LUOMUKALAAKO ?

Siimakalastus on pienimuotoista. Se on työvaltaista ja työllistävää. Se ei vaurioita merenpohjaa.

Siimakalastus ei haaskaa, ei vaaranna kalakantoja, mutta ei saa ääntänsä kuuluviin.

Kuluttajat ratkaisevat ostokäyttäytymisellään säilyykö perinteinen elämäntapa ja pysyvätkö pienet kalastajakylät asuttuina vai annetaanko kiintiöt tulevaisuudessa pääasiassa pakastekalaa tuottavalle osan tuotteistaan toisella puolella maapalloa jalostavalle tehokkaalle valtamerilaivastolle. Ympäristöjärjestöillä on suositustensa ja medianäkyvyytensä kautta asiassa mielettömän suuri valta.

Gisløy 16.11.Lounaismyrskyä, kymmenen astetta lämmintä, rankkasadetta. Kaikki lumi on sulanut, myös korkeimmilta huipuilta. Tänne on luvattu maanvyöryjä ja rajuja tulvia. Kalastus on pysähdyksissä, suurimmillakaan rannikkolaivoilla ei ole mitään mahdollisuuksisa merelle.

Pitkäksi venähtänyt kovan tuulen ja leudon sään jakso näyttää jatkuvan. Sade on viime päivinä ollut rajua. Vettä tullut ennätysmäärä. Rantapellon notkelmaan on syntynyt järvi. Riekkoparat yrittävät olla mahdollisimman näkymättöminä kuloheinikon, hevonhierakoiden ja pajupuskien seassa. Onneksi kotipihanhoito on ollut laajaperäistä ja luonnonkasvit rehottaneet vapaana.

Tämä pihapiiri tarjoaa erinomaisen elinpiirin kaikenlaisille linnuille. Vaikka mitään muuta ruokintaa kuin kalanperkeiden aika ajoin tapahtuvaa pajukkoon viskelyä emme harrasta, niin siivekkäille on taatusti tarjolla ruokaa ja suojaa rajuimmastakin talvesta selviytymiseen.

Tänäänkin olen bongannut riekon, variksen, harakan ja korpin lisäksi useita eri lajeja tiaisia sekä punatulkun. Keittiönpöydästä käsin, pitkitettyä aamupalaa nauttien.

Olohuoneesta olen kiikaroinut vuonossa uivia sukeltajasorsia.

Myrskypäivät olen käyttänyt netteilyyn. Mielenkiintoisia uutisia ja kiusallisia paljastuksia on tullut vastaan. Niin paljon kaikenlaisia törkeyksiä on taas tapahtunut, että niihin on ollut ihan pakko puuttua. Ja yrittää pistää asioita kuntoon. Olla yhteyksissä päättäjiin. Niin kauan kun alkuinnostus on päällä. Onneksi elämme demokratiassa. Onneksi meillä on sananvapaus. Onneksi epäkohtiin voi vaikuttaa. Tai ainakin voi luulla vaikuttavansa. Sekin auttaa.

Yksi rannikon pääpuheenaiheista oli ympäristöystävällistä WWF:n suosittelemaa MSC sertifioitua kalaa tuottavien troolareiden tapaus. Kyseessähän oli liian pienen ja vääränlaisen kalan jauhaminen ja huuhtominen mereen. Tapaus paljasti että msc sertifikaatin valvonnassa on pahoja puutteita, valvontaa ei voida jättää kunkin laivan ja varustamon vastuulle. Omavalvonta ei mitenkään toimi.

Eihän luomumaataloudessakaan myönnetä luomumerkkiä koko tuotannonhaaralle ilman merkinantajan ja viranomaisten suorittamaa tiukkaa tilakohtaista valvontaa ja yllätystarkastuksia.

Enkä ole havainnut sitäkään, että doping kontrolli jätettäisiin urheilijoiden, heidän lääkäriensä ja valmentajien tehtäväksi.

Troolareiden tapauksessa tiedossa ollut rikollinen toiminta sai valvonnan leväperäisyyden takia jatkua epäilyksistä huolimatta vuosia. Kymmeniä miljoonia kiloja Akerin rötöstroolikalaa kerkesi levitä Pandan vauhdittamana ympäristötietoisiin koteihin. Onneksi tuomiot tulevat ja troolarit joutuvat kalastuskieltoon. Pahin niistä, Hekktind peräti vuodeksi laituriin.

WWF-NORGE suhtautui lähettämääni kritiikkiin erittäin asiallisesti , tuomitsi tapaukset todella törkeinä ja aikoi ottaa asian esille sertifiointijärjestön kanssa. Olisin tosin toivonut tällaisia lausuntoja jo reilu vuosi sitten tapausten tullessa ilmi. Silloin ainoastaan Norjan Luonnonsuojeluliitto reagoi ja teki rikosilmoituksen.

Toivottavasti tarkastukäytäntöä muutetaan laivakohtaiseksi ja WWF alkaa tajuamaan myös rannikkokalastuksen ympäristövaikutuksiltaan ylivoimaisesti parhaaksi ja suosittelemisen arvoiseksi.

Ylen sivuilla oli tänään uutinen Finduksen harjoitttamasta kalanjalostuksesta. Finduskin kuuluu niihin kalajätteihin jotka saavat markkinoida osan tuotteistaan Pandan avulla , WWF:n suosittelemana , msc sertifioituna ja siten ympäristöystävällisenä. Yritys saa raaka-aineensa pohjatroolareilta ja muilta tehokalastusaluksilta. Suuri osa kalasta siirretään pakastettuna Aasiaan, siellä se sulatetaan, jalostetaan, osa jopa pakastetaan uudelleen ja rahdataan takaisin Eurooppaan. Joko fileinä tai vielä pidemmälle jalostettuina kuten kalapuikkoina.

Pakastetun kalan vienti Aasiaan jalostettavaksi on jo nyt johtanut lukuisiin lomautuksiin ja kriisitunnelmiin Akerin omistamilla kalanjalostuslaitoksilla Pohjois- Norjassa.

Minusta sellainen toiminta on kaikkea muuta kuin luomua, ekoa tai muulla tavalla ympäristöystävällistä. Pahinta on alkuperän haihduttaminen, puuttuvat merkinnät ja harhaanjohtava markkinointi väärinkäytösten ja salailun lisäksi. Ärsyttävintä se, että näiden tuotteiden ostajat ovat tulleet huijatuiksi luullessaan toimivansa paremman maailman puolesta.

Minusta suomalaisen ympäristötietoisen kuluttajan on varminta ostaa kotimaista kalaa. Se on ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Jos ulkomalaista kalaa haluaa kannattaa suosia KRAV sertifioitua siimakalastettua turskaa ja koljaa. Ne on pyydystetty pienien rannikkolaivojen toimesta ympäristöystävällisilla menetelmillä, valvonta on laivakohtaista. Ja koko tuotantoketju kestää minkä tahansa vertailun energiataseineen ja sosiaalisine vaikutuksineen.

Rannikkokalastus pitää rannikon pienet kylät hengissä.

-lauri-

Tahroja sertifikaattiin.

Antakaa meille se ympäristömerkki. Me kalastamme kalakantoja vaarantamatta, emmekä haaskaa.

Kestävällä pohjalla oleva rannikkokalastus tarvitsee kaiken tuen myös ympäristöjärjestöiltä. Siitäkin huolimatta, että meillä ei ole rahaa niitä tukea, eikä näkyvyyttä asiamme ajamiseksi.

Bårholmen tuottaa luomukalaa ja pitää rannikon asuttuna.

11.11.11. Voimakasta etelätuulta. Kahdeksan astetta lämmintä. Vesisadetta. Tänäänkään emme päässeet kalaan. Muutkin laivat pysyivät maissa. Vietin päivän valoisan ajan vaaleita orakkaita ja suppilovahveroita poimien.

Kulunut viikko on ollut paremman Norjan puolesta taisteleville järjestöille masentava. Antirasistinen SOS Rasisme tuomittiin oikeudessa maksamaan väärin perustein saamansa tukirahat , noin kymmenen miljoonaa kruunua takaisin. Järjestön pomot olivat saaneet 5000 jäsentä lisääntymään avustuskaavakkeisiin kuusi kertaa suuremmaksi. Väärennettyjen jäsentietojen perusteella saatujen avustusten käytössä oli siinäkin epäselvyyksiä. Lisää oikeudenkäyntejä näistä väärinkäytöksistä on tulossa. Minun kävi kovasti sääliksi kaikkia vilpittömästi mukana olevia talkootyötä tekeviä. Myös sitä fb sivujen tiedottajaa joka parhaansa mukaan yritti puolustautua ja saada törkeydet näyttämään norjalaisen lehdistön ajojahdilta.

Toinen raivostuttava uutinen oli Norjan kalabisneksen suurmiesten Kjell Inge Røkken ja Arvid Nergårdin troolareita uhkaava kalastuskielto. Aker Seafood konserniin kuuluvat Nordland Havfisken pohjatroolari Hekktind ja Hammerfest Industrifisken Doggi joutuvat syytteeseen törkeästä kalan haaskauksesta. Nergård konsernin pahis on ollut omistajansa mukaan nimetty Arvid Nergård.

Ylin kalastusviranomaisemme Fiskeridirektoratet asettaa kaikki kolme troolaria Norjan historian ylivoimaisesti pisimpiin kalastuskieltoihin. Entinen ennätys 17 viikkoa rikotaan kirkkaasti. Hekktind joutuu olemaan maissa vuoden muiden selvitessä puolen vuoden tauolla.

Väärinkäytökset eivät tulleet kenellekkään kalastuksen parissa työskentelevälle minkäänlaisena yllätyksenä. Dumppauskäytäntö on ollut kaikkien tietämä vaiettu salaisuus. Omaa pesää ei ole haluttu liata, työpaikkoja vaarantaa, eikä Norjan valtamerilaivaston mainetta kestävän kalastuksen edelläkävijänä pilata.

Minua ja monia muita rannikkokalastajia on eniten harmittanut troolareitten saama ja WWF:n ainoaksi suositeltavaksi kelpuuttama MSC sertifikaatti. Olen kokenut tilanteen todella epäreiluna ja ehkä liiankin hanakasti kyseenalaistanut MSC:n asiantuntemuksen. Minun mielestäni kalanhaaskaajamafialle ei olisi kuulunut mitään merkkiä myöntää. Minusta oli käsittämätöntä miten MSC on voinut pitää näiden troolareiden toimintaa ympäristöystävällisenä. Vaikka kaikki epäkohdat ja väärinkäytökset ovat olleet vuosikausia tiedotusvälineissä esillä. Liian pienen ja väärän kalalajin silppuamiseen tarkoitetut myllyt troolareissa kaikkien nähtävinä. Ja kymmeniä lausuntoja dumppauksesta saatavilla.

Kaikkein härskimpänä olen pitänyt sitä, että eurooppalaiset ympäristötietoiset kuluttajat ovat tietämättään tätä toimintaa tukeneet. Ostamalla Aker Seafoodsin ja muiden kalanhaaskaajien "ympäristöystävällisillä pehmeillä ja kaikinpuolin vihreillä menetelmillä pyydystämää" ja jopa WWF :n Pandan avulla markkinoimaa MSC kalaa." En missään tapauksessa kyseenalaista WWF:n arvokasta työtä. Enkä kaikkea norjalaista tai venäläistä MSC kalaa. Tuottavat sitä toki muutkin rannikkokalastusvyöhykkeen ulkopuolella kalastavat kuin pohjatroolarit. Uskon automaattisiimalaivojen sekä silliä ja makrillia pyydystävien kurenuotta-alusten täyttävän tiukimmatkin ehdot. Varmaan troolareissakin löytyy selllaisia, jotka ainakin yrittävät parhaansa . Ja joissa dumppausta ei tapahdu. Toivon niin olevan. Rannikkokalastuskin tarvitsee troolareita tasaamaan tarjontaa ja pitämään markkinakanavat avoimina.

Pienen kalan laajamittainen lahmaus paljastui vuosi sitten erään Akerin troolarilla työskennelleen kalastajan videoiman pätkän sekä viranomaisten tekemien tarkastuskäyntien perusteella. Rikosten tultua julki Norjan luonnonsuojeluliitto otti voimakkaasti tuomitsevan kannan. WWF:lle tilanne oli vaikea. Kyseessä oli tärkeä yhteistyökumppani ja hyvin merkittävä taloudellinen tukija. Lisäksi uusi meren herkut opas oli tekeillä. Paljastus oli todella hankala kaikille. Jopa Norjan maineelle ekokalastusvaltiona.

Varustamo ja troolarin kippari kiistivät dumppauksen ja yrittivät kyseenalaistaa videon ja mustamaalata kalastajan katkeraksi potkut saaneeksi omiaan höpiseväksi luuseriksi. Uhkailuakin esiintyi. Onneksi viranomaiset hoitivat työnsä mallikelpoisesti.

Minusta nyt, näiden traagisten ympäristörikosten kovien tuomioiden jälkeen, Norjan WWF:llä ja kalan sertifiointia harjoittavalla MSC:llä olisi kriisikokouksen paikka. Ehkäpä kannattaisi pohtia kriteerejä ja miettiä tarkastusrutiineja. Ehkäpä kannattaisi järjestää tiedotustilaisuus. Saattaisi olla aiheellista tarkastella myös sitä voisiko Støn ja muiden henkitoreissaan sinnittelevien rannnikon kalastajakylien pienimuotoista, työvaltaista ja taatusti haaskausvapaata siimakalastusta pitää suositttelemisen arvoisena. Ainakin yhtä suositeltavana kuin pohjatroolausta.

Siitäkin huolimatta että meillä ei ole mahdollisuutta solmia suureellisia yhteistyösopimuksia. Eikä sellaisten sopimusten vauhdittamiseen tarvittavia taloudellisia resursseja. Olemme pieniä ja vähäpätöisiä menneen maailman kasvatteja, liian mitättömiä millään tavalla huomioitaviksi.

Ja meidän kalalla sattuu olemaan väärä ympäristömerkki. Ruotsalainen Krav

-lauri-

Liite:

Aker Seafoodin ja Norjan WWF:n yhteistyösopimus