Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

lørdag 10. juli 2010

Miekkavalaat Sillinpyynnissä




Stø 10.6.Sateinen sää, heikkoa etelänpuoleista tuulta. Arctic Whale 1 näki torstaina 6 hienoa sukellusta, paluumatkalla kymmenkunta miekkavalasta ja aivan sataman ulkopuolella pyöriäisryhmän ruokailemassa. Arto ja Lottas fangst ovat ainoana Støn laivoista kalassa.

Pari päivää on tullut huhkittua valasnäyttelyn kimpussa. Yhdistetyn safaritoimiston, käsityömyymälän ja pubin takahuone olis saatava huomiseksi kuntoon. Meille tulee tosi hieno näyttely , vedenalaisia kuvia valaista. Tämä Øye til Øye on aiemmin ollut esillä Oslossa ja Tromssassa sekä Myressä.

Pikkuinen Stømme voi siis seuraavat pari kuukautta ylpeänä esitellä maailmankuuluja valasvalokuvia kaskeloteista ryhä- ja lahtivalaista. Yhdessä kuvista on luonnollisessa koossa oleva 9 metrinen lahtivalas.

Prosessin aikana yliarvioin kykyni ja oletin että takahuoneen roinavaraston muuttaminen näyttelykuntoon sujuisi multa nopeasti. Pomollekin aina sanoin, että ei siinä kauan mee ja siirsin urakkaa mielenkiintoisempien asioden tieltä aina seuraavaan päivään.
Minulle onneksi ystäväni Suomesta Timo ja Teija tulivat käymään ja saatoin järjestää aktiiviloman seinien maalaamisen tapetoinnin ja listoittamisen sekä kuvien asettelun parissa.

Mielenkiintoisia asioita tapahtui silloin toissailtana , kun miekkavalaat tulivat ihan silmille.
Olivat nousseet erään saksalaisen melojan kajakin ympärille kisailemaan. Aivan hiekkarantamme edustalla. Valaitten leikkiminen ja pyrstön läimäytykset hämäsivät melojaparan luulemaan että nyt siinä on miekkavalas tappanut hylkeen ja heittelee saalistaan ilmaan.

Hyljetarina ei saanut vastakaikua asiantuntijapiireissä, enkä minäkään maallikkona siihen usko. Nämä meidän miekkavalaat ovat sillin ja myös makrillin syöjiä ja piste.
Kajakkimiehen tarinan ansiosta läksin kuitenkin lintusafarilla olleiden suomalaisystävieni ja venekuski Tomin kanssa etsimään. Että löytäisimmekö ne valaat.

Jonkin aikaa ajeltuamme huomasimme miekkavalaille niin tyypilliset suihkut ja korkealla vedenpinnan yläpuolella olevat evät. Loppu retkestä olikin nautiskelua miekkavalaitten ruokapöydässä. Tosi mahtava fiilis katsella kuinka valasperhe ruokailee. Kun saa olla ihan niitten tasolla , kuulla puhalluksen äänet ja nähdä pyrstön läimäytykset sekä ikään kuin hidastetut pintaan nousut ja sukelluksiin lähdöt.

Rantaan palattuamme pääsin vielä toisellekkin retkelle, kun valaita vuoren rinteeltä katselemassa ollut pomoni ilmaantui laiturille. Tälläkin kertaa valaat löytyivät ruokailemasta. Kelluimme moottori pysäytettynä niiden seassa ja ihailimme täällä Vesterålenissa harvinaista näkyä. Siinä samalla sai valassafarin kuvagalleria paljon uusia miekkavalaskuvia maailmalla olevien ystäviemme ihailtavaksi.
-lauri-

6 kommentarer:

  1. Ei avaa kone kuvia, avaa vaan jonkun googlen infon...:(

    SvarSlett
  2. Kunhan saan jonkun asiaa ymmärtävän paikalle niin sitten aukee. Katso linkistä valassafarin sivuja siellä on samat kuvat.

    SvarSlett
  3. Hienoja kuvia! Oli edelleen huippua saada olla mukana miekkavalaita ihailemassa. :) Ihan epätodellista on olla taas suomessa, valaskuvia pyöritellen menee jotenkuten. :-D Kiitos vielä Lauri, sinun ansiosta retki Støhon oli unohtumaton. Nähdään!

    Ystävällisin terveisin, Sini

    SvarSlett
  4. Teidän ansiosta minullakin oli kaikkein hienoin miekkavalaskohtaaminen ikinä. Eihän näitä tällaisia koe monta kertaa eläessään. Tulin just mereltä , ajoimme sen saman reitin, mutta valaita emme nähneet. Paljon suulia ja lunneja, joten kyllä ne valaatkin täällä lähistöllä majailee. Hyvää jatkoa Tampereelle ja tulkaahan sitten takaisin :)

    SvarSlett
  5. Aivan uskomattomia retkiä teillä on ollut! Toivottavasti ruoka-apajat pysyvät hyvinä niin miekkavalaat viipyvät vesissä vielä jonkin aikaa, hienoimmatkaan kuvat eivät vie matkaajan nälkää...
    Kyllä nyt on vaikea odottaa matkaa, pari viikkoa tuntuu kuin lapsesta joulun odotus, eihän se tule koskaan!
    Tosi kiva lukea tätä blogia, on kuin hyvä kirja,
    terv Elisabeth

    SvarSlett
  6. Kiitos Elisabeth.Eivätköhän ne miekkavalaat täällä pysy. En usko että niillä ois mitään syytä minnekään tällaisilta ruoka-apajilta lähteä.
    Niitten löytäminen on sitten eri asia. Kaskelotit ovat silleen helpompia, kun ne oleilevat paljon pienemmällåa alueella siellä Bleikin syvänteessä.
    Kyllä meressä on elämää vielä kahdenkin viikon päästä :)

    SvarSlett