Celine in memoriam

Miekkavalastyttö syntyi jouluna. Hirmumyrskyn voimalla puhaltanut tuuli  ja voimakas merivirta  häiritsivät synnytystä.  Emo, joka normaalioloissa olisi yhdessä muun lauman kanssa huolehtinut poikasestaan, kadotti hänet. Ehkä emo kuoli. Virtaus ja aallot kuljettivat pikkuvalaan matalaan lahdenpoukamaan.

Muu suku ei päässyt auttamaan vaan ui pois. Poikanen yritti turhaan etsiä äitiään . Myrskyssä oli mahdotonta päästä  avomerelle.

Tapaninpäivänä  Celineksi ristitty perheensä kadottanut miekkavalas kuoli. 

Vastasyntyneen miekkavalaan vatsa ei ole  puhtaan valkoinen niin kuin aikuisilla.

Yläkuvassa vielä elossa olevan Celinen  vaaleanpunainen väri  on kuoltua haalennut kermanvalkoiseksi.

Celine oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen, osa napanuoraa oli jäljellä.

Siirsimme hakemani valasvauvan vaunuihin ja myöhemmin pakastimeen, näytteidenottoa varten säilytettäväksi. Kuva: Greet

Minä Celine ja Tom (Greet)

            Greet ja kookas poikanen. Celine oli lähes 2,5 metriä pitkä ja painoi puolitoistasataa kiloa.(Tom)

Morgenstjerne torstai 5.1.2012 Voimakasta koillistuulta, selkeää, pari astetta pakkasta. Kalastuskausi on käynnistynyt.Olemme olleet kolme kertaa merellä ja saaneet yhteensä  viisi tonnia. Lähinnä seitiä ja koljaa. Kututurska ei ole vielä saapunut. Silli  ja valaat viihtyvät yhä Støn läheisillä merialueilla. Myös meidän vesillä harvinaiset ryhävalaat.

Paluuni Norjaan sujui dramaattisissa merkeissä.Vaikka jouluna oli mahtavan levollista tavata tuttuja, olla suvun parissa, saunoa ja samoilla tutuissa maastoissa sekä syödä jouluherkkuja, kerkesi Suomen loman aikana tulla kova ikävä.Lähinna merta ja varsinkin valaita. Kaipasin takaisin. Halusin tavata rannoille ruokailevat ystäväni. Halusin nähdä ne läheltä.

Tapasin miekkavalaat, näin ryhävalaiden puhallukset ja sillinpyynin ja koin yhden hienoimmista safareista valaitten ollessa aivan aallonmurtajan ulkopuolella. Olin etuoikeutette taas kerran. Sainhan seurata kuinka kekseliäitä ja älykkäitä miekkavalaat ovat. Lauma toimi ryhmänä, kukaan ei sooloillut ominpäin. Niillä oli selkeästi johtaja joka sai jopa kookkaat ryhävalaat mukaansa silliparvea piirittämään. Ja siitä yksi kerrallaan aterioimaan. Ainakin siltä minusta näytti ja niin haluan uskoa.

Läheisin kosketukseni miekkavalaisiin tuli surullisella tavalla. Lofooteilla olevan miekkavalasperheen naaras synnytti väärään aikaan väärässä paikassa. Tai sitten se kuoli synnytyksessä saamiinsa vaurioihin. Joka tapauksessa Laukvikin Delpin kylän asukkaat huomasivat Tapaninpäivänä lahdessa uimassa olevan pirteän valasvauvan. Kuvasivat sen pärskimistä rantakivikossa. Valas läksi lopulta avoveteen, kauemmaksi rannasta. Kyläläiset toivoivat sen selviävän avomerelle, ehkä löytävän emonsa. Osa oli skeptisiä. Arveli ettei emostaan erilleen joutuneella vastasyntyneellä ole mahdollisuuksia.

Seuraavana päivänä kuollut valasvauva löytyi rantakivikosta. Valaan urheaa kamppailua seuraamassa ollut nuori tyttö Maja risti  isosisänsä  oheiselle videolle kuvaaman valaan Celineksi. Minun tehtäväksi tuli hakea Celine Støhön. Valaantutkijat  ja Valassafari saavat päättää mitä sille tehdään.

Ensimmäinen konkreettinen  kosketukseni kovasti kiintymiini miekkavalaisiin oli pikkuisen erilainen mitä olin toivonut. Surullinenkin. Miekkavalas Celine kuoli vapaana. Vaikka elikin ainoastaan  jouluaatosta tapaninpäivään.

-lauri-