Kotona on jäätiköitä (1983)
ja purkautuneita sekä purkautuvia tulivuoria. (2012)
Kotona on pieni Geysir nimeltään Strokkur.(2012)
Siellä voi oleilla kummallisissa vulkaanisissa altaissa.(2012)
Kotona on mahdollista kävellä laavakentälle tehtyjä polkuja pitkin. (1983)
Sekä ihailla kraaterijärveä nimeltään Kerid.(1983)
Kotona tehtaan seinä kertoo mitä sisällä tapahtuu (2012)
Kotona ollessa tulee käytyä putouksella. (1984)
Ja ihailtua Laugarvatnin heppoja (2012)
Tai Reykirin (1987)
Puutarhurikoulun piha ja takana olevat vuorenrinteet ovat aika vehreitä (2012)
Vasta vähän aikaa sitten karuja (1983)
Kotona banaanitkin maistuvat paremmalle. (2012)
Valur on kanssani samaa mieltä (1983)
Gisløy 10.3.Lumisadetta ja pikkupakkasta. Tyyntä. Pari päivää jatkuneesta myrskystä jäivät mainingit ja sisälle asti kuuluva kohina.Vasta huomenna meri on oikeasti rauhoittunut. Vasta huomenna laivat uskaltautuvat merelle. Paitsi me. Lomautuksemme jatkuu odotettua pidempaän, toukokuun alkuun saakka. Nyt on pakko myöntää, että urani norjalaisena nuottakalastajana oli sitten tässä. Vuorossa ovat ensi kuussa Vestmanna- saaret ja Islanti.
Viikon kestänyt Islannin lomamme ja etukäteen paikkoihin tutustuminen meni hieman toisin kuin olimme poikani kanssa suunnnitelleet. Ykkösaktiviteeteiksi tulivat kuumissa altaissa mahdollisimman usein ja mahdollisimman kauan oleilu, erilaisten pottureiden ja vulkaanisten savikylpyjen testaaminen ja eteläisen Islannin roadtrippailu. Syömisten lisäksi tietysti. Vaellukset tuntureille ja Eldfell- tulivuoren huipulle sekä Reykjavikin vilkkaaksi todettu yöelämä oli pakko jättää toiseen kertaan.
Syynä olivat Suomen vierailulla kipeäksi äitynyt vanha polvivamma ja juuri ennen lähtöä iskenyt raju vilustuminen. Nyt ymmärrän, ettei pitäisi leikkiä yläsavolaisen kyläkoulun talviurheilupäivänä ulkoilmaihmistä ja puolijoukkueteltan lämmittäjää jos kyvyt ja vaatetus eivät sitä mahdollista.
Onneksi Islannin matkallemme meillä oli käytössä vuokra- auto ja innokas kuski. Ja löyhät aikataulut. Vanhasta muistista poikkesimme minulle tutuilla ja joillakin hieman vieraammillakin paikoilla, tapasimme islantilaisia ihmisiä ja elukoita ja saimmepa kokea kunnon atlanttisen myrskyn. Vestmanna- saarten lauttamatkalla eräs miellyttävä saksalainen rouva opasti minua kokematonta. Sanoi, että kannella kastuisin. Varmaan tarkoitti että olisi parempi jos äkkinäisenä pysyisin kokonaan poissa. Siitä huolimatta menin pärskeiden armoille.
Islanti , sen eteläinen osa, on minulle tuttu. Ja kovin rakas. Olen maalle monesta asiasta kiitollinen. Sieltä sain ensimmäisen ihan oikean työpaikkani. Siellä rohkaistuin käyttämään ulkomaan kieltä. Ja siellä tunsin heti olevani kotonani. Niin kovasti että kaipuu takaisin ei ole vuosien aikana laimentunut.
Tällä reissulla saavuin Islantiin yli kaksi tuntia etuajassa, siis heti Gardermoenin kentällä. Astuttuani koneeseen asettauduin paikoilleni ja etsin edessäni olevan istuimen selkänojan takapuolen näyttöruudun valikosta Sigur Rosin Heiman. Sen jälkeen pistin kolmen euron kuulokkeet korville ja tökkäsin kevyesti etusormella kohtaa jossa luki play.
-lauri-
