa nuottakautensa huomenna. Kippari pääsee vauhtiin. Poikani verestämään kalastajan taitojaan. MINÄ EN OLE MUKANA.

Olen turhautunut statukseeni.  It's complicated masentaa vaikka kyseessä ei olekkaan sellainen  it's complicated jonka vaihtoehtona ovat relationshipit ja singlet.Niistähän minä en tällä foorumilla avaudu :)
Complicatedini on tiiviisti polveen, kierukkaan, tähystysleikkaukseen ja jänteisiin sidottu. Odotan easya, simplyä tai ready to gota. Taikka sitten  jotain muuta Islantiin vapauttavaa. 

Onneksi monta kertaa peruuntunut ja siirretty operaatio näyttää viimein, ainoastaan kuuden viikon jonottelun jälkeen, toteutuvan. Perjantaina 13. huhtikuuta aamupäivällä kello 10.00.
Suunnitelmien mukaan muuttaisin Vestmanna- saarten vuokrakämppään huomenna, asettautuisin aloilleni ja  tapaisin tulevan pomoni ja kollegoitani loppuviikosta. Ja odottaisin innolla kamera valmiina mahdollista tulivuorenpurkausta. Kun sellainen  saattaa olla tulollaan.. Maa on kovasti jäätiköiden alla järissyt. Ja joidenkin järvien vesi epänormaalisti lämmennyt.

Suunnitelmat ovat oikukkaita, ne eivät aina tottele, niitä on muutettava. Joistakin luovuttava ja kokonaan uusia laadittava. Uusiin suunnitelmiin on taivuttava, niiden mukaan toivuttava, kuntouduttava ja vasta sitten uuteen maahan muutettava.

Sairaalan ylimmäinen Ortopedi jaksoi puhelimessa lohduttaa kertomalla operaation olevan yksinkertainen, mikäli ei tarvitse tehdä muuta kuin  kaapiminen, imeminen ja raaputus. Tai jotain. Mikäli sitä muuta kuitenkin tehdään, asia on  hankalampi Toipuminen on perusleikkauksessa nopeaa, paitsi joillakin hidasta. Leikkaukset kuulemma onnistuvat hyvin. Yleensä.

Liikkumaan tottuneelle minulle paikoillaan olo on tuskallista. Pahinta on kun ei  saa juosta, eikä kiipeillä. Ei hyppiä eikä väännättää. Jooga- asennossa (entinen räätäliasento)  jalat ristissä istuminen on mahdotonta. Koko ajan saa etsiä sellaista kävelytyyliä ja istuma-asentoa, joka rasittaisi ja koskisi mahdollisimman vähän.

Onneksi  kävely kuitenkin sujuu ja kolotukseen turtuu. Huomenna saan tuoretta kalaa. Kohta on perjantai. Ystävieni fb sivuilta löysin yllättäen suomalaisia Pariisin kevään tulivuoritunnelmia.
-lauri-
"Tulivuoria, tulivuoria
Älä vaikuta
Liian harkitulta
Tulivuoria, tulivuoria
Syökse taivaalle
Savua ja tulta"

Heima

Kotona on jäätiköitä (1983)

ja  purkautuneita sekä purkautuvia tulivuoria. (2012)

Kotona on pieni Geysir nimeltään Strokkur.(2012)

Siellä voi oleilla  kummallisissa vulkaanisissa altaissa.(2012)

Kotona on mahdollista kävellä laavakentälle tehtyjä polkuja pitkin. (1983)

Sekä ihailla kraaterijärveä nimeltään Kerid.(1983)

Kotona tehtaan seinä kertoo mitä sisällä tapahtuu  (2012) 

Kotona ollessa tulee käytyä putouksella. (1984)

Ja ihailtua Laugarvatnin heppoja (2012)

Tai Reykirin (1987)

Puutarhurikoulun piha ja  takana olevat vuorenrinteet ovat  aika vehreitä (2012)

Vasta vähän aikaa sitten karuja (1983)

Kotona banaanitkin maistuvat paremmalle. (2012)

Valur on kanssani samaa mieltä (1983)

Gisløy 10.3.Lumisadetta ja pikkupakkasta. Tyyntä. Pari päivää jatkuneesta myrskystä jäivät mainingit ja sisälle asti kuuluva kohina.Vasta huomenna meri on oikeasti rauhoittunut. Vasta huomenna laivat  uskaltautuvat merelle. Paitsi me. Lomautuksemme jatkuu odotettua pidempaän, toukokuun alkuun saakka. Nyt on pakko myöntää, että urani norjalaisena nuottakalastajana oli sitten tässä. Vuorossa ovat  ensi kuussa Vestmanna- saaret  ja Islanti.

Viikon kestänyt Islannin lomamme ja etukäteen paikkoihin tutustuminen meni hieman toisin kuin olimme poikani kanssa suunnnitelleet. Ykkösaktiviteeteiksi tulivat kuumissa altaissa mahdollisimman usein ja mahdollisimman  kauan oleilu, erilaisten pottureiden ja vulkaanisten savikylpyjen testaaminen ja eteläisen Islannin roadtrippailu. Syömisten lisäksi tietysti. Vaellukset tuntureille ja Eldfell- tulivuoren huipulle sekä  Reykjavikin vilkkaaksi todettu yöelämä oli pakko jättää toiseen kertaan.

Syynä olivat Suomen vierailulla kipeäksi äitynyt vanha polvivamma ja juuri ennen lähtöä iskenyt raju vilustuminen. Nyt ymmärrän, ettei pitäisi leikkiä yläsavolaisen kyläkoulun talviurheilupäivänä ulkoilmaihmistä ja puolijoukkueteltan lämmittäjää jos kyvyt ja vaatetus eivät sitä mahdollista.

Onneksi Islannin matkallemme meillä  oli käytössä vuokra- auto ja innokas kuski. Ja löyhät aikataulut. Vanhasta muistista  poikkesimme minulle tutuilla ja joillakin  hieman vieraammillakin paikoilla, tapasimme islantilaisia ihmisiä ja elukoita ja saimmepa kokea kunnon atlanttisen myrskyn. Vestmanna- saarten lauttamatkalla eräs miellyttävä saksalainen rouva opasti minua kokematonta. Sanoi, että kannella kastuisin. Varmaan tarkoitti että olisi parempi jos äkkinäisenä pysyisin kokonaan poissa. Siitä huolimatta menin pärskeiden armoille.

Islanti , sen eteläinen osa, on minulle tuttu. Ja kovin rakas. Olen maalle monesta asiasta kiitollinen. Sieltä sain ensimmäisen ihan oikean työpaikkani. Siellä rohkaistuin käyttämään ulkomaan kieltä. Ja siellä tunsin heti olevani  kotonani. Niin kovasti että kaipuu takaisin ei ole vuosien aikana laimentunut.

Tällä reissulla saavuin Islantiin yli kaksi tuntia etuajassa, siis heti Gardermoenin kentällä. Astuttuani koneeseen asettauduin paikoilleni ja etsin  edessäni olevan istuimen selkänojan takapuolen näyttöruudun valikosta  Sigur Rosin Heiman. Sen jälkeen pistin kolmen euron kuulokkeet korville ja tökkäsin kevyesti etusormella  kohtaa jossa luki play.
-lauri-