Morgenstjernen päivitetty kalaopas Vesteråleniin ja muualle Pohjois-Norjaan matkaaville.

Gisløy 15.4.

WWF:n kalaoppaissa, sekä norjalaisessa että suomalaisessa versiossa, kuluttajille annetaan opastusta ympäristön ja kalakannat huomioivaan kalankulutukseen. Kaupoissa, toreilla ja ravitsemusliikkeissä tarjolla olevat sisävesi- ja merikalat sekä äyriäiset on jaoteltu suositeltaviin , harkiten ostetttaviin ja vältettäviin.
Koska varsinkin suomalaisen oppaan tarkka noudattaminen supistaa Pohjois- Norjaan matkaavan kalaruokaelämykset yksipuolisiksi ja kovin köyhiksi, esittelen yleisimmät ruokakalalajimme ja annan niille omat, juuri näille alueille räätälöidyt suositukseni perusteluineen.

Turska vihreä.

 Morgenstjerne suosittelee nauttimaan turskaa tunnontuskitta. Vaellusturskakannat ovat vahvat, myös tutkijoiden mukaan, ja kestävät hyvin nykyisen kalastuksen. Ravintoloissa tarjolla oleva turska on  paikallisten rannikkokalastajien kevätsesongin aikana  pyydystämää  WWF:n suosittelemaa MSC sertifioitua. Turskan harrastajakalastajan kannattaa muistaa, että kesäaikainen kalastus kohdistuisi rannikkoturskaan. Sen kannat ovat kasvussa , mutta eivät vielä kovin vahvat. Kalastuspaine kannattaa mieluummin kohdistaa seitin tai koljaan. Ammattikalastajatkaan eivät pyydystä rannikkoturskaa.

Kolja vihreä

 Koljakannat ovat vahvat. Kolja on paikallinen tai vain vähän vaeltava kala. Kolja kestää hyvin nykyisen kalastuksen. Suosi pieniä kalastajakylien ravintoloita paikallisten kalastajien ja rannikon elämäntavan tukemiseksi. Kaikki ravintoloissa ja kaupoissa saatava kolja on MSC sertifioitua  lähiruokaa, tulee lyhyen matkan päästä ja voidaan jäljittää. Voit jopa tavata kalastajan tai pyydystää kolja-ateriasi itse.

Seiti vihreä

 Seiti on suomalaisille tuttu kala. Se kuului aiemmin laitos- ja kouluruokailun listoille. Seitiä on alueellamme tarjolla myös muulla tavalla valmistettuna kuin uunikalana. Seiti on harrastajakalastajalle haastava saalis. Rannikon seitikannat ovat erittäin vahvat.

Ruijanpallas vihreä.

 Ruijanpallaskannat Vesterålenissa ovat kasvussa. Parhaimmat kymmeniin vuosiin. Rajoitukset katkaraputroolauksessa ja verkkopyynnissä ovat tehonneet. Sen myöntää myös Norjan WWF. Sen tietävät tutkijat. Myös eteläosemmän Norjan rannikolla kannat ovat tervehtymässä, vaikka eivät siellä olekaan ammattikalastusta kestävät.
Mielestäni Suomen WWF yleistää ja luo omassa oppaassaan kuvan lähinnä sukupuuton partaalla olevasta kalalajista. Morgenstjerne on eri mieltä ja suosittelee pohjoisia pallasaterioita . Ruijanpallakset on pyydystetty pitkäsiimoilla. Pallaksen pyynti on pienimuotoista, mutta muutamille taidon hallitseville elintärkeää. Paikallista ruijanpallasta nauttimalla tuet pienimuotoista kalastusta ja autat pitämään kylämme elinvoimaisina.

Kissakala siimakalastettu keltainen, troolattu punainen. Kissakalakannat ovat heikohkot. Laji pyydettiin 60-luvulla vähiin, joissain paikoissa lähes sukupuuttoon. Siitä lähtien kanta on pysynyt matalalla tasolla. Kissakalaa ei rannikkokalastuksessa pyydystetä pääsaaliskalana. Sivusaaliina kissakalaa tulee hyvin vähän,suhteessa huomattavasti vähemmän kuin troolauksessa. Morgenstjerne ymmärtää Suomen WWF:n kielteisen suhtautumisen kissakalan käyttöön, mutta pitää Norjan WWF:n asennetta hurskasteluna, antaahan järjestö epäsuoran tukensa yhteistyökumppaninsa ja rahoittajansa kissakalakantoja tuhoavalle  sivusaalispyynnillä.
Morgenstjerne ei mene kieltoihin. Kissakala on erinomaisen makuista. Suosittelemme maistamaan paikallisissa ruokapaikoissa.Kunhan ensin on varmistuttu, että kyseessä todella on rannikkokalastettu kisskala. Samalla tuet pienyrittäjyyttä ja monipuolisempaa yhteiskuntarakennetta.

Merikrotti,siimakalasettu keltainen,troolattu punainen Merikrottikannan suuruutta on vaikeaa selvittää. Tutkijatkin myöntävät tämän. Se tiedetään, että tämän hitaasti kasvavan syvänmeren pohjakalan kannat ovat vähintään  heikohkot, niin huonot, että lajin pyynti verkoilla pääsaaliskalana pitäisi kieltää ja laji olisi kiintiöitävä.
Merikrottia saadaan siimapyynnin sivusaaliina, mutta suhteessa hyvin vähäisiä määriä verrattuna syvemmällä tapahtuvan Norjan WWF:n yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien  harjoittaman troolauksen saalismääriin. Tämä käy helposti ilmi julkisista saalistilastoista.
Morgenstjerne kehoittaa nauttimaan Vesterålenin rannikkoalueilla sivusaaliina pyydystetyistä kroteista tehtyjä herkullisia aterioita paikallisissa ravitsemusliikkeissä hyvällä omallatunnolla. Se on pienempi paha kuin pohjaa tuhoavan merikrottikantoja rajusti rasittavan syvältä troolattavan minkä tahansa  kalan osto.

Puna-ahven, siimakalastettu keltainen,troolattu punainen.

Puna- ahven viihtyy syvissä vesissä. Sen kanta on heikko. Erittäin hitaasti kasvavaa ja vanhaksi elävää, eläviä poikasia synnyttävää puna- ahventa pyydystetään eniten verkoilla pääsaaliskalana ja pohjatroolareilla sivusaaliina. Rannikkoalusten saaliina puna-ahventa tulee erittäin harvoin. Morgenstjerne suosittelee ostamaan puna- ahventa harkiten. Varmistamaan, ettei saalis ole peräisin suurilta aluksilta, syviltä vesiltä 12 mailin ulkopuolelta. Siimakalastajien joskus saamat puna- ahvenet voi huoletta käydä ostamassa suoraan kalastajilta. Ravintolassa kannattaa kysyä mistä kala on peräisin. Vastuunsa tunteva kokki tietää kalan alkuperän tarkkaan.

Sinipallas keltainen.

 Sinipallas on historiallinen kala. Sen ansiosta Myre ja monet muut kylät kehittyivät. Valitettavasti troolareiden vastuuttoman pyynnin seurauksena kanta romahti. On nyt hieman tervehtynyt, mutta ei ole vahva vieläkään. Sinipallaksen pyynnissä suurin ongelma on suurten "ympäristöystävällisinä seilaavien" alusten harjoittama tehopyynti. Rannikalaivojen pienimuotoinen pyynti on Morgenstjernen mielestä kestävämmällä pohjalla myös käsityövaltaisuuden ja työllistävyyden ansiosta. Kymmenet suomalaiset nuoret saavat kesätyöpaikkansa sinipallassiimojen syötittäjinä pelkästään Støn kalastajakylässä.
Sosiaalisin ja yhteiskunnallisin perustein suosittelemme siimalla pyydetyn sinipallaksen syöntiä harkiten, mutta silloin hyvällä omallatunnolla. Rannikkolaivojen pienimuotoinen sinipallaksen pyynti ei ole ongelma pohjatroolaus on..

Kaikki kampelat, kaikki pyyntitavat punainen

Kampekannat ovat heikot. Tämä koskee kaikkia kampeloita. Kampeloita saadaan erittäin harvoin sivusaaliina. Morgenstjerne on WWF:m, kanssa yhtä mieltä, eikä suosittele kampeloiden ostamista kalanvastaanotoista eikä aterioiden nauttimista ravintoloissa. Eikä kannusta niiden pyydystämiseen urheilukalastusvälineilläkään. Valitse mieluimmin ruijanpallas.

Taskurapu , peikkorapu, katkarapu, kuningasrapu sekä kotilot ja simpukat vihreä

Morgenstjerne on samaa mieltä WWF:n kanssa . Nauti hyvällä omallatunnolla näistä luksusaterioista. Kotiloita voi itsekin kerätä laskuveden aikaan. Sinisimpukat voivat olla aika ajoin levän kukinta aikaan myrkyllisiä. Vältä niiden keräämistä silloin.

Silli ja makrilli vihreä. Sillikannat ovat  vahvat ja kestävät nykyisen pyynnin. Silli on ravintoketjun alapäässä ja senkin vuoksi sen käyttö on suositeltavaa. Vaikka silliä pyydystetään vesillämme  vuoden ympäri, tuoreen sillin  löytäminen kaupan tiskiltä on hankalaa. On tyydyttävä jalosteisiin. Morgenstjerne suosittelee tutustumaan kylmä- ja lämminsavustettuihin versioihin kotimaasta  tuttujen laatujen lisäksi.
Makrilli puolestaan on viime vuosien tulokas. Se on nopeasti levittäytynyt pohjoiseen ja nykyään sitä tavataan vuonoissamme koko kesän. Makrilli täydentää valaiden ruokapöytää .Miekkavalaat viihtyvätkin meillä entistä pidempiä jaksoja. Tuoretta makrillia on ajoittain myynnissä satamissa ja toreilla ja sitä on suhteellisen helppo  pyydystää kevyilläkin urheilukalastusvälineillä. Makrilli on erittäin hyvä omega 3 lähde. Makrillisäilykkeistä Morgenstjerne suosittelee kokeilemaan tomaattimakrillia. Silli ja Makrilli olivat ensimmäisiä Norjalaisten pyydystämiä lajeja jotka saivat MSC sertifikaarin.

Tämä opas on viitteellinen ja sovellettu paikallisiin oloihin. Muutokset kalakannoissa ja pyyntimenetelmissä saattavat johtaa muutoksiin . Kommentteja, huomioita ja kritiikkiä otetaan mielellään vastaan.
Morgenstjerne toivottaa hyvää Vesterålenia ja muuta pohjoista Norjaa ja ruokahalua mereisten herkullisuuksien parissa.
-lauri-

MEREN HERKKUJA, OLKAA HYVÄ

Älä osta punaisen merkin saanutta kalaa. Puna-ahven on uhanalainen.

Käytä harkintaasi keltaisen suhteen. Ruijanpallaskannat pohjoisessa ovat vahvistuneet. Kala on päässyt pois kiellettyjen listalta.

Vihreitä kaloja, kuten kuvan koljia voi syödä hyvällä omallatunnolla.

Gavlfjorden 5.12. Heikkoa etelänpuoleista tuulta, selkeää, muutama plusaste. Olemme jo kolmantena päivänä peräkkäin merellä. Eilen tuli hyvä saalis. 2000 kiloa koljaa. Siimalaivatkin heräsivät tänään töihin. Sillin etujoukkojen tunnustelijat ovat saapuneet. Siis sen vaeltavan kevätkutuisen ns. NVG sillin. Täällähän tavataan myös viime vuosina kovasti lisääntynyttä paikallista hieman pienempää kantaa.

Norjan WWF:n Meren herkkuja, norjaksi Sjømatguiden 2012, on ilmestynyt. Tällä kertaa olen oppaaseen tyytyväinen. Kovin paljon huomautettavaa ei löytynyt. Toisin kuin aiempina vuosina. Minun ja WWF:n käsitykset kestävästä kalastuksesta ovat lähentyneet.

Hyväksyn, että sellaiset suosikkikalani kuin puna-ahven, merikrotti ja kissakala ovat yhä punaisella. Niiden kannat ovat heikot. Niiden pyyntiä pitäisi vähentää. Ja ostamista välttää. Siitä huolimatta , että ne ovat niin herkullisia, suosikkejani.

Ongelma uhanalaisten pyynnissä ei ole rannikkolaivojen sivusaaliina silloin tällöin tulevat muutamat sadat kilot, vaan kiintiöiden puuttumisen mahdollistama näihin lajeihin kohdistuva täsmäpyynti. Jos uhanalaiset kiintiöitäisiin ja jokaiselle alukselle annettaisiin pieni, lähinnä muodollinen kiintiö, kalastuspaine tipahtaisi murto-osaan nykyisestä.

Pienet kiintiöt estäisivät suoran pyynnin, turvaisivat kalakantojen kasvun, mutta eivät hankaloittaisi pienimuotoista siima- ja verkkokalastusta.

Samaan aikaan kun WWF julkaisi oppaansa järjestön hyväksymä ja suosittelema sertifikaatti MSC laajennettiin käsittämään myös rannikkovyöhykkeellä (12 merimailin sisällä) pyydystettyä turskaa, koljaa ja seitiä. Tätä päätöstä olen odottanut vuosia. Asiasta blogiini ja muualle kirjoitellut. Suomen ja Norjan WWF:lle kommentoinut.

Nyt olen tyytyväinen , uskon kaikkien kalastajien olevan.

Ruijanpallaskannat ovat kasvaneet pohjoisilla merialueilla. Se on ollut meidän tiedossa. Myös merentutkimus on tullut samaan johtopäätökseen. Norjan WWF tekikin ainoan oikean ratkaisun. Poisti Ruijanpallaksen vältettävien joukosta(punainen) harkiten nautittaviin (keltainen). Samalla perinteinen pallaksen siimakalastus pääsee pannasta ehdonalaiseen.

Sjømatguiden 2012 on maltillisesti tehty. Sitä tutkiessa ei kalastajallekaan tule syyllinen olo. Samalla kun kuluttajia kehoitetaan voimakkain sanamuodoin olemaan ostamatta puna-ahventa, kissakalaaa ja merikrottia annetaan toivoa kantojen vahvistumisesta. "Suosituksien noudattamisella toivomme kalakantojen vahvistuvan. Tulevaisuudessa voimme sitten hyvällä omalla tunnolla nauttia näitä herkkuja."

Vuosi sitten tästä samasta teemasta kirjoittaessani olin todella turhautunut. Nyt siihen ei ole mitään suurempaa syytä. Hedelmällinen keskusteluyhteys molempien WWF:ien kanssa on olemassa. Lähetetyt havainnot ja kritiikki otettu kiitollisena vastaan. Ja tarvittaessa toimitettu eteenpäin myös sertifiointijärjestön MSC:n suuntaan.

Jään innolla ja hyvillä mielin odottamaan jatkoa.

-lauri-

LUOMUKALAAKO ?

Siimakalastus on pienimuotoista. Se on työvaltaista ja työllistävää. Se ei vaurioita merenpohjaa.

Siimakalastus ei haaskaa, ei vaaranna kalakantoja, mutta ei saa ääntänsä kuuluviin.

Kuluttajat ratkaisevat ostokäyttäytymisellään säilyykö perinteinen elämäntapa ja pysyvätkö pienet kalastajakylät asuttuina vai annetaanko kiintiöt tulevaisuudessa pääasiassa pakastekalaa tuottavalle osan tuotteistaan toisella puolella maapalloa jalostavalle tehokkaalle valtamerilaivastolle. Ympäristöjärjestöillä on suositustensa ja medianäkyvyytensä kautta asiassa mielettömän suuri valta.

Gisløy 16.11.Lounaismyrskyä, kymmenen astetta lämmintä, rankkasadetta. Kaikki lumi on sulanut, myös korkeimmilta huipuilta. Tänne on luvattu maanvyöryjä ja rajuja tulvia. Kalastus on pysähdyksissä, suurimmillakaan rannikkolaivoilla ei ole mitään mahdollisuuksisa merelle.

Pitkäksi venähtänyt kovan tuulen ja leudon sään jakso näyttää jatkuvan. Sade on viime päivinä ollut rajua. Vettä tullut ennätysmäärä. Rantapellon notkelmaan on syntynyt järvi. Riekkoparat yrittävät olla mahdollisimman näkymättöminä kuloheinikon, hevonhierakoiden ja pajupuskien seassa. Onneksi kotipihanhoito on ollut laajaperäistä ja luonnonkasvit rehottaneet vapaana.

Tämä pihapiiri tarjoaa erinomaisen elinpiirin kaikenlaisille linnuille. Vaikka mitään muuta ruokintaa kuin kalanperkeiden aika ajoin tapahtuvaa pajukkoon viskelyä emme harrasta, niin siivekkäille on taatusti tarjolla ruokaa ja suojaa rajuimmastakin talvesta selviytymiseen.

Tänäänkin olen bongannut riekon, variksen, harakan ja korpin lisäksi useita eri lajeja tiaisia sekä punatulkun. Keittiönpöydästä käsin, pitkitettyä aamupalaa nauttien.

Olohuoneesta olen kiikaroinut vuonossa uivia sukeltajasorsia.

Myrskypäivät olen käyttänyt netteilyyn. Mielenkiintoisia uutisia ja kiusallisia paljastuksia on tullut vastaan. Niin paljon kaikenlaisia törkeyksiä on taas tapahtunut, että niihin on ollut ihan pakko puuttua. Ja yrittää pistää asioita kuntoon. Olla yhteyksissä päättäjiin. Niin kauan kun alkuinnostus on päällä. Onneksi elämme demokratiassa. Onneksi meillä on sananvapaus. Onneksi epäkohtiin voi vaikuttaa. Tai ainakin voi luulla vaikuttavansa. Sekin auttaa.

Yksi rannikon pääpuheenaiheista oli ympäristöystävällistä WWF:n suosittelemaa MSC sertifioitua kalaa tuottavien troolareiden tapaus. Kyseessähän oli liian pienen ja vääränlaisen kalan jauhaminen ja huuhtominen mereen. Tapaus paljasti että msc sertifikaatin valvonnassa on pahoja puutteita, valvontaa ei voida jättää kunkin laivan ja varustamon vastuulle. Omavalvonta ei mitenkään toimi.

Eihän luomumaataloudessakaan myönnetä luomumerkkiä koko tuotannonhaaralle ilman merkinantajan ja viranomaisten suorittamaa tiukkaa tilakohtaista valvontaa ja yllätystarkastuksia.

Enkä ole havainnut sitäkään, että doping kontrolli jätettäisiin urheilijoiden, heidän lääkäriensä ja valmentajien tehtäväksi.

Troolareiden tapauksessa tiedossa ollut rikollinen toiminta sai valvonnan leväperäisyyden takia jatkua epäilyksistä huolimatta vuosia. Kymmeniä miljoonia kiloja Akerin rötöstroolikalaa kerkesi levitä Pandan vauhdittamana ympäristötietoisiin koteihin. Onneksi tuomiot tulevat ja troolarit joutuvat kalastuskieltoon. Pahin niistä, Hekktind peräti vuodeksi laituriin.

WWF-NORGE suhtautui lähettämääni kritiikkiin erittäin asiallisesti , tuomitsi tapaukset todella törkeinä ja aikoi ottaa asian esille sertifiointijärjestön kanssa. Olisin tosin toivonut tällaisia lausuntoja jo reilu vuosi sitten tapausten tullessa ilmi. Silloin ainoastaan Norjan Luonnonsuojeluliitto reagoi ja teki rikosilmoituksen.

Toivottavasti tarkastukäytäntöä muutetaan laivakohtaiseksi ja WWF alkaa tajuamaan myös rannikkokalastuksen ympäristövaikutuksiltaan ylivoimaisesti parhaaksi ja suosittelemisen arvoiseksi.

Ylen sivuilla oli tänään uutinen Finduksen harjoitttamasta kalanjalostuksesta. Finduskin kuuluu niihin kalajätteihin jotka saavat markkinoida osan tuotteistaan Pandan avulla , WWF:n suosittelemana , msc sertifioituna ja siten ympäristöystävällisenä. Yritys saa raaka-aineensa pohjatroolareilta ja muilta tehokalastusaluksilta. Suuri osa kalasta siirretään pakastettuna Aasiaan, siellä se sulatetaan, jalostetaan, osa jopa pakastetaan uudelleen ja rahdataan takaisin Eurooppaan. Joko fileinä tai vielä pidemmälle jalostettuina kuten kalapuikkoina.

Pakastetun kalan vienti Aasiaan jalostettavaksi on jo nyt johtanut lukuisiin lomautuksiin ja kriisitunnelmiin Akerin omistamilla kalanjalostuslaitoksilla Pohjois- Norjassa.

Minusta sellainen toiminta on kaikkea muuta kuin luomua, ekoa tai muulla tavalla ympäristöystävällistä. Pahinta on alkuperän haihduttaminen, puuttuvat merkinnät ja harhaanjohtava markkinointi väärinkäytösten ja salailun lisäksi. Ärsyttävintä se, että näiden tuotteiden ostajat ovat tulleet huijatuiksi luullessaan toimivansa paremman maailman puolesta.

Minusta suomalaisen ympäristötietoisen kuluttajan on varminta ostaa kotimaista kalaa. Se on ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Jos ulkomalaista kalaa haluaa kannattaa suosia KRAV sertifioitua siimakalastettua turskaa ja koljaa. Ne on pyydystetty pienien rannikkolaivojen toimesta ympäristöystävällisilla menetelmillä, valvonta on laivakohtaista. Ja koko tuotantoketju kestää minkä tahansa vertailun energiataseineen ja sosiaalisine vaikutuksineen.

Rannikkokalastus pitää rannikon pienet kylät hengissä.

-lauri-

Tahroja sertifikaattiin.

Antakaa meille se ympäristömerkki. Me kalastamme kalakantoja vaarantamatta, emmekä haaskaa.

Kestävällä pohjalla oleva rannikkokalastus tarvitsee kaiken tuen myös ympäristöjärjestöiltä. Siitäkin huolimatta, että meillä ei ole rahaa niitä tukea, eikä näkyvyyttä asiamme ajamiseksi.

Bårholmen tuottaa luomukalaa ja pitää rannikon asuttuna.

11.11.11. Voimakasta etelätuulta. Kahdeksan astetta lämmintä. Vesisadetta. Tänäänkään emme päässeet kalaan. Muutkin laivat pysyivät maissa. Vietin päivän valoisan ajan vaaleita orakkaita ja suppilovahveroita poimien.

Kulunut viikko on ollut paremman Norjan puolesta taisteleville järjestöille masentava. Antirasistinen SOS Rasisme tuomittiin oikeudessa maksamaan väärin perustein saamansa tukirahat , noin kymmenen miljoonaa kruunua takaisin. Järjestön pomot olivat saaneet 5000 jäsentä lisääntymään avustuskaavakkeisiin kuusi kertaa suuremmaksi. Väärennettyjen jäsentietojen perusteella saatujen avustusten käytössä oli siinäkin epäselvyyksiä. Lisää oikeudenkäyntejä näistä väärinkäytöksistä on tulossa. Minun kävi kovasti sääliksi kaikkia vilpittömästi mukana olevia talkootyötä tekeviä. Myös sitä fb sivujen tiedottajaa joka parhaansa mukaan yritti puolustautua ja saada törkeydet näyttämään norjalaisen lehdistön ajojahdilta.

Toinen raivostuttava uutinen oli Norjan kalabisneksen suurmiesten Kjell Inge Røkken ja Arvid Nergårdin troolareita uhkaava kalastuskielto. Aker Seafood konserniin kuuluvat Nordland Havfisken pohjatroolari Hekktind ja Hammerfest Industrifisken Doggi joutuvat syytteeseen törkeästä kalan haaskauksesta. Nergård konsernin pahis on ollut omistajansa mukaan nimetty Arvid Nergård.

Ylin kalastusviranomaisemme Fiskeridirektoratet asettaa kaikki kolme troolaria Norjan historian ylivoimaisesti pisimpiin kalastuskieltoihin. Entinen ennätys 17 viikkoa rikotaan kirkkaasti. Hekktind joutuu olemaan maissa vuoden muiden selvitessä puolen vuoden tauolla.

Väärinkäytökset eivät tulleet kenellekkään kalastuksen parissa työskentelevälle minkäänlaisena yllätyksenä. Dumppauskäytäntö on ollut kaikkien tietämä vaiettu salaisuus. Omaa pesää ei ole haluttu liata, työpaikkoja vaarantaa, eikä Norjan valtamerilaivaston mainetta kestävän kalastuksen edelläkävijänä pilata.

Minua ja monia muita rannikkokalastajia on eniten harmittanut troolareitten saama ja WWF:n ainoaksi suositeltavaksi kelpuuttama MSC sertifikaatti. Olen kokenut tilanteen todella epäreiluna ja ehkä liiankin hanakasti kyseenalaistanut MSC:n asiantuntemuksen. Minun mielestäni kalanhaaskaajamafialle ei olisi kuulunut mitään merkkiä myöntää. Minusta oli käsittämätöntä miten MSC on voinut pitää näiden troolareiden toimintaa ympäristöystävällisenä. Vaikka kaikki epäkohdat ja väärinkäytökset ovat olleet vuosikausia tiedotusvälineissä esillä. Liian pienen ja väärän kalalajin silppuamiseen tarkoitetut myllyt troolareissa kaikkien nähtävinä. Ja kymmeniä lausuntoja dumppauksesta saatavilla.

Kaikkein härskimpänä olen pitänyt sitä, että eurooppalaiset ympäristötietoiset kuluttajat ovat tietämättään tätä toimintaa tukeneet. Ostamalla Aker Seafoodsin ja muiden kalanhaaskaajien "ympäristöystävällisillä pehmeillä ja kaikinpuolin vihreillä menetelmillä pyydystämää" ja jopa WWF :n Pandan avulla markkinoimaa MSC kalaa." En missään tapauksessa kyseenalaista WWF:n arvokasta työtä. Enkä kaikkea norjalaista tai venäläistä MSC kalaa. Tuottavat sitä toki muutkin rannikkokalastusvyöhykkeen ulkopuolella kalastavat kuin pohjatroolarit. Uskon automaattisiimalaivojen sekä silliä ja makrillia pyydystävien kurenuotta-alusten täyttävän tiukimmatkin ehdot. Varmaan troolareissakin löytyy selllaisia, jotka ainakin yrittävät parhaansa . Ja joissa dumppausta ei tapahdu. Toivon niin olevan. Rannikkokalastuskin tarvitsee troolareita tasaamaan tarjontaa ja pitämään markkinakanavat avoimina.

Pienen kalan laajamittainen lahmaus paljastui vuosi sitten erään Akerin troolarilla työskennelleen kalastajan videoiman pätkän sekä viranomaisten tekemien tarkastuskäyntien perusteella. Rikosten tultua julki Norjan luonnonsuojeluliitto otti voimakkaasti tuomitsevan kannan. WWF:lle tilanne oli vaikea. Kyseessä oli tärkeä yhteistyökumppani ja hyvin merkittävä taloudellinen tukija. Lisäksi uusi meren herkut opas oli tekeillä. Paljastus oli todella hankala kaikille. Jopa Norjan maineelle ekokalastusvaltiona.

Varustamo ja troolarin kippari kiistivät dumppauksen ja yrittivät kyseenalaistaa videon ja mustamaalata kalastajan katkeraksi potkut saaneeksi omiaan höpiseväksi luuseriksi. Uhkailuakin esiintyi. Onneksi viranomaiset hoitivat työnsä mallikelpoisesti.

Minusta nyt, näiden traagisten ympäristörikosten kovien tuomioiden jälkeen, Norjan WWF:llä ja kalan sertifiointia harjoittavalla MSC:llä olisi kriisikokouksen paikka. Ehkäpä kannattaisi pohtia kriteerejä ja miettiä tarkastusrutiineja. Ehkäpä kannattaisi järjestää tiedotustilaisuus. Saattaisi olla aiheellista tarkastella myös sitä voisiko Støn ja muiden henkitoreissaan sinnittelevien rannnikon kalastajakylien pienimuotoista, työvaltaista ja taatusti haaskausvapaata siimakalastusta pitää suositttelemisen arvoisena. Ainakin yhtä suositeltavana kuin pohjatroolausta.

Siitäkin huolimatta että meillä ei ole mahdollisuutta solmia suureellisia yhteistyösopimuksia. Eikä sellaisten sopimusten vauhdittamiseen tarvittavia taloudellisia resursseja. Olemme pieniä ja vähäpätöisiä menneen maailman kasvatteja, liian mitättömiä millään tavalla huomioitaviksi.

Ja meidän kalalla sattuu olemaan väärä ympäristömerkki. Ruotsalainen Krav

-lauri-

Liite:

Aker Seafoodin ja Norjan WWF:n yhteistyösopimus

Morgenstjernen kalaopas Vesteråleniin matkaaville.

Näissä pienissä kylissä tuotetaan Morgenstjernen suosittelemaa sosiaalisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää kalaa. Tervetuloa maistamaan. Ja kyliimme tutustumaan.


Maanantai 24.tammikuuta. Matkalla hietikolle. Sää on tammikuun sääksi tyypillistä. Siis epävakaista ja aika tuulista. Nyt tuuli on kohtalaista koilliseen kääntyvää. Voimistuu iltaa kohden navakaksi. Menemme kalaan lähivesille. Kauemmaksi kantille ei ole asiaa. Tähän mennessä olemme kalastaneet reilut 20 tonnia 118 tonnin turskakiintiöstämme.

WWF:n kalaoppaassa sekä norjalaisessa että suomalaisessa versiossa kuluttajille annetaan vinkkejä ympäristön huomioivaan kalankulutukseen. Kaupoissa myynnissä olevat sisävesi- ja merikalat sekä äyriäiset on jaoteltu susositeltaviin , harkiten ostetttaviin ja vältettäviin.
Koska varsinkin suomalaisen oppaan tarkka noudattaminen tekee Vesteråleniin. Lofooteille ja yleensä Pohjois- Norjaan matkaavan kalaruokaelämykset huomattavan köyhiksi, esittelen yleisimmät kalalajimme ja annan niille omat suositukseni perusteluineen.

Turska vihreä. Morgenstjerne suosittelee nauttimaan, kalastamaan ja ottamaan sallitun määrän tuliaisina mukaan. Vaellusturskakannat ovat vahvat, myös tutkijoiden mukaan, ja kestävät hyvin nykyisen kalastuksen. Ravintoloissamme tarjolla oleva turska on yleensä paikallisten rannikokalastajien pyydystämää vaellusturskaa.

Kolja vihreä Koljakannat ovat vahvat. Kolja on paikallinen tai vain vähän vaeltava kala. Kolja kestää hyvin nykyisen kalastuspaineen. Suosi pieniä kalastajakylien ravintoloita paikallisten kalastajien ja rannikon elämäntavan tukemiseksi. Niiden kala on todellista lähiruokaa, tulee lähialueilta ja voidaan jäljittää. Voit jopa tavata kalastajan.

Seiti vihreä Seiti on suomalaisille tuttu kala. Kuului aiemmin laitos- ja kouluruokailun perussettiin. Seitiä on tarjolla myös muulla tavalla valmistettuna kuin uunikalana. Kokeile kokkiemme variaatioita. Seiti on myös haastava saalis.

Ruijanpallas vihreä. Ruijanpallaskannat alueellamme ovat vahvat. Parhaimmat vuosiin. Rajoitukset katkaraputroolauksessa ja verkkopyynnissä ovat tehonneet. Sen myöntää myös Norjan WWF. Sen tietävät tutkijat. Myös etelämpänä Norjan rannikolla kannat ovat tervehtymässä, vaikka eivät olekaan ammattikalastusta kestävät.
Suomen WWF luo omassa oppaassaan kuvan lähinnä sukupuuton partaalla olevasta kalalajista. Morgenstjerne suosittelee nauttimaan pallasaterioita hyvällä omallatunnolla. Ruijanpallakset on pyydetty pitksiimoilla. Pallaksen pyynti on pienimuotoista, mutta muutamille harvoille jotka taidon osaavat elintärkeää. Paikallista ruijanpallasta nauttimalla tuet pienimuotoista kalastusta ja autat pitämään kylämme elinvoimaisina.

Kissakala keltainen Kissakalakannat ovat heikohkot. Laji pyydettiin 60-luvulla vähiin. Siitä lähtien kanta on pysynyt matalalla tasolla. Kissakalaa ei pyydystetäkään pääsaaliskalana. Sivusaaliina kissakalaa tulee rannikkokalastuksessa jonkin verran,kuitenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin WWF:n suosittelemaa MSC kalaa pyydettäessä. WWF sekä Norjan , että Suomen kehottaa välttämään kissakalan syöntiä, mutta antaa epäsuoran tukensa troolareitten sivusaalipyynnille. Morgenstjerne ei mene kieltoihin. Kissakala on erinomaisen makuista. Suosittelemme maistamaan paikallisissa ruokapaikoissamme. Samalla tuet pienyrittäjyyttä ja monipuolisempaa yhteiskuntarakennetta.

Merikrotti keltainen Merikrottikannan suuruutta on vaikeaa selvittää. Sekä Suomen että Norjan WWF myöntävät tämän. Se tiedetään, että hitaasti kasvavan syvänmeren pohjakalan kannat ovat sen verran heikot, että lajin pyynti verkoilla pääsaaliskalana ei ole suositeltavaa Morgenstjernenkaan mielestä. Merikrottia saadaan siimapyynnin sivusaaliina, mutta suhteessa hyvin vähäisiä määriä verrattuna mitä tulee syvemmällä tapahtuvan WWF:n suosikikseen ottamien troolareiden harjoittaman MSC turskan, seitin ja koljan pyynnin yhteydessä. Tämä käy helposti ilmi saalistilastoista, jotka ovat julkisia. Morgenstjerne kehoittaa nauttimaan Vesterålenin rannikkoalueilla sivusaaliina pyydystetyistä kroteista tehtyjä herkullisia aterioita paikallisissa ravitsemusliikkeissä hyvällä omallatunnolla. Se on pienempi paha kuin pohjaa tuhoavan merikrottikantoja rajusti rasittavan syvältä pyydettävän MSC kalan osto.

Puna-ahven keltainen. MSC alueilla tapahtuva punainen.
Puna- ahven viihtyy syvissä vesissä. Sen kanta on heikko. Erittäin hitaasti kasvavaa ja vanhaksi elävää, eläviä poikasia synnyttävää puna- ahventa saadaan eniten MSC sertifioitua kalaa pyytävillä pohjatroolareilla sivusaaliina. Rannikko aluksilla erittäin harvoin. Morgenstjerne suosittelee ostamaan puna- ahventa harkiten. Varmistamaan, ettei saalis ole peräisin suurilta aluksilta, syviltä vesiltä 12 mailin ulkopuolelta. Siimakalastajien, joskus saamat puna- ahvenet voi huoletta käydä Støn kalanvastaanotosta ostamassa herkullisen aterian raaka aineeksi. Ravintolassa kannattaa kysyä mistä kala on peräisin. Vastuunsa tunteva kokki tietää kalan alkuperän tarkkaan.

Sinipallas keltainen. Sinipallas on historiallinen kala. Sen ansiosta Myre ja monet muut kylät kehittyivät. Valitettavastoi pohjatroolafreitten vastuuttoman pyynnin seurauksena kanta romahti. On nyt hieman tervehtynyt, mutta ei ole vahva vieläkään. Sinipallaksen pyynnissä suurin ongelma on suurten "ympäristöystävällisten" alusten harjoittama tehopyynti MSC alueella.. Rannikalaivojen pienimuotoinen pyynti on Morgenstjernen mielestä kestävämmällä pohjalla myös käsityövaltaisuuden ja työllistävyyden ansiosta. Kymmenet suomalaiset nuoret saavat kesätyöpaikkansa sinipallassiimojen syötittäjinä pelkästään Støn kalastajakylässä.
Sosiaalisin ja yhteiskunnallisin perustein suosittelemme siimalla pyydetyn sinipallaksen syöntiä harkiten, mutta silloin hyvällä omallatunnolla. Rannikkolaivojen pienimuotoinen pallaksen pyynti ei ole ongelmista suurimpia.


Kaikki kampelat punainen
Kampekannat ovat heikot. Tämä koskee kaikkia kampeloita. Kampeloita saadaan erittäin harvoin sivusaaliina. Morgenstjerne on WWF:m, kanssa yhtä mieltä, eikä suosittele kampeloitten ostamista kalanvastaanotoista eikä aterioitten nauttimista ravintoloissa. Eikä kannusta niitten pyydystäämiseen urheilukalastusvälineilläkään. Valitse mieluimmin ruijanpallas.

Taskurapu , peikkorapu, kuningasrapu sekä kotilot ja simpukat vihreä
Morgenstjerne on samaa mieltä WWF:n kanssa . Nauti hyvällä omallatunnolla näistä luksusaterioista. Kotiloita voi itsekin kerätä laskuveden aikaan. Sinisimpukat voivat olla aika ajoin levän kukinta aikaan myrkyllisiä. Vältä niiden keräämistä silloin.

Tämä opas on viitteellinen ja sovellettu paikallisiin oloihin. Muutokset kalakannoissa ja pyyntimenetelmissä saattavat johtaa muutoksiin listalla. Kommentteja ja huomioita, myös kritiikkiä otetaan mielellään vastaan. Keskustelulle olemme avoimia.
Morgenstjerne toivottaa hyvää ruokahalua mereisten herkkujen parissa.
Tervetuloa Vesteråleniin
-lauri-

Troolattu kala WWF:n suosiossa. Pitkäsiimakalastettu ei

Onnistummeko saamaan äänemme kuuluviin ja pitämään rannikkokalastuksen hengissä. Vaikka meillä on pienet yksiköt, paljon työvoimaa vaativa kalanvastaanotto, eikä yhtään rahaa massiivisiin pr kampanjoihin.


Huom. Avlettolla meni eka postauksessa hieman käsitteet sekaisin. Tässä muutettu versio. Muutos tehty 17.01.2011.

Epäreilua. Pieniä sorretaan. Suuri on kaunista. Ja Pois alta köyhät.

Se tulee niin helposti mieleen, kun tarkastelee WWF:n kuluttajan kalaopasta. Ja sen kannanotoja. Olen perehtynyt suomalaiseen kalaoppaaseen ja WWF:n kalavastaavan kommentteihin oikein tosissaan. Ja turhautunut hieman.

Perustelut väitteilleni

Meidän kylässämme siirryttiin kolme vuotta sitten tuottamaan pitkälläsiimalla pyydettyä luomukalaa. Krav- merkillä varustettua. ( Krav on Ruotsissa ja monissa muissa maissa hyväksytty luomumerkki). Olemme olleet mukana seuraamassa, kuinka tarkkaan polttoaineet , voiteluöljyt ja kalastusmenetelmät tutkitaan ennenkuin merkki, jokaiselle kylämme pienelle alukselle, myönnetään.

Tiedämme tiukat vaatimukset. Kuinka jätehuollon on oltava kunnossa. Kuinka sivusaaliissa ei saa olla merilintuja eikä pyöriäisiä. Kuinka siimapyynnin on kohdistuttava täysikasvuisiin vähintään kerran kuteneisiin kaloihin.Kuinka dumppausta ei saa harrastaa.

Jokainen joka on vähänkään ollut tekemisissä rannikkokalastuksen kanssa tietää, että juuri pitkäsiimakalastus on ylivoimaisesti kaikkein kestävin kalastusmuoto. Ja eniten työllistävä. Siten myös sosiaalisesti kestävin. Sitä olen vieraillemmekin vuosikausia toitottanut.

Siimalaivojemme ympäristömerkki ei yllättäen täytäkään WWF:n kriteerejä. Sitä ei WWF suosittele. En tiedä miksi. Haluaisin tietää. Olisi mukava löytää perustelut. Luulen , että perusteluina on pienuutemme. Meillä on liian pienet yksiköt niin paljon valtaa omaaville järjestöille kuin MSC ja WWF. Se on minun luuloni.

Troolaus on kovasti kehittynyt viime vuosina. Ja nykyään sen haittavaikutukset ovat vain murto osa siitä mitä vielä 80- luvulla. Silloin kun käytettiin enemmän pohjaa tuhoavia pohjatrooleja. Ne muuttivat pohjaa eri tavalla kuin nykyiset hellävaraisemmat troolit.

Uskon että troolauksessa tullaan koko ajan pehmeimmille linjoille. Pyyntimenetelmä kehittyy ekologisempaan suuntaan. Ehkä tulevaisuudessa troolauksessa päästään niin pitkälle, että se oikeasti on kestävä kalastusmuoto. Vielä se ei sitä minun mielestäni ole. Liian paljon tulee sivusaalista. Liian paljon tuhoutuu vieläkin merenpohjaa kaikesta huolimatta. Liian paljon tulee pientä kalaa jota ei voi hyödyntää . Silti WWF antaa siunauksensa MSC merkin saaneelle troolikalalle.

Alla siteeraus Suomen WWF:n sivuilta

"MSC-sertifikaatti on tällä hetkellä paras tae siitä, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. WWF:n verkkosivuilla olevassa oppaassa kerrotaan, mitä Suomessa myytäviä kaloja on jo saatavilla sertifioituina."

Tässä alla olevassa norjalaisesa tekstissä puolestaan kerrotaan kuinka troolareitten ja suurimpien laivojen varustajien hakema ympäristömerkki oli toteutumassa. Samassa yhteydessä tosin mainittiin, luultavasti kovia kokeneita ja jalkoihin jääviä rannikkokalastajia rauhoitellen, että myös rannikkoalueella (lähempänä kuin 12 merimailia) pyydystettävä kala tulee saamaan MSC merkin lähiaikoina.

Dei norske fiskeria av torsk og hyse utanfor 12 nautiske mil, vert etter planen miljøsertifiserte i neste veke.

Dette omfattar omlag halvparten av den norske fangsten av torsk og hyse. Eksportutvalet for fisk reknar med at også fisket innanfor 12 mils grensa blir sertifisert innan kort tid, melder Fiskebåtredernes Forbund (Fiskebåt)


Ympäristömerkki troolareille myönnettiin viime vuoden huhtikuun lopussa. Rannikon pienille aluksille sitä ei ole vieläkään myönnetty. Oletettavasti siksi kun meillä ei ole tarpeeksi vahvaa järjestöa, eikä rahaa pr -kampanjoihin. Troolarit tuovat massiivisia saaliita. Niitä on helpompi markkinoida. Pakastetut troolisaaliit saadaan kätevästi ja tehokkaasti jakeluun. Toimitettua vaikka suoraan Eurooppaan. Tai muualle maailmaan. Kustannustehokkaasti. Kymmenen kertaa vähemmällä työllä. Ilman ympäri Norjan rannikkoa pienissä veneissään ja kuolevissa kylissään näperteleviä kalastajia ja kalatehtaan työntekijöitä. Mitä sitä silloin suotta satsaamaan siimalaivojen monista eri paikoista tuleviin pikku nyssäköihin. Mitä sitä suotta pieniä kyliä hengissä pitämään. Pois alta köyhät.

MSC-sertifikat for torsk og hysefiske

28. april 2010 13:13

BRUSSEL: På vegne av norsk fiskerinæring mottok Eksportutvalget for fisk (EFF) i dag sertifikata som dokumenterer berekraftig fiske.

Sertifikata dokumenterer at det norske fisket etter nordaustarktisk torsk og hyse utanfor 12 nautiske mil er berekraftig.

Norjalainen kalastus 12 merimailin ulkopuolella. Siis syvillä merialueilla tapahtuva troolaus ja koneellinen tehosiimakalastus on täten dokumentoitu WWF:n hyväksymän sertifikaatin MSC:n päätöksellä kestäväksi kalastukseksi. Työvaltainen kylät ja kalakannat hengissä pitävä siimakalastus ei ole.

Voisin hyväksyä norjalaisille tehokalastajille myönnetyn merkin. Onhan sellainen kalastus kuitenkin melko kestävää. Ainakin jos verrataan aikaisempaan pohjatroolaukseen. Kunhan meidän kestävämmälla pohjalla oleva pienimuotoinen kalastus saisi saman suosituksen.

Jos MSC sertifioitua kalaa tulee suosia, niin millä perusteella Krav tuotettua ei suositella

Alla ote WWF:n kotisivuilta pohjatroolauksesta.

Tuhoisat kalastusmenetelmät

Pohjatrooli poistaa suurimman osan tielleen sattuneista lajeista ja tasoittaa mekaanisesti pohjan muotoja. Pohjatroolaus tuhoaa saalislajien suojapaikkoja ja pienentää näin elinympäristön ja lajiston monimuotoisuutta sekä altistaa paljastuneita pohjaeläimiä petojen saalistukselle.

Pohjatroolaus verottaa sekä kohdelajin että sivusaaliina saatavien lajien populaatioita. Lisäksi se tekee usein myös palauttamatonta vahinkoa lajien elinympäristölle ja näin siis koko syvänmeren ekosysteemille.

Troolaus ei ole niin paljon ympäristölle haitallinen kuin pohjatroolaus. Se on siinä harmaalla vyöhykkeellä. Minä ja rannikokalastajakollegani emme halua tuomita koko ajan parempaan suuntaan kehittyvää troolausta. Suurin opngelma lienee sivusaalis ja sen aika ajoin ilmitullut dumppaminen. Kalanvientimme tarvitsee troolareita, suuria yksikköjä. Voimme myös iloita tästä MSC merkistä.

Mutta on kohtuullista , että pienimuotoinen, kalakannat huomioon ottava , työllistävä ja sosiaalisesti kestävä elämäntapamme saa sille kuuluvan arvostuksen. Vaikka meillä ei olekaan resursseja samanlaiseen lobbaukseen kuin Kjell Inge Røkkellä ja muilla isoilla pojilla. Meidän kun on keskityttävä kalastamaan.

-lauri-

JK.Ajattelin lähettää hieman postia Suomen WWF:n kalavastaavalle keskustelun aikansaamiseksi, mutta mitäs sitä suotta mieltänsä pahoittamaan. Sieltä mitään kuitenkaan vastattais

WWF:n näkemys tuhoisista kalastusmenetelmistä kokonaisuudessaan täällä

WeeWeeÄffän kalansyöntioppaat

Valassafarilaiset  Lillestrømissä, minä merellä kalassa :(

WWF:n kalaoppaan mukaan  puna- ahvenen väri on punainen....

Koljan keltainen....

Barentsin turskan vihreä.



Perjantai 14. tammikuuta. Matkalla Langeneseggalla. Tuuli, nyt kaakosta, edelleen heikkoa, pakkasta maissa 4 astetta. Eilen saimme 3300 kiloa turskaa ja reilu 600 muita, lähinnä kookasta seitiä. Siimalaivat saavat saalista nekin. Turska on etuajassa, se on epäilijöidenkin myönnettävä.

Harmittaa ja ei harmita. Minua masentaa kun nämä perinteiset Lillestrømin matkailumessut ovat käynnissä , enkä minä ole mukana. Ensi viikon lopulla on sitten vuorossa pohjoismaiden suurimpien matkailualan markkinoiden menettäminen. Ei mitään mahdollisuuksia Helsinkiin. Kun on  tärkeämpää tekemistä. Niinkuin kututurskan jahtaamista.

Ollaan merellä. Koko päivä aikaisesta aamusta iltaan touhutaan. Loppuilta suolistetaan. Viikonloppu toivutaan. Näinkin kylminä päivinä kuin tänään, olisin paljon mieluummin valassafariosaston lämmössä retkeämme ja kalastajakylämme elämää esittelemässä. Sekä muihin matkailuyrittäjiin tutustumassa ja yhteyksiä solmimassa.
Mutta ei mahda mitään. Kertaakaan en ole missään matkailumessuilla käynyt, vaikka vuosikausia on tullut alalla askarreltua. Poikani sen sijaan on kierrellyt minunkin puolesta. Nytkin menee Helsinkiin.

Eilen tutustuin kahteen oppaaseen.Suomalaisen oppaan lataat tästä ja norjalaiseen tästä. Oikein innolla tavasin. Nimittäin WWF:n kuluttajille suunnattuja kalaoppaita. Siellä kalat ja muut meren eläväiset on jaoteltu kolmeen kategoriaan. Punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Opas päivitetään parin vuoden välein. Suomalainen ja norjalainen versio olivat tällä kertaa lähempänä toisiaan kuin ennen.

Oppaan punainen tarkoittaa kaloja joita pitäisi välttää, keltaisia voi syödä harkiten ja vihreitä pitää suosia. Aiemmin oppaassa on mielestäni ollut selkeitä asiavirheitä. Kalakantojen muutokset parempaan suuntaan eivät ole tulleet tarpeeksi huomioiduiksi. Lisäksi suomalaisen version tekijät suhtautuivat ylimieleisesti yhteydenottoihin.
Muutama vuosi sitten koin suomalaisen oppaan kovin yksisilmäiseksi ja hyökkääväksi. Mailasin heille ja kerroin mitä mieltä olen heidän muutamista väittämistään ja suosituksistaan ja kutsuin tutustumaan minun mielestä kestävällä pohjalla olevaan rannikkokalastukseen En saanut mitään vastausta. Herkkä mieleni ärtyi.

Silloin tuntui että siellä Helsingin konttorissahan ne tietävät meidän kalakantojen kehityksen ja pyyntitouhut huomattavasti paremmin kuin me itse ja kalastajakylässämme jaloissa pyörivät merentutkimuslaitoksen tutkijat.

Tympeyttäni Suomen veeveeäffää kohtaan lisäsi kun vertailukohteena oli Norjan sisarjärjestön avoin ja ennakkoluuttomampi, viholliskuvista vapaa, toistakin osapuolta arvostava näkemys.

Silloinen "Atlanttivastaava" Maaren Esmark argumentoi kannanottojaan, tapasi myös kalastajien edustajia, piti kolumnia kalastajien ammattilehdessä ja etsi kalastajia ja ympäristönsuojelijoita yhdistäviä tekijöitä. Asioita , kuten öljyntorjunta, öljynporaus ja liian lähellä rannikkoa kulkevat tankkerit.
Vähän kerrassaan se kalastajia aluksi kovasti ärsyttänyt "tullfetta" sai asiallisuudellaan ja maltillisella esiintymisellään  sanomaansa läpi. Jos ei kannanottojen taakse, niin ainakin niitä paremmin ymmärtämään.

Olihan totta , että puna-ahven on uhanalainen, samoin kissakala. Ne eivät sovellu pääsaaliskalana pyydettäviksi. Kampelakannat on 60-luvulla pyydetty melkein olemattomiin, paikalliset vuonoturskakannat tarvitsevat suojelua. Siksi WWF ei niiden ostoa voi kuluttajille suositella. Merikrotti on punaisella , koska sen kannasta ei ole tarpeeksi tietoa, ei tiedetä kuinka kovaa verotusta se kestää. Ruijanpallas on kokonaisuutta katsoen uhanalainen , vaikka se täällä pohjoisessa  voi hyvin.

Vihreää valoa ei voi näyttää ennen kuin kannat todistettavasti kestävät suunnitellun pyynnin. Kalastajien on reilusti otettava perisynnit kantaakseen ja myönnettävä, että syy monien kalakantojen huonoon tilaan on meissä. Maaren Esmarkilta  tuli heti myös tunnustusta kun asiat menivät kalakantojen suhteen parempaan suuntaan. Kun salakalastusta saatiin kuriin. Kun Barentsin kututurska elpyi niin, että on nyt paras kymmeniin vuosiin.
Maaren muisti painottaa , että oli ylpeä norjalaisista kalastajista, kaikesta huolimatta.
Maaren oli sillanrakentaja ja minä salaa hänen suuri ihailijansa, vaikken ole koskaan edes tavanut

WWF ja ympäristöjärjestöt yleensä, ovat todella suuria vaikuttajia. Niitten merkitys ostopäätöksiin , varsinkin Keski Euroopassa on aivan ratkaiseva. Se vaikuttaa kyläämme kahdella tavalla kalojen ja valaitten kautta. Tänne saapuvat ympäristötietoiset matkailijat ja matkanjärjestäjät haluavat tietää millaisen paikkaan he tulevat. Onko toimintamme ekologisesti kestävää? Luonnollisesti saamme paljon kysymyksiä kalastuksesta ja myös valaanpyynnistä.
WWF:n työ kalasertifioinnin parissa on joistakin ylilyönneistä ja osin myös asiantuntemattomuudesta huolimatta tärkeää. Näin uskallan sanoa , uskallan olla eri mieltä kuin osa kollegoistani.

Onneksi voimme hyvällä omallatunnolla kertoa kylästämme. Että täällä kalastus on pienimuotoista, kovasti työllistävää rannikkokalastusta. Se kohdistuu pääasiassa lajeihin joiden kannat kestävät verotuksen. Luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävällä pohjalla, meillä myös sosiaalisesti kestävällä. Rannikokalastus yhdessä valassafarin ja sen liitännäisten kanssa kun pitää pienen kylämme, perinteisen rannikkokulttuurin, hengissä.

Suuri vahvuutemme on siimalaivastomme pyydystämälle koljalle ja Barentsin meren turskalle myönnetyt Krav merkit. Ruotsalaisen luomumerkki Kravin vaatimukset ja kontrollointi ovat sen verran tiukat, että kuluttajat voivat hyvällä omallatunnolla syödä Krav kalaa. Stö oli ensimmäinen kalastajakylä Norjassa , jonka pitkäsiimakalastajat läksivät mukaan, sitoutuivat Krav ehtoihin.
Ja tulokset alkavat näkyä. Koko ajan suurempi osa kalastamme pakataan Kravina. Paljon on vielä tehtävää, mutta olemme hyvässä vauhdissa. Joka tapauksessa ekologinen kala on tulevaisuutta. Ja kala, joka voidaan jäljittää mereen saakka. En usko , että menee kovinkaan monta vuotta siihen kun kuluttaja missä tahansa maailmassa voi jo kaupassa kalatiskillä tietää kenen pyydystämää kalaa sitä tulikaan ostettua.
Me Morgenstjernelaiset kalastamme snurrevadilla. Emme ole saaneet Krav merkkiä, kun meidän pyydystyypille ei ole vielä kriteerejä valmiina. Ne ovat tulossa. Ja hyvä niin. Minäkin haluan olla tuottamassa eko kalaa. Meidänkin pyydyksellä, nuotalla , on mahdolista kalastaa kestävästi.
Tämä Morgenstjerna blogini on yksi tapa tuoda elämäntapaamme ja pyyntimenetelmiämme esille. Toivoisin , että mahdollisimman pian saisimme ne kriteerit . Ja sen merkin.

Suuri haaveeni tulevaisuudessa onkin vierailla jossain eurooppalaisessa korkeatasoisessa luomukaupassa, sen kalatiskillä, ja valita sieltä valkopunaisessa pakkauksessa oleva koljafile. Katsella kannessa olevaa tutunnäköistä laivaa. Ja tavata kipparin allekirjoituksellaan vahvistama Bon Appetit kehotus.
-lauri.