Kalastajan unelma - Puoliksi villi permapuutarha.

Langenesegga 30.tammikuuta. Aurinkoista ja  tulossa olevaa lumimyräkkää, riippuen siitä katsooko ulos styyrpuurin vai paapuurin puoleisesta ikkunasta. Vai ovesta.

Tuuli koillisesta muutama metri sekunnissa, meri aaltoilee rauhallisesti. Saimme ensimmäisessä  apajassa yli neljä tonnia turskaa, vedämme toista. Laitoin ensi kauden lipeäkalatarpeiksi tarkoitetut turskat kuivamaan laivan katolle. 

Tammikuun kalastus on sujunut hyvin. Kiintiöstämme (173 tonnia) olemme pyydystäneet hieman alle neljäsosan.Turskan lisäksi saaliiksi on tullut paljon seitiä. Siitä huolimatta, että sää on ollut normaalia epavakaisempi ja  maissaolopäiviä on ollut viime vuotta enemmän. Toivottavasti kaikki sujuu yhtä  hyvin jatkossakin, kiintiö hupenee ja saamme pitkän tai ainakin viikon mittaisen pääsiäisloman.

Leipäkalastaja
Mielessäni olen alkanut kutsua itseäni leipäkalastajaksi. Leipäkalastaja on kutsumuskalastajan suurimman kiihkon ja innon menettänyt  rutinoitunut ammattilainen. Sellainen, joka haluaa hoitaa  työtehtävänsä viimeisen päälle hyvin. Sekä ammattiylpeyden ja velvollisuudentunnon, että erittäin hyvän palkan ja luontaisetujen piiskaamana. Leipäkalastajana olossa ei ole mitään pahaa. Viihdyn työssäni, minulla on loistavat työkaverit ja esimerkillinen kippari. Lisäksi kakkosasuntona maailman paras nukkumapaikka, Morgenstjernan yläpunkka.

Permapuutarhuri
Permapuutarhuriuteni iti, juurtui, kasvoi ja alkoi tuottamaan satoa  kahdeksan kuukauden sairaslomani aikana.  Hitaasti etenevä kuntoutuminen ja kaikkien suunnitelmien muuttuminen takasivat parhaat mahdolliset kasvun edellytykset. Epavarmuus toipumisesta entiseen ammattiin  pisti miettimään elämää muutenkin kuin ansiotyölähtöisesti. Poikani maatilan käyttämättömät, mutta hedelmälliset joutomaat, pientareet ja rakennusten vierustat puolestaan odottivat raivaajaa. Rannoille ajautuneiden ravinteikkaiden merilevämassojen ja  korallisimpukkahietikoiden kasvuvoima vapauttajaa.

Omavarainen
Permapuutarhan pohjoinen sijainti ja ääriolosuhteet ovat haastavia. Helppoliukoisia lannoitteita ei voi käyttää nopean lannoitustehon aikaansaamiseksi. Orgaanisista katteista ei niistäkään ole mahdollista saada samaa hyötyä kuin lämpimimmillä ja aurinkoisimmilla  seuduilla. Kasvukauden lyhyys rajaa kasvivalikoimaa ja  kannustaa etsimään sitkeitä maatiaislajikkeita. Arktisena etuna mainittakoon kahden kuukauden yötön jakso ja kasvitautien ja tuholaisten vähyys. Paikallisena etuoikeutena meren tuomat ilmaiset lannoitteet ja yöpakkasista vapaa syyskesä ja syksy. Viime vuonna söimme viimeiset maasta suoraan nostetut perunat marraskuun lopussa.

Merilevä lannoittaa ja ilmavoittaa hiekkaista maata, tuo humusta ja pieneliöt permapuutarhurin avuksi.

Kolmen aarin viljelyalan ensi kesän tavoitteeni on saavuttaa täällä menestyvien viljelykasvien osalta viisikymmentäprosenttinen omavaraisuus. Kasvukaudella 2012, jolloin alaa oli vajaa aari , täysi omavaraisuus  saavutettiin perunan, sipuleiden (myös valkosipuli) ja joidenkin mausteiden osalta. Tuoretta omaa basilikaa oli tarjolla kesäkuun alusta marraskuun loppuun. Tilliä, salaattia ja persiljaa sekä minttua melkein yhtä pitkän aikaa. Toivottavasti ensi kasvukausi on  sään puolesta  parempi kuin katasrofaalisen kolea ja sateinen viime kesä. Silloin olisi realistista lisätä omavaraislistaan porkkana,punajuuri,nauris,lanttu ja kaalit, marjoista mansikka.

Porkkanapelto juuri ennen sadonkorjuuta marraskuun alussa.

Lintujen ehdoilla
Maatilan pihapiiristä ja viljelysten ympäristöstä oli kymmenen vuoden aikana muodostunut melkoisen villi. Monet aratkin linnut viihtyivät suojapaikkoja ja ravintoa tarjoavassa biotoopissa. Permapuutarhaviljelyn suurimpia haasteita  sellaisella alueella on luonnontilan pehmeä hallinta. Niin että  lintujen olosuhteet eivät  viljelyn myötä heikkene vaan jopa paranevat. Jos linnut ja muut luontokappaleet kokevat oleilunsa pihapiirissä toivotuksi ja elämänsä turvatuksi, niin että löytävät ravintoa ja suojaa, ne hyväksyvät radikaalejakin muutoksia. Uteliaisuus ja nälkä opettavat. Rinnakkaiselon esimerkkejä viime kesältä ovat  sipulimaan tonkimiseen erikoistuneet meriharakat. Kaali-ja kaskinaurismaan kylpypaikoikseen ottaneet riekkopesueett ja perunapellossa viihtyviä matoja tonkiva kuovi, joka samalla valitettavasti innostui kaivelemaan siemenperunoita ylös.
Ilahduttavaa oli myös näin pohjoisessa harvinaisten  haarapääskyjen pesintä navetan ylisillä. Syynä lienee paljastunut maa jonka ansiosta  pesätarpeita löytyi otollisen pesäpaikan välittömästä läheisyydestä.

Odotan innolla tulevaa kasvukautta, joka alkaa jo ensi viikolla. Kunhan vielä kukintaansa jatkavat viimeiset amaryllikset  siirtyvät sivummalle valoisalta tuvan ikkunalaudalta haen kellarissa talvilevolla olleet basilikat ja katson saako lämmin tupa, kastelu ja lisääntyvä aurinko niihin eloa.Sitten onkin vuorossa ensimmäiset kylvöt lhelmikuun puolen välin paikkeilla.
                                -lauri-