Laulu Ryhävalaasta.

Kerro minulle ryhävalaasta ?

Hyvä on. Silleen ranskalaisilla viivoilla.

 

Ryhävalas kuuluu eläinkuntaan. 

Ryhävalas kuuluu selkäjänteisiin. 

Ryhävalas kuuluu selkärankaisiin.

Ryhävalas on tasalämpöinen. 

Ryhävalas on nisäkäs. 

Ryhävalas on valas.

Ryhävalas on hetulavalaiden heimoa.

Ryhävalas on ryhävalaiden sukua.

Ryhävalas on sukunsa ainoa.

Ryhävalas on elinvoimainen.

Ryhävalas tunnetaan etuevistä.

Ryhävalas tunnetaan selkäevästä.

Ryhävalas tunnetaan pyrstöstä.

Ryhävalas tunnetaan merirokoista ja kyhmyistä..

Ryhävalas tunnetaan laulusta.

Ryhävalas tunnetaan uurteista.
Ja sieraimestaan.

Ryhävalaan etuevät ovat pitkät ja alta valkoiset.

Ryhävalaan selkäevä on mitätön ja nysä.

Ryhävalaan pyrstö on notkea,leveä ja voimakas.
Ryhävalaan kyhmyissä on tuntosarvia.

Ryhävalas vaeltaa.

Ryhävalas syö eläinplanktonia.

Ryhävalas syö silliä.

Vaeltaessaan se ei syö.

Kerro tarina.

Ryhävalas sotkeentui viime viikolla internet-kaapeliin.

Se ei päässyt omin avuin irti. 

Valaisiin erikoistunut Tromssan yliopiston eläintieteen professori  tuli apuun. Sukelsi valaan luo. Yritti kaverinsa kanssa saada eläintä vapaaksi.

Siinä meni lähes koko iltayö. Aamulla hän hälytti apuun rannikkovartioston, kun  itsensä piti  mennä luennoimaan.

Norjan sotajoukkoihin kuuluvan valaanpelastukseen erikoistunueen osaston sukeltajat katkaisivat kaapelin ja vapauttivat vuorokauden jumissa olleen valaan. 

Tuhansilta Tromssan saarilla asuvilta ihmisiltä meni nettiyhteys maailmaan. Myös professorilta. Sähköyhtiölle tuli miljoonien lasku.

Valas pelastui

        -lauri-

Ryhävalaitten kaupunki

Valaitten kaupungin lähivedet kuhisevat sillistä. Ennen kuin valaat saapuivat, sillin kuhina saattoi olla kuolemaksi.  Tapahtui niinä aikoina, joitain vuosia sitten eräässä vuonossa, että satoja tonneja norjalaista kevätkutuista  silliä ahtautua matalaan ja tukehtui. Vuono ja rannat saastuivat härskiintyvästä silliöljystä.

Katastrofi oli luonnon omia aikaansaannoksia luultiin. Sellaista sattuu. Sellaista ei kuitenkaan olisi sattunut, mikäli emme aikoinaan, silloin toistasataa vuotta sitten,  olisi lahdanneet pohjoisten merialueiden suuria hetulavalaita yhdettömiin. Ja sekoittaneet ravintoketjua.

Katastrofi olikin ihmisen aiheuttama, tajuttiin. Eivät kaikki kuitenkaan. He, joiden mielestä ihminen säätää, verottaa ja varjelee, koska ihmisellä on herruus, sekä oikeus ja velvollisuus, syyttivät silliä. Mitäs olivat sillä tavalla liikaa lisääntyneet ja väärään paikkaan änkäytyneet. Pyyntiä vaadittiin tehostettavaksi .

Sillien suuren joukkokuoleman jälkeisenä talvena saapuivat valaat, eikä vastaavaa murhenäytelmää ole vuonoissa sen jälkeen esitetty. Valaat pitävät rasvaisen sillibiomassan sopivasti liikkeessä, happikatoja ei synny. Meidän on siis kiittäminen tai syyttäminen  ryhä-ja miekkavalaita. Vuonot ovat nykyisin täynnä paitsi silliä ja valaita, myös ihmisiä. Silleen rauhanomaisen sopivasti rinnakkaiseloa harjoittaen.

Ruijan Kaikua  ja Liisa Koivulehtoa lainatakseni.
"Monta sattaa valasta pyörii sillin ympärillä Tromsan likivesillä.Valhaitten ympärillä pyörii turistia ja tutkijoita"
" Net tulhaan sillin pörässä ! Silli vaihtaa laitumia nuoin 30 vuuen jälkhiin.Missä silli sielhä valhaat. Erityistä oon ette ryhävalhaita oon niin paljon. Met näjemä paljon nuorhii valhaita.

Ryhävalaiden elämän tarkoitus arktisessa on rasvasilliä syömällä saada mahdollisimman paksu rasvakerros viivästynyttä etelänmatkaa varten. Matkalla kun ei syödä, vaan uidaan. Perilläkään ei syödä.Siellä pariudutaan ja paritellaan. Esivalmisteluina tai jonkinlaisena esileikkinä urokset harjoittavat vedenalaista kilpalaulantaa.

Täällä pohjoisessa ryhävalaat eivät varsinaisesti laula. Mutta joskus ne ääntelevät. Pintaan noussut valas saattaa päästää elefanttimaisia, mutta matalampia, hieman laivan sumusireeniäkin muistuttavia mylvintä-ääniä.

Ryhävalaan sillinsyönti on oma kappaleensa. Sitä on  vaikea kuvailla. Se on parempi kokea. Samoin kuin  mystiset puhallukset ja uloshengityksen sillinrasvainen löyhkä. Joko kuviteltu tai todellinen.

Meidänkin matkassa pääsee ryhävalaiden ja miekkavalaiden valtakuntaan. Menemme valaiden luo joka päivä helmikuun puoleen väliin saakka historiallisella Jacquelyne -laivalla. Mainittakoon, että Arctic Whale Toursilla noudatetaan eettisen valaankatselun ohjeita. Olemme ne yhdessä Whales and Dolphin Conservetion Societyn kanssa laatineet. 

Kuva yllä: Maarit Kimpimäki

Ote ohjeistamme Liisa Koivulehdon ylöskirjaamana kveeniksi.
"Tasan ko näjemä valhaita alamma laskemhaan nopheutta 300 metrin päässä.Sitten toppaamma motorin ja jäämä odottamhaan. Elläimitten ympärillä oon 60 meetrin rauhoitusala. Ja sitte tyhä
odotamma ette net tulhaan meidän tykö."

Ohjeitten mukaan kaikessa rauhassa toimimalla saavutamme valaitten luottamuksen.
"Valas ei reageeraa kun laiva on hiljaa paikallaan. Sekä ryhävalhaila ette miekkavalhaila on sama rutiini sillin kokkoomisessa ja laiva saattaa olla apuna tässä. Laiva on näjes yksi seinä mikä auttaa pitämään silliparven kovossa. Siksi oon tärkkeetä ette laiva on paikala ko valhaat saalistethaan ja niin kauvoin kun net syödhään. Met olema aina paikala lopphuun saakka "
                          -lauri-

Copepodseja

"Rødåtanko?, siis norjaksi se on rødåta, kyllä tunnen. Calanus finnmarhicus.Kaikki kalastajat sen tietävat. Pieni ötökkä. Kaiken perusta. Jos syöttisillissä ei ole ååttaa, sitä on turha pistää koukkuun. Ja jos elukka häviää matalikoilta, kalatkin katoavat. Toissa syksynä makrillit tulivat ja kaiken vuonoista söivät. Tai noh, koljan nyt ainakin avomerelle karkoittivat. Makrilli on agressiivinen tulokas, sen edessä muut väistyvät. Me tienasimme puolen vuoden aikana  puolet normaalista. Kaksi kertaa Mehamnissakin pistäydyimme. Ei sieltä sen enempää saatu. Kolja pysyi poissa marraskuun loppuun."

"Lauri, Calanus finmarhicus ei ole pieni . Se on suuri. Yksi suurimpia copepodseja, tiedätkö."

"Hyvä on Paula.Olkoon sitten suuri, mutta minusta kuitenkin pieni ja ruosteenpunainen. Koko vuonon pinta voi sen ansiosta värjäytyä. Olen nähnyt. Nils Henrik kertoi kerran  yhdeksän lahtivalaan niitä samanaikaisesti merenpinnasta haukkoneen. Minulla on näissä  teidän jutuissa ongelma. En tiedä mitä kaikki merieläimet ovat englanniksi, hyvä kun suomeksi tai norjaksi.  En hahmota selkeästi, kuin sen minkä olen itse merellä vuosien mittaan  kokenut tai muilta kuullut. Minulla on kalastajan sielu ja ymmärrys. Kalastajat ovat  pragmaatikkoja. Kalastajat havainnoivat ja luulevat. Se yleensä riittää. 

"Olisihan tässä ollut aikaa opiskella, mutta en vaan saanut aikaiseksi, kun oli nuo puutarhajututkin. Te saatte auttaa. Teillä on koulutus. Olette perehtyneet ja paljon tutkineet. Minä olen nähnyt mikä on muuttunut, kertokaa te miksi tai mitä luulette. Ja selostakaa noille "

"Saat itse kertoa, sen saman mitä meille safarilla. Ihan yksinkertaisesti se riittää. Emme me teidän merialuettanne, emme edes valaitanne vielä tunne."

Tromssan yliopiston Forskningsparken Linkeniin oli kokoontunut  Bremenin yliopiston johdolla joukko arktisten merialueiden happamoitumisen ja lämpenemisen sekä arktisten koralliriuttojen asiantuntijoita Saksasta, Englannista, Norjasta , Espanjasta. Italiasta ja Venäjältä.

Myös Pohjois-norjan matkailuala, lähinnä valas-hylje- ja lintumatkailu sekä ammattikalastuksen johtoportaan tutkijat olivat edustettuina. Tutkimus tarvitsi merenpinnan tason pidemmän aikavälin havaintoja, tähän mennessä tapahtuneiden muutosten ilmineeraajina. Siksi minäkin pääsin workshoppiin Støn valassafarin meribiologien mukana, kertomaan tutut kalakentät ja vedenalaiset kanjonit sekä tuomaan lähivesiemme valaat, kalat, hylkeet ja linnut hienoihin matemaattisiin malleihin jollain lailla sijoitettaviksi.

Ei ollut helppoa olla seminaarin ja workshopin ainoa ei- akateeminen. Vailla biologista pohjaa. Ja erikoissanaston osalta kielipuoli. Oma esiintyminen jännitti. Entäs jos en saa tärkeitä juttuja ymmärrettävällä tavalla esille. Onneksi kymmenen vuoden valasoppaan kokemus ja esiiintymisrutiini sekä kantava ääni auttoivat.

Kaikki meni subjektiivisesti arvioituna hyvin.

Jäykkyys hävisi. Tunnelma oli rento. Tutkijat tuntuivat täälläkin ihan tavallisilta ihmisiltä.

Sain sanottua sanottavani. Useimmiten oikeassa paikassa. Joskus tosin asian vierestä tai väärässä yhteydessä. Varsinkin toisena päivänä, kun erilaisissa happamuus - ja lämpötilamalleissa sekä moniulotteisissa kaavioissa piti pysyä annetussa.

 Kovasti halutti kertoa, että lunnikanta  aivan varmasti pienenee eikä lisäänny. Lisääntynyt biomassa ei niitä lunneja pelasta jos sillinpoikaset ovat merivirtausten tai muiden syiden takia liian kaukana pesimäsaaresta. Lunnit kyllä kaivavat pesäkolonsa, mutta jättävät munansa munimatta. Sehän on nähty! Ai niin kyseessähän oli vuosi 2075.
                   -lauri-

Celine in memoriam

Miekkavalastyttö syntyi jouluna. Hirmumyrskyn voimalla puhaltanut tuuli  ja voimakas merivirta  häiritsivät synnytystä.  Emo, joka normaalioloissa olisi yhdessä muun lauman kanssa huolehtinut poikasestaan, kadotti hänet. Ehkä emo kuoli. Virtaus ja aallot kuljettivat pikkuvalaan matalaan lahdenpoukamaan.

Muu suku ei päässyt auttamaan vaan ui pois. Poikanen yritti turhaan etsiä äitiään . Myrskyssä oli mahdotonta päästä  avomerelle.

Tapaninpäivänä  Celineksi ristitty perheensä kadottanut miekkavalas kuoli. 

Vastasyntyneen miekkavalaan vatsa ei ole  puhtaan valkoinen niin kuin aikuisilla.

Yläkuvassa vielä elossa olevan Celinen  vaaleanpunainen väri  on kuoltua haalennut kermanvalkoiseksi.

Celine oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen, osa napanuoraa oli jäljellä.

Siirsimme hakemani valasvauvan vaunuihin ja myöhemmin pakastimeen, näytteidenottoa varten säilytettäväksi. Kuva: Greet

Minä Celine ja Tom (Greet)

            Greet ja kookas poikanen. Celine oli lähes 2,5 metriä pitkä ja painoi puolitoistasataa kiloa.(Tom)

Morgenstjerne torstai 5.1.2012 Voimakasta koillistuulta, selkeää, pari astetta pakkasta. Kalastuskausi on käynnistynyt.Olemme olleet kolme kertaa merellä ja saaneet yhteensä  viisi tonnia. Lähinnä seitiä ja koljaa. Kututurska ei ole vielä saapunut. Silli  ja valaat viihtyvät yhä Støn läheisillä merialueilla. Myös meidän vesillä harvinaiset ryhävalaat.

Paluuni Norjaan sujui dramaattisissa merkeissä.Vaikka jouluna oli mahtavan levollista tavata tuttuja, olla suvun parissa, saunoa ja samoilla tutuissa maastoissa sekä syödä jouluherkkuja, kerkesi Suomen loman aikana tulla kova ikävä.Lähinna merta ja varsinkin valaita. Kaipasin takaisin. Halusin tavata rannoille ruokailevat ystäväni. Halusin nähdä ne läheltä.

Tapasin miekkavalaat, näin ryhävalaiden puhallukset ja sillinpyynin ja koin yhden hienoimmista safareista valaitten ollessa aivan aallonmurtajan ulkopuolella. Olin etuoikeutette taas kerran. Sainhan seurata kuinka kekseliäitä ja älykkäitä miekkavalaat ovat. Lauma toimi ryhmänä, kukaan ei sooloillut ominpäin. Niillä oli selkeästi johtaja joka sai jopa kookkaat ryhävalaat mukaansa silliparvea piirittämään. Ja siitä yksi kerrallaan aterioimaan. Ainakin siltä minusta näytti ja niin haluan uskoa.

Läheisin kosketukseni miekkavalaisiin tuli surullisella tavalla. Lofooteilla olevan miekkavalasperheen naaras synnytti väärään aikaan väärässä paikassa. Tai sitten se kuoli synnytyksessä saamiinsa vaurioihin. Joka tapauksessa Laukvikin Delpin kylän asukkaat huomasivat Tapaninpäivänä lahdessa uimassa olevan pirteän valasvauvan. Kuvasivat sen pärskimistä rantakivikossa. Valas läksi lopulta avoveteen, kauemmaksi rannasta. Kyläläiset toivoivat sen selviävän avomerelle, ehkä löytävän emonsa. Osa oli skeptisiä. Arveli ettei emostaan erilleen joutuneella vastasyntyneellä ole mahdollisuuksia.

Seuraavana päivänä kuollut valasvauva löytyi rantakivikosta. Valaan urheaa kamppailua seuraamassa ollut nuori tyttö Maja risti  isosisänsä  oheiselle videolle kuvaaman valaan Celineksi. Minun tehtäväksi tuli hakea Celine Støhön. Valaantutkijat  ja Valassafari saavat päättää mitä sille tehdään.

Ensimmäinen konkreettinen  kosketukseni kovasti kiintymiini miekkavalaisiin oli pikkuisen erilainen mitä olin toivonut. Surullinenkin. Miekkavalas Celine kuoli vapaana. Vaikka elikin ainoastaan  jouluaatosta tapaninpäivään.

-lauri-

Ryhävalaat uivat ulos laatikosta

Gisløy 19.12. Heikkoa koillistuulta.Selkeää.Pikkupakkasta. Eilen oli lähes tyyntä. Silli on vallannut  vuonon. Ja tuonut mukanaan miekkavalaat. Sekä saanut Karibialle matkalla olleet ryhävalaat muuttamaan matkasuuunnitelmiaan.

Ryhävalas tunnetaan. Sitä on paljon tutkittu, sen elintavat on kartoitettu. Ovat netissä  kaikkien löydettävissä:

Pohjois-Atlantin itäosassa ryhävalaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille.
Ryhävalas ui noin 25 000 km vuodessa edestakaisin. 5000 km keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä, reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile.(wikipedia)

Osa Norjan rannikkoseutujen kilteistä ja säännöllisistä elintavoistaan tunnetuista ryhävalaista on kieltäytynyt noudattamasta  vaellusohjeita. Tämä lauma on tehnyt kapinan  ja luopunut perinteistään. Sen sijaan, että  olisivat jo aikoja sitten kiirehtineet Karibian alueen lämpöisillä lisääntymisalueille niskoitteilijat ovat jumittuneet Norjan meren kylmään. Jääneet laiskuuksissaan miekkavalaitten seuraksi sillinsyöntiin.

Viime vuonna ryhävalaat täyttivat meiltä pohjoiseen sijaitsevan Andfjord vuonon.  Ilmaantuivat sinne joulun tienoilla.Tänä vuonna valaat tulivat aiemmin. Ja ruoka-apajat näyttävät löytyvän Andfjordin lisäksi läheisestä Gavlfjordista..
Gavlfjord on pinta-alaltaan Andfjordia huomattavasti pienempi. Täällä valaitten tarkkailu  myös maalta käsin helpompaa.

Silli saapui toissapäivänä. Ryhävalaat miekkavalaitten kanssa eilen. Noin parikymmentä ryhävalasta ja useammat miekkavalaat ovat hajaantuneet tasaisesti ympäri vuonon. Niitä löytyy joka puolelta. Parasta ryhävalaissa on niiden hakeutuminen myös mataliin vesiin, lähelle rantaa.

Gavlfjord vuonon ryhävalassafarille päästäkseen ei välttämättä tarvitse edes venettä. Riittää kun liikuskelee rantoja pitkin. Kiikaroi  vuonot ja lahdenpoukamat. Tarkistaa strategiset paikat. Valaitten löydyttyä jää ihailemaan.
Ryhävalaat eivät pistä vierasta pahakseen. Saattavat jopa innostua. Ja tulla tervehtimään.

Vuoden pimeimpänä aikana valoisaa on muutama tunti.  Ryhävalaitten tarkkailu ei kuitenkaan ole sidottu näköaistiin. Tyyninä öinä, silloin kun tuulen kohina ja meren pauhu ei ole liian voimakasta, valaat tarjoavat toisenlaisen elämyksen.
Pintaan nousevan valaan puhallusääni on todella voimakas. Se kuuluu kilometrien päähän. Ja parhaiten juuri silloin kun korvat ovat herkistyneet kuulemaan. Yöllä.
Ryhävalas osaa muuten myös laulaa.
-lauri-

Talvinen valassafari on vaativa urheilulaji. Merellä on kylmä ja valoa niukasti. Näin joulun alla valaitten tarkkailuaikaa on korkeintaan neljä tuntia. Valokuvausaikaa sitäkin vähemmän.

Valokuvaaminen kaamosajan koleudessa vaatii hyvien laiteiden lisäksi ammattitaitoa.

Kiikareitten merkitus on sitä suurempi mitä vaikeammat ovat olosuhteet. Kuva: Tom

Ryhävalas lähtee sille tyypilliseen sukellukseen.

Nuori, utelias ryhävalas tuli tutkimaan laivaamme. Kuva: Per Ole 

Ryhävalaan parhaita tuntomerkkejä ovat erittäin kookkaat valkoiset rintaevät.

Tämä nuori ryhävalas näyttää  hyppimistaitojaan. Kuva:Dieter ja Sabine

Kateellinen kalastaja.

Støn kalastajakylä puolen päivän aikaan. (Kuva Maarit Kimpimäki)

Pienvenesatamaa.(Maarit Kimpimäki)

Tuolla jossain 25 merimailin päässä ryhävalaat hyppivät ja miekkavalaat herkuttelevat sillillä.

(Maarit Kimpimäki)

Stø, taustalla Andøyan lumihuippuiset vuoret. Miekkavalaat viihtyvät Støn ja Andøyn välissä olevassa Gavlfjordissa.

Näkisinpä minäkin ryhävalaita. En taatusti valittaisi huonoja kalansaaliita. Kuva Andenesin Sea Safarin viime viikkoiselta retkeltä. Valaat olivat silloin Andenesin aallonmurtajan ulkopuolella. ( Kuva: Sea Safari Andenes)

Morgenstjerne 13.joulukuuta, matkalla Sandille

Tyyntä , pientä maininkia, lämpötila muutama aste plussan puolella.

Eilen saimme 1300 kiloa. Koljaa. Tänään olemme luultavasti viimeistä kertaa merellä. Huomenna alkaa loma.

Jo viikon ajan olen olllut kateellinen Andenesin kalastajille. En sillä tavalla kateellinen kuin kalastajat yleensä ovat. Minulla ei ole ollut mitään syytä kadehtia naapurikylän veneitten laihoja saaliita. Niillähän on ollut kaikenlaisia pieniä hankaluuksia. Kalaparvet ovat olleet levottomia, vaihtaneet ruokailualueitaan ja käyneet huonosti pyydyksiin. Me olemme saaneet enemmän.

Olen kateellinen toisesta syystä.

Me, toisin kuin andenesilaiset, olemme saaneet kalastaa rauhassa. Ilman ystäviäni. Ryhävalaat ja miekkavalaat ovat pysytelleet pohjoisempana. 25 merimailin päässä Andfjordenin ja Bleikin kanjonin välisellä alueella. Naapurikylän perinteisillä nuotta- ja siima-apajilla.

Valaat tulivat sinne ruoan perässä. Norjalaisen kevätkutuisen sillin etujoukot, tunnustelijat ennen suurinvaasiota valtasivat Andfjordenin vuonon. Ja toivat nälkäiset valaat mukanaan.

Andenesilaisia harmittaa kun laumana saalistavat miekkavalaat ja meressä melskaavat ryhävalaat säikyttelevät turskat ja seitit. Tekevät niistä levottomia. Ja vaikeasti pyydystettäviä.

Minua sellainen ei harmittaisi. Mielelläni tyytyisin vähempään. Jos vastineeksi saisin tutkailla miekkavalasparven kalastusmenetelmiä. Ja ihailla massiivisia ryhävalaita läheltä .

Niinä muutamina valoisina keskipäivän tunteina.

-lauri-

Ryhävalaita. Niinpä tietysti.

Yhden ainoan kerran olen nähnyt ryhävalaita. Nyt niitä olisi Andfjord nimisessä vuonossa Andøyn ja Senjan saaren välissä. Kummallista, että ne siellä ovat. Arktisissa oloissa kaikessa rauhassa silliä syövät. Tutkijoiden mukaan niitten pitäisi olla kaukana Karibian lämmössä. Harrastamassa lisääntymistä ja kaikkea muuta siihen liittyvää oheistoimintaa.
Valaitten luo olisi matkaa vain reilut 100 kilometriä. Ja valaat olisivat nähtävissä mailta käsin. Ryhävalaitten lisäksi useita miekkavalaita .Tässä on kuitenkin ollut kaikenmaailman askareita ja muuta oleilua, niin ettei muka ole kerennyt katsomaan.
Mutta ehkä ensi viikonloppuna sitten.
Onneksi voin sitä ennen ihailla Camillan ottamia kuvia sillillä herkuttelevista valaista valassafarimme galleriasta ja facebook sivuiltamme.
Eikä tarvitse alkaa mitään Karibian lentoja tilailemaan.
-lauri-
Kuva: Camilla Ilmoni