Kommentteja kestävästä kalastuksesta.

Jos ei ole varaa.
Ei kannata uneksia kaukaisista kala-apajista.
Tai jos kalastus ei ole elämys vaan arki.

Arki joka on saalistusta ja tappamista.
Verestystä, perkaamista ja fileointia
Suomustamista, suolaamistaja savustamista

Kun on akku, auton vanha halogeenilamppu ja atrain.
Siipirysä, riimuverkko ja särkimerta.
Katiska, mato-onki, pitkäsiima ja iskukoukku.

Silloin pärjää koko vuoden.

Tarvitaan myös savustupönttö, suolatiinu ja pakastin.

Kutumatikka, pilkkiahven ja rysähauki.
Lahna, särki, säynävä sekä juhannuskuha.
Merroista ravut rikkaille.
Sillä rahalla ostetaan gotleria. Tai kaljaa.

Kun pimenee hauki ja lahna uivat maihin.
Kun on  tyyntä ja tihkusadetta, eikä kuutamo häiritse, niitä isketään pärevasullisen.
Naapurille ja kylille jaettavaksi.

Tuulaskala on mureaa, se kuolee äkkiä ja verestyy samalla.

Kun vesi viilenee siika ja muikku tulevat  matalaan, siika sorakolle asti.
Silloin riittää savustettavaa. Osa pääsee pannulle, osa tiinuun.
Mätimuikusta tulee paras kalakukko.

Mädilla tehdään tili, jos muistetaan.

Ensimmäisiltä jäiltä saa kirveen hamarapuolella kolkkamatikat.
Haukikin saattaa eksyä liian matalaan.
Jos olis rahenuotta  vedettäisiin ruohikkorintaan ruotokala-apaja.

Kirkkaan jään aikaan  merkitään matikan polut.
Ja uitetaan talviverkot.
Kalaa tulee hyvin ensimmäisiltä jäiltä.

Sydäntalven matikankudussa rysä ja  katiska ovat parhaat.
Jos sattuvat kulkureitille.
Mertakin kalastaa hyvin ja pystyrysä. Omatekemät.

Kun kutu on ohi  houkutellaan särjet ryyneillä.
Nostetaan loppuvuoden  purkkikalat muutamasta katiskasta.
Talvinen särki ei maistu mudalle.

 Mielenkiintoista tuo kestävä kalastus.
Hyvin ne perustelevat, asiansa osaavat.
Retkeilevät Kuolaan, Kamsatkalle ja Karibialle.
Suurta rautua tai tarpoonia jahtaamaan.

Kalastus näyttää olevan heille tärkeää.
Ja kalakannoista huolehtiminen.
Hattua nostan ja tuopin.

Haluttaisi  itsekin yhtä  kestävästi kalastaa.
Mutta missä välissä kerkeän.
Asun syrjässä, kaukana kaikesta.

Pyynnit ovat järvessä, katiskat koettava.
Auto on vanha.Polttoaine kallista.
En osaa kieliä, enkä heittää perhoa.

Ulkomaan lennot maksaa.
Ja oppaat, soutajat sekä kalastusluvat.
Tenokin on liian  kaukana, järvi piharannassa.

Jos  lohta haluan Iisalmessa on Prisma.
Ja Pielaveden torilla Rautiaisen Jounin kalatetta
                -lauri- 

Repliikit: Kudos pääosin faktaa tai melkein faktaa. Repliikkejä Ylä- Savon baareista.
Kuvat: Lahnankutuaikaan Pielaveden Vaaraslahdessa 2017 otettuja

Senaattorin sienet ja savupallakset

Sain puolueeni kunnallisjärjestön sihteeriltä  viestin.

Meillä on ensi vuoden kuntavaaleihin liittyen  paikallisjärjestön kokous. 

Tapaamisessa keskustellaan tärkeistä asioista. Seuraavan kunnanhallituksen kokouksen työjärjestyksestä. Ja siitä miten evästämme kahta valtuutettuamme.

Samassa kokouksessa   julkistetaan vaaliteemat ja mietitään ehdokkaiden järjestystä pitkällä listalla. 

Paikallispolitiikka ei  Norjassakaan ole trendikkäimpien harrastusten joukossa,  joten uusien jäsenten ja  jopa kuntavaaliehdokkaiden löytämiseksi on myös tehtävä töitä."Senaattorit" kuten kuntapolitiikan pikkutekijöitä vähätellen kutsutaan, eivät ole kovin korkealle arvostettuja. Arvosteltuja senkin edestä. 

Vastasin myöntävästi omaan ehdokkuuteeni. Olen mukana.  Kunnallispoliittista uraa minulla  on takana viitisen vuotta ja osallistuminen lautakuntien kokouksiin varajäsenenä on kasvattanut poliittista kokemustani. Kunnallinen päätöksenteko on tullut tutuksi. Haluan jatkaa harrastustani demokratian parissa.  

Mikäli puolueemme menestys  syksyn 2019 vaaleissa on tämänhetkisten ennusteiden mukainen säilytämme kaksi paikkaamme. Saatamme jopa saada yhden lisää. Mikäli lisäpaikka tulee ja mikäli saan paljon muita puolueita äänestäneiden henkilöääniä, voin vaalituloksissa kivuta sisäisissä tuloksissa niin korkealle, että toisen varavaltuutetun paikka on mahdollinen. Ainakin tulee lautakuntapaikka :)

Tekninen lautakunta olisi mieleiseni. Siellä käsitellään median huomion saavia ja usein riitaisiakin asioita, kuitenkin ystävällimielisessä hengessä. Varajäsenenä  olen  päassyt näkemään kunnan  toimintojen monimutkaisuuden ja  kaikkein kummallisimmatkin rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvät taloudelliset kytkennät :)

Ensi viikon tiistain kokoukseen en itse pääse. Olen  hengessä mukana kuntoutuslaitoksesta käsin. Kun vaalikampanjamme on julkistettu, on aika aloittaa vaalityö. Polkaista vankkurit liikkeelle.

Erilaiset toritapahtumat ja myyjäiset tulevat tutuksi. Kun kerran  mukaan lähtee se on tehtävä niin hyvin kuin osaa. Promootiokuvia ja vaalisanomaa myöten. Kuva ja teksti viime vaalien alta.

Valg-selfie.Husk å stemme på mandag. Det absolutt beste alternativet er SV. Det er også mulig og lov å stemme noen av de andre partiene eller listene. Å la være å stemme er ikke noe alternativ i hele tatt ,synes jeg :)

Tapaamalla ihmisiä voin levittää sanomaa ja keskustella politiikasta ja myös muusta. 

Ja varsinkin siitä muusta. Kunnallisvaalikampanjointi antaa mahdollsiuuden  kertoa mielenkiintoisimmista ja riidattomimmista asioista, kuten perinneruoista, villiyrteistä, sienistä ja varsinkin norjalaisille tuntemattomista rouskusita,  valaista ja omavaraiselmästä. 

Vaalipöydälle voi laittaa propagandan ohella tarjolle perunarieskoja, itsetehtyä mehua, sienisalaattia ja savustettuja puna-ahvenia sekä ruijanpaltaita.

On se kumma jos ei  äänestäjien kiinnostus herää .

                           -lauri-

   

Terapeutin luento

Tänään opettelimme miten hallitaan uutta elämää.
Ja miten toimitaan niistä lähtökohdista mitä itsekullakin on.
Meille kerrottiin  myös miten voi elää hetkessä.

Pitää yrittää nähdä mahdollisuudet.
Pitää kartoittaa  ja suunnitella.
Pitää välttää stressiä.

Kannattaa syödä hyvin.
Kannattaa opetella nukkumaan oikein.
Liikkuminen on tärkeää.

Kun tiedostaa vajaavuutensa. Ja vahvuutensa.
Ja  hyväksyy uuden itsensä.
Voi elää täysipainoista elämää.

Terapeutti johdatti näkemään pienet asiat.
Opetti tuntemaan, maistamaan ja haistamaan.
Kahvikuppi käsissäni tuntui erilaiselta.

Kun g-voimat vetivät puoleensa en saanut vastustella.
Sain olla rento, sain antaa koko kehon valua.
Luennon loputtua minulla oli hyvä olo.

Siitä huolimatta
Menetykset eivät jalosta.
Vastoinkäymiset eivät  vahvista.
Luopuminen on perseestä.
Ne ei päästä minua merelle.
          -lauri-

Julienne

Pidän tattarista, smetanasta, venäläisistä suolakurkuista ja borssikeitosta.

Venäläiseen tapaan liotetuista sienistä valmistettu sienisalaatti on paras.
Silloin sieniä ei ryöpätä vaan niiden annetaan liota kylmässä vedessä muutamia vuorokausia vesi välillä vaihtaen.

Kaikkein parasta haaparouskusalaattia sain viikko sitten Bellevuessa Katajanokalla, Uspenskin liepeillä.

Sienet oli paloiteltu riittävän suuriksi ja niissä oli metsän aromi tallella.

Venäläinen välipalapöytä tai alkuruokapöytä  Zakuska on kokonaisuus, joka vastaa mielestäni kolmen ruokalajin herkkupäivällistä.  Ainakin  Bellevuessa.

Valion promokuvassa on vain pieni osa perinteiseen Zakuskaan kuuluvista herkuista.

Bellevuen Zakuska- meny näyttää tältä.

Rakastan venäläisen keittiön herkkuja, mutta en muista  niiden kaikkien  nimiä.
En ainakaan osaa lausua oikein, vaan tarvitsen kieltä osaavan kanssasyöjän apua.
Vaikka naapurimaan  ruoka maistuu,  en ole koskaan aterioinut  venäläisessä ravintolassa Venäjällä .
Tuskinpa tulen sitä tulevaisuudessakaan tekemään.
Ensiksi olisi   hommattava viisumi ja sitten matkustettava Pietariin. Tai ainakin Viipuriin.

Minua Venäjällä käymättömyys ja siellä syömättömyys ei haittaa.
On olemassa helposti saavutettavan Vara-Venäjän keittiöt.
Helsinki ja Suomen  suuriruhtinaskunnan ajan tunnelman palauttavat ravintolat ja niiden herkut.
Haluan testata  ne kaikki.

Mikäli minulla ei ole Helsingissä käyntiä, tai  en  jostain syystä voi kaupungissa ollessani uhrata kohtuullisia summia ravintolaillallisiin, voin keittää paahdettua tattaria.
Tai tehdä stolisnaja- graavattua lohta, blinejä, mätiseosta ja haaparouskusalaattia kotona.
Suurin haaveeni on valmistaa kokonainen Zakuska- pöydällinen gruusialaiset erikoisuudet  mukaan ottaen.

Herkkutatti on yksi venäläisen keittiön suurista.
Herkkutatti on himoittu valkea sieni.

Mikäli sen maun haluaa jalostaa koko illan suussa maistuvaksi, kannattaa  vieraille ja kotiväelle tarjota Tattiruukku Juliennea.
Valiokin on sen tajunnut ja  smetanan myyntikampanjaansa ottanut.

Venäläinen sieniruukku "Julienne" tehdään perinteisesti varrellisiiin metallisiin annosvuokiin, mutta ne voi korvata mainiosti pienillä keraamisilla. Tämä täyteläinen ruoka on vienyt monen sienenystävän sydämen, sillä nämä raaka-aineet tekevät kunniaa metsänherkuille.

                                                
                                                   Tattiruukku Julienne kuudelle

Ainekset :
400g  kiinteitä herkkutatteja kuutioina (1x1cm)
1 rkl  voita
100g salottisipulia
2 dl   ruokakermaa
120g smetanaa
150g juustoa raasteena
suolaa, pippuria
persiljaa, tuoretta rosmariiinia tai basilikaa maun mukaan

Ohje:
1. Keitä reilusti kiehuvaa vettä, laita tattikuutiot siivilään ja valuta kiehuva vesi tattien läpi.
2. Paista tatit pannulla, kunnes neste on haihtunut.
3. Sulata sekaan voi,lisää pilkottu sipuli, kuullota kevyesti.
4. Lisää ruokakerma ja smetana, kuumenna sekoittaen ja lisää 100 grammaa raastettua juustoa.
5. Hauduta miedolla lämmöllä10 minuuttia välillä varovasti sekoittaen, mausta suolalla ja pippurilla
6. Annostele  muhennos kuuteen ruukkuun, noin reilu desi ruukkua kohden.
7. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
8. Laita uuniin yläritilälle ja anna olla 200 asteessa noin 10 minuuttia  tai kun pinta on vaaleanruskea.
9. Silppua päälle haluamasia tuoreita mausteita
10. Tarjoile .
Olen kokkaillut,se on erittäin maukas ja tuhti, myös hienostunut ja jalo.
Kuvat: Hanna, Tuija  ja Valio
                   -lauri-

Lapskoussi- hukkuneen kalastajan muistoateria.

Kalastajakyläämme kohtasi suru kesäkuun  viidestoista.
Yksi Støn nuorista  kalastajista putosi aluksesta  ja vajosi pinnan alle.
Häntä ei saatu pelastettua.
Vainajaa ei löydetty lähes koko kesän kestäneissä etsinnöissä.
Vaikka mukana oli  minisukellusveneitä, drooneja ja  vedenalaiskameroita.
Sekä ruotsalaisen Kim Wallin etsinnöissä mukana ollut ja murhatun toimittajan  merkannut ruumiskoira.

Tänään etsinnät katsottiin lopullisesti päättyneiksi.
Myren kirkossa järjestettiin  omaisten ja läheisten toivoma muistotilaisuus.
Hautajaiset ilman vainajaa. Ilman ruumiinsiunausta. Ja ilman seppeleitä, kukkavihkoja tai adresseja.
Sellainen ei ole kalastajakylässä tavatonta. Meri antaa, meri ottaa.
Arkun asemesta  alttarilla oli kukista sidottu kookas ankkuri . Ja hukkuneen kalastajan kuva
kynttilöiden ympäröimanä.
Saattoväki sai tilaisuuden lopuksi sytyttää omat kynttilänsä.

Kirkko oli täynnä, yli kolmesataa oli saapunut paikalle kuulemaan rovastin sanoja, veisaamaan, rukoilemaan sekä myötäelämään  omaisten ja läheisten kanssa mereen jäänyttä.
Musiikista vastasi vainajan isä  ja sisarpuoli sekä Pohjois-Norjan tunnetuin country- muusikkko MK Myrland

Kirkonmeiningin jälkeen saattoväki kokoontui kylätalolle nauttimaan  perinteisen hautajaisaterian.
Pohjois-Norjassa se on usein lapskaus tai suolalammas perunoiden ja lanttusoseen kera.
Tuhdin aterian  jälkeen tarjolla oli kahvit ja  erilaisia juusto- ja kermakakkuja.
Lapskaus on muuten myös Rauman rannikkoalueella tunnettu pataruoka ja suomeksi lapskoussi.

Pohjois-Norjan lapskoussi neljälle:
Ainekset:

600 g suolalammasta tai  tuoretta naudan ,hirven tai poron potkaa.

2  rkl  voita paistamiseen

6kpl   suuria perunoita

3 kpl  porkkanoita

1        keskikokoinen lanttu

4 dl    lihalientä , mielellään luista keitettyä, myös lihaliemikuutiosta tehty käy

Suolaa

Pippuria

Valmistus:

1. Jos käytät suolalihaa liota se yön yli. Sen jälkeen paloittele pieniksi palasiksi.

2. Ruskista kuumalla pannulla.

3.Laita lihat lihaliemeen  kiehauta, pienennä lämpöä ja anna kypsyä miedolla lämmöllä pari tuntia.

4.Keitä  paloitellut perunat ja juurekset omassa riittävän isossa kattilassaan puolikypsiksi.

5.Lisää lihat juuresperunakattilaan, josta olet vajuuttanut  kolmasosan vedestä.

6. Keitä miedolla lämmöllä kunnes juurekset ovat kypsiä, seuraa ettei pala pohjaan.

7. Tarvittaessa lisää juureskeitinvettä, mutta sekoita varovasti, ettei tule liian soseista.
                                     -lauri-

600 bogkjøtt, eller høyrygg

Sommartider

Ihmisen ahneudella ei ole rajoja. Ahneus sekoittaa pään. 

Ja hämärtää todellisuuden. Ahneus kaappaa.

Kolmena päivänä  poimin yli 50 kiloa herkkutatteja vakiopaikastani.

Ensimmäisen  suursaaliin siivoamisen jälkeen käynnistin kuivurin.

Se on ollut päällä  yli 80 tuntia yhteen menoin.

Sienten löytäminen  ja poimiminen tällaisena syksynä ei ole ongelma.

Niiden kantaminen metsän läpi ja soiden yli on suurempi.

Sienimassan käsittely  on rangaistus.

Puhdistan, pilkon ja siivutan.

Ryöppään, hiostan ja asettelen kuivurin ritilälle.

Pakastan ja suolaan.

Tarvitsen selviytymiskeinoja.

Juon kahvia.

Tapaan ystäviäni ja kavereita koneen kautta.

Osallistun keskusteluihin.

Ja kuuntelen Gyllene Tideriä tauotta 

Aivan hyvin musiikki voisi olla Springsteeniä tai Bonoa.

                   -lauri-

                        .

     

                             

.

Viikinkimuseo lyhyesti

Lofotr viikinkimuseon jumalten salissa perehdytään pohjoismaiseen mytologiaan. Vierailijat pääsevät oppaan johdolla yli tuhannen vuoden taakse ja kauemmaksikin.
Aikaan jolloin suuri käärme pitää litteää ja kiekkomaista maata kasassa . Käärme on kietoutunut ulkokehän ympäri. Ja takaa maailman olemassaolon puremalla itseään hännästä.  Kiekon keskellä on kuivaa maata ja reunoilla meret. Kun käärmeen ote hännästään  irtoaa,  tulee maailmanloppu.

Maailmankaikkeutta kannattava puu on Yggdrasil, valtava saarni. Maailmankaikkeus on koti monenlaisille  olioille kuten jumalille ja ihmisille sekä haltioille ja eläimille.  Hyville ja pahoille.
Yggdrasilin latvassa asuu kotka, joka on hyvä ja juuristossa lohikäärme, joka on paha.
Kotka ja lohikäärme eivät voi suoraan  kommunikoida keskenään. Ne vihaavat tosiaan.
Puun runkoa pitkin juokseva orava on viestinviejä, lähinnä solvauksien välittäjä.

Jumalat ovat aasoja ja vaaneja. Odin on aasoista hurjin ja väkivaltaisin. Kerran hän halusi viisauden, repäisi silmänsä irti ja viskasi sen Mimirin kaivoon,viisauden lähteeseen. Sen jälkeen Odin joi  kaivosta ja  sai viisauden. Riimukirjoitusta  Odin oppi tulkitsemaan uhraamalla itsensä itselleen. Hän hirttäytyi jaloistaan pää alaspäin ja runteli kehoaan.

Freija on rakkauden jumalatar. Häntä ei kukaan voi vastustaa. Freija viettelee ja saa jokaisen, jota himoitsee.  Kykynsä Freija sai makaamalla kolmen kääpiön kanssa, tappamalla nämä ja tekemällä kääpiöista itselleen amuletin. Freijan veli  Frei on toinen  rakkauden jumalista.

Viikinkimuseon esineet ovat jäljennöksiä, oppaiden tekemiä. He ovat oppineet taitonsa toisiltaan ja  perinnekäsityön taitajilta. Myös vaatteensa ja jalkineensa ovat omatekemiä. Jotkut oppaista ovat kesätöissä, muutamat pysyvästi. Yksi pisimpään olleista on Sonja. Kauniit asusteensa, kenkänsä ja laukkunsa sekä puukkonsa, jousensa ja nuolensa hän on itse tehnyt.

Museossa käydessä tulee mieleen . Voisinpa minäkin. Nylkeä vasikan, parkita nahan, muokata pehmeäksi, ommella kengät. Tai keritä lampaat, kehrätä lankaa, värjätä ja kutoa silmukkatekniikalla jonka jälkeen huovuttaa. Olisin iloinen jos osaisin kutoa  viikinkimallisilla kangaspuilla pöytäliinan, takoa puukon terän ja lovileikata jumalat puupölkkyyn. Ja ampua jousella. Niinkuin Sonja.

Kun eräs ryhmäläisistäni kysyi Sonjalta aikooko hän olla täällä töissä eläkeikään saakka Sonja vastasi. En ole täällä töissä ja kun lähden henkeni jää.
                                -lauri-