Copepodseja

"Rødåtanko?, siis norjaksi se on rødåta, kyllä tunnen. Calanus finnmarhicus.Kaikki kalastajat sen tietävat. Pieni ötökkä. Kaiken perusta. Jos syöttisillissä ei ole ååttaa, sitä on turha pistää koukkuun. Ja jos elukka häviää matalikoilta, kalatkin katoavat. Toissa syksynä makrillit tulivat ja kaiken vuonoista söivät. Tai noh, koljan nyt ainakin avomerelle karkoittivat. Makrilli on agressiivinen tulokas, sen edessä muut väistyvät. Me tienasimme puolen vuoden aikana  puolet normaalista. Kaksi kertaa Mehamnissakin pistäydyimme. Ei sieltä sen enempää saatu. Kolja pysyi poissa marraskuun loppuun."

"Lauri, Calanus finmarhicus ei ole pieni . Se on suuri. Yksi suurimpia copepodseja, tiedätkö."

"Hyvä on Paula.Olkoon sitten suuri, mutta minusta kuitenkin pieni ja ruosteenpunainen. Koko vuonon pinta voi sen ansiosta värjäytyä. Olen nähnyt. Nils Henrik kertoi kerran  yhdeksän lahtivalaan niitä samanaikaisesti merenpinnasta haukkoneen. Minulla on näissä  teidän jutuissa ongelma. En tiedä mitä kaikki merieläimet ovat englanniksi, hyvä kun suomeksi tai norjaksi.  En hahmota selkeästi, kuin sen minkä olen itse merellä vuosien mittaan  kokenut tai muilta kuullut. Minulla on kalastajan sielu ja ymmärrys. Kalastajat ovat  pragmaatikkoja. Kalastajat havainnoivat ja luulevat. Se yleensä riittää. 

"Olisihan tässä ollut aikaa opiskella, mutta en vaan saanut aikaiseksi, kun oli nuo puutarhajututkin. Te saatte auttaa. Teillä on koulutus. Olette perehtyneet ja paljon tutkineet. Minä olen nähnyt mikä on muuttunut, kertokaa te miksi tai mitä luulette. Ja selostakaa noille "

"Saat itse kertoa, sen saman mitä meille safarilla. Ihan yksinkertaisesti se riittää. Emme me teidän merialuettanne, emme edes valaitanne vielä tunne."

Tromssan yliopiston Forskningsparken Linkeniin oli kokoontunut  Bremenin yliopiston johdolla joukko arktisten merialueiden happamoitumisen ja lämpenemisen sekä arktisten koralliriuttojen asiantuntijoita Saksasta, Englannista, Norjasta , Espanjasta. Italiasta ja Venäjältä.

Myös Pohjois-norjan matkailuala, lähinnä valas-hylje- ja lintumatkailu sekä ammattikalastuksen johtoportaan tutkijat olivat edustettuina. Tutkimus tarvitsi merenpinnan tason pidemmän aikavälin havaintoja, tähän mennessä tapahtuneiden muutosten ilmineeraajina. Siksi minäkin pääsin workshoppiin Støn valassafarin meribiologien mukana, kertomaan tutut kalakentät ja vedenalaiset kanjonit sekä tuomaan lähivesiemme valaat, kalat, hylkeet ja linnut hienoihin matemaattisiin malleihin jollain lailla sijoitettaviksi.

Ei ollut helppoa olla seminaarin ja workshopin ainoa ei- akateeminen. Vailla biologista pohjaa. Ja erikoissanaston osalta kielipuoli. Oma esiintyminen jännitti. Entäs jos en saa tärkeitä juttuja ymmärrettävällä tavalla esille. Onneksi kymmenen vuoden valasoppaan kokemus ja esiiintymisrutiini sekä kantava ääni auttoivat.

Kaikki meni subjektiivisesti arvioituna hyvin.

Jäykkyys hävisi. Tunnelma oli rento. Tutkijat tuntuivat täälläkin ihan tavallisilta ihmisiltä.

Sain sanottua sanottavani. Useimmiten oikeassa paikassa. Joskus tosin asian vierestä tai väärässä yhteydessä. Varsinkin toisena päivänä, kun erilaisissa happamuus - ja lämpötilamalleissa sekä moniulotteisissa kaavioissa piti pysyä annetussa.

 Kovasti halutti kertoa, että lunnikanta  aivan varmasti pienenee eikä lisäänny. Lisääntynyt biomassa ei niitä lunneja pelasta jos sillinpoikaset ovat merivirtausten tai muiden syiden takia liian kaukana pesimäsaaresta. Lunnit kyllä kaivavat pesäkolonsa, mutta jättävät munansa munimatta. Sehän on nähty! Ai niin kyseessähän oli vuosi 2075.
                   -lauri-

Susi

Whale hiking Trip in Klo (Greet)

Leonora and  Fin whale in Gavlfjorden (Greet)

Fin whale blowing in the sun (Camilla)

Stø 23.tammikuuta. Pakkasta  6 astetta, kylmää maatuulta, puolipilvistä. Satama-allas on täynnä laivoja, omia ja vieraita, yhteensä 35. Tai ehkä enemmän, kun kuka niistä enää lukua jaksaa pitää. Kalan perässä  ovat tänne tulleet.
Kalastajakylässä on kiire. Kalastajat ja kalatehtaalaiset ovat tohkeissaan ja tekevät töitä lähes vuorokauden ympäri. Kututurska  pitää ihmiset aktiivisina. Sekä samoilla apajilla liikkuvat  eläimet, vanhat ja uudet tuttumme, uusimpina tulokkaina toissapäiväna eka kertaa havaitut sillivalaat.
Kalastus on minun mielestä saanut lisäarvoa, muuuttunut  valasaktiivisuuden myötä  aiempaa mielekkäämmäksi. Koskaan ei voi  tietää kuka merellä tulee vastaan. Ryhävalaan kohtaamisen toivossa  raskas nuotanveto tuntuu  kevyeltä.

Kolmastoista talveni Støn kalastajakylässä  on ainakin luontoelämysten puolesta ollut paras mahdollinen. Säät ja valaat sekä tietysti kalat ovat meitä suosineet. Olemme päässeet merelle aiempaa useammin ja saaneet runsaampia saaliita. Valaita, myös uusia lajeja, olemme nähneet sekä töissä että vapaa-aikana. Revontulet ovat valaisseet iltaöitämme ja aurinko viime päiviämme. Valituksen aiheita on vaikea löytää, kun presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloskin oli minun kannalta hyvä. Ehdokkaani on jatkossa.

Edes pieniä ärtymisen aiheita löytääkseen ja itseään edes hieman stimuloidakseni on mentävä nettiin. Toteamaan , että jotkut ne ei sitten millään tajua. Ajattelevat asioista ihan eri tavalla, väärällä tavalla, ja kovin kummallisesti perustellen. Kyllä olisi valistuksen paikka.

Oikeasti ei  minua mikään suuremmin  ärsytä. Asiat joihin aiemmin olisin suhtautunut kiihkeästi, tuntuvat vähemmän dramaattisilta. Omien taistelulaulujen  asemasta on  mukava kuunnella toisten. Välistä voi olla objektiivinen, siis puolueeton. Varovaisuus ja kantaaottamattomuus saattaa olla selviytymiskeino. Varsinkin silloin jos sattuu olemaan kytköksiä rintamalinjojen molemmille puolille.

Niinkuin nyt parhaillaan käynnnissä olevassa  Suomen susisodassa.

SUSI ,kuva netistä.

 On ollut minulle tuntematon. Ikinä en ole sutta nähnyt, muualla  kuin kerran eläintarhassa. Suden elintavoista olen tiennyt vähän, sen verran lukenut, että se elää perhekunnittain alfanaaraasta ja -uroksesta sekä näiden pennuista muodostuvassa laumassa. Perhe pysyy uskollisesti reviirillään ja saalistaa pääasiassa hirvieläimiä. Susi on yleensä ihmisarka  salomaiden kasvatti. Yksinäinen susi on siten harhaanjohtava nimitys. Uusi lauma syntyy, kun poikaset lähtevät omille teilleen ja löytävät kukin elämänkumppaninsa. Susi on maassamme  uhanalainen. Suomen susikanta on  elintärkeä Ruotsin ja Norjan sisäsiittoisen susipopulaation uuudistumisen kannalta. Suomessa susi on viimeksi tappanut ihmisen 1800-luvun alkupuolella. Luin myös, että  Euroopassa, Venäjällä ja Amerikassa susi on  kuolinsyytilastojen perusteella  tappanut viimeisen 50 vuoden aikana 17 ihmistä.
Susi on kokoisekseen eläimeksi  yksi vaarattomimpia , mutta samalla vihatuimpia.  Suurimmaksi osaksi ennakkoluulojen. pelkojen ja sen kotieläimille  aiheuttamien  tuhojen ansiosta.

SUSI, RANSKA JA SUOMI
Hyvä ystäväni  fanittaa susia.

 Monet hyvistä ystävistäni eivät sitä tee. Sillä susia ja myös miekkavalaita, kärppiä ja teeriä rakastavalla on missio, suuri tehtävä. Halu  olla mukana pelastamassa Ranskan sudet. Ranska kuului niihin maihin joista susi  aikoinaan hävitettiin .1900- luvulla susi  kuitenkin palasi ja levittäytyi syrjäisille alppiseuduille  ystäviensä iloksi ja monien lampaankasvattajien harmiksi. Ranska eroaa Suomesta siinä, että kukaan sikäläisistä susienvastustajista ei tosissaan usko suden vaarallisuuteen. Ei sudesta sillä tavalla vauhkoonnu. Uskaltavat reilusti ilman pelkoa retkeillä. Villisika, punkit ja jopa mehiläinen kun ovat  monta kertaa vaarallisempia.

Pari viikkoa sitten ystäväni ilmoitti saaneensa unelmatyöpaikan. Hän pääsisi mukaan Alppien susiprojektiin. Tarkoitus on seurata susien elämää, tehdä asennekasvatusta, etsiä ratkaisumalleja  susivahinkojen vähentämiseksi ja vähitellen kasvattaa satapäinen kanta elinvoimaiseksi. Ystäväni on innnoissaan, eikä vähiten siksi, että työnkuvaan kuuluu koulutusjakso maailman parhaiden susiasiantuntijoiden  opissa. Suomessa.!!
Minä en tiennyt että  Suomi on edelläkävijä. Että Suomen susitutkimus on maailman huippuluokkaa. Suomen pantasusien seuranta on antanut paljon arvokasta tietoa tutkijoiden mielestä väärinymmärretystä pedosta.

Pari viikkoa sitten sudet alkoivat kiinnostamaan toisestakin syystä. Olin jo jonkun aikaa seurannut fb:ssa susien ystävien sekä toisaalta  huolestuneiden äitien, kennelihmisten ja  viljelijöiden susikampanjoiden etenemistä.

 Nyt riiittää  kampanjan  ja siihen kuuluvan suljetun fb ryhmän sivuilta poimittu lehtileike todistaa suden vaarallisuudesta.

Nyt riittää ryhmän tarkoituksena  on saada sutta tuntemattomien  tutkijoiden aivan liian pieneksi arvioima  käsiin räjähtänyt kanta supistettua. Kaatolupia vaadintaan lisää. Ihmiset pelkäävät koiriensa, kotieläimiensä ja varsinkin pienten lastensa puolesta. Hanke on  vetäjiensä mukaan susialueen ihmisen hätähuuto kehä kolmosen sisäpuolella kerrostaloissa  turvasssa asuvien ns. ituhippien ohjailemaa susipolitiikkaa vastaan.  Salakaadot seis avoin fb- ryhmä toimii" Nyt Riittää" väen mielestä edesvastuuttomalla tavalla kasvattaessaan Suomen susikannan ylisuureksi. Susienpuolustajat ja salakaatojhen vastustajat kun ovat heidän mielestään salakavalasti ryhmittyneet valtiolta rahaa  sekä helposti medianäkyvyyttä  saavan  Luonto-Liiton suojaan

Susikriisin kriittiset vaiheet koettiin Pöytyällä. 130 miehen metsästysseurua kaatoi härikkösuden jahdin tiimellyksessä yhden poikasuden asemasta kaksi. Toinen kaadetuista oli pantasusi Auli. Lauman alfa- naaras. Seurannut keskustelu karkasi sivistymättömäksi. Rajua kieltä käytettiin molemmin puolin.

Olen innoissani. Susien maailma  ja siihen maailman kytkeytyvien ihmisten ajatukset ovat alkaneet avautumaan. Olen yrittänyt etsiä kaiken mahdollisen  tiedon. Pyrkinyt olemaan puolueeton, suhtautumaan kaikkiin susifaktoihin vakavasti. Seuraamaan susipalstoja. Olen jopa intoutunut kommentoimaan sekä perehtynyt  susitutkimustuloksiin.

Haluan olla  asioista perillä. susien ja  eri puolilla kenttää majailevien kaverieni vuoksi.
-lauri-

LISÄÄ SUSILINKKEJÄ:

Tunturisusi sivuilta löytyy kaikki tarvittava. Todella perusteellinen, kiihkoton  ja faktaan pitäytyvä sekä erittäin  hyvin päivittyvä susitietopaketti linkkeineen, keskusteluineen ja viimeisimpine susiuutisineen.

Ylimäärä susia Kirjalija ja biologi Tiina Raevaaran susiaiheinen postaus Suomen kuvalehden blogissaan Tarinoita tieteestä. Runsaaasti kommentoitu kuten aiemmatkin susiartikkelinsa.

RKTL:n Susitutkimuksen sivuilta löytyy tutkimustietoa sudesta ja mm susipuhelimen yhteystiedot. Susipuhelin on lähinnä metsästäjille ja muille koiraharrastajille suunnattu palvelu. Numerosta saa tiedusteltua pantasusien viimeisimmät liikkeet.

Metsästäjien keskusjärjestön viralliset kotisivut. Tietoa mm. suurpedoista ja riistalaskennoista. Metsästäjien suorittamat pienriistalaskennat ovat pohjana vuosittaisille päätettäville metsästysajoille. Susikannan suhteen Mkj:n ja Rktl:n kanta- arviot poikkeavat kovastikin toisistaan.