Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

mandag 26. juli 2010

YÖSAFARI

Yösafarilla sain ihan läheltä nähdä paitsi lahtivalaita ja kaskelotteja myös kuuluisan urheilijan. Vaikka en kovin innokas urheilun seuraaja olekkaan, niin siitä huolimatta mäkihyppääjä Johan Remen Evensenin olemuksessa ja itsevarmuudessa oli jotain niin vaikuttavaa, että voin asiantuntevasti sanoa pojan , tai mieshän 24 vuotias on, pääsevän urallaan pitkälle.

Kun me sille kovasti palkkaa maksetaan , niin saa kyllä osallistua töihin myös merellä ollessaan. Johan Remen kiikaroi näkyisikö kaskelotin puhalluksia....

Ja kuuntelee ovatko ne veden alla. Missä päin ääntelevät, klikkauksiaan päästelevät.

Valassafarikipparimme, koko ikänsä maailman meriä seilannut ja meren tosi hyvin tunteva, Helge Hellesund opastaa Johanille navigoinnin ja laivan hallinnan perusteita. Helge on mielestäni yksi harvoja vanhojen aikojen karismaattisia kippareita. Sellaisia, joihin luottaa heti alusta ja jotka jo olemuksellaan luovat turvallisen tunnelman.

Missäpäin ne lahtivalaat olivatkaan...

Big Boss mäkihyppääjä Evensenin ja manageri isän kanssa seuraamassa lahtivalaitten sillinpyyntiä.
Lahtivalas jotain kuudenkymmenen metrin päässä. Hyvien kameroitten kuvausetäisyydellä. Minun vanhalle pokkarille ne kuvaajat ovat sopivan matkan päässä

Yösafarilla saimme nauttia keskiyön auringon viimeisistä säteistä.

Jos meri olis ollut tyynempi, se olis ollut liian tyyni.

Keskiyön aurinko on petollinen . Se saattaa houkutella muuttamaan pysyvästi pohjoiseen... kaamoksen kynsiin.

Menemme merelle , kun tuulta on jotain 10 metriä sekunissa tai vähemmän. Täysin tyyntä on harvoin ja sellainen keli ettei olis maininkejakaan vielä harvemmin.

Aika usein meillä on koiriakin mukana. Niillekin on taattava onnistunut matka. Jonkin sortin hyvin puettu puudeli pomon sylissä,muitten matkassa safarille menossa.


Meidän yösafarimme oli onnistunut. Sää oli tosi hieno , harvoin on meri niin tyyni. Tänä sateisena kesänä tuollaiset yöt jäävät mieleen. Menomatkalla kaskelottien luokse törmäsimme ruokaileviiin lahtivalaisiin. Muutamia nuoria yksilöitä oli sillijahdissa , ihan lähellä laivaamme. Niin lähellä, että niitten sillille tuoksuva tosi pahanhajuinen hengitys oli mäkihyppääjämme ja muitten valastarkkailijoitten helposti haisteltavissa.
Osa safarinautintoa sekin. On muuten tosiaankiin paha haju, hyh.
Vielä ei oo tullu tänä vuonna nähtyä kaskelotin löysää, isolle alalle leviävää ulostusta. Siinä sitä vasta onkii ihmettelemistä. Ja oppailla selostamista. Että miten sitä nyt sanansa sopivasti muotoilis.
Ripulipaska kun vaikuttaa liian sivistymättömältä ilmaisulta. Ainakin joittenkin mielestä. Sitäpaitsi mikähän se olis englanniks.
-lauri-
Eka kuva: Camilla

4 kommentarer:

  1. Varmaan tosi hieno reissu tuollainen yösafari! Söpö hauvelikin :)

    SvarSlett
  2. Just niin ja se, että niin hienoja kelejä on niin harvoin. Muutaman kerran kesässään.
    Tessu on söpö ja tullut tuhansia kilometrejä valaita katsomaan. Varmaan joku villakoira. Oli kyllä puettu arktisiin keleihin. Villatakki, päällystakki, housut ja ulkoilutakki koiralla.heheheheheee.
    Ja sitten se tykkäs poseerata. Omistaja oli tosi tyytyväinen kun mesitä kovasti kuvattiin.
    Oikeestaan yhtä paljon kuin mäkihyppääjää.

    SvarSlett
  3. Ihan piti klikkailla, etta nain sen koirulin :). Varmaan todellinen linssilude.

    Kylla se tuo keskiyon aurinko on viehattava. Mutta kaamos varmaan aikamoinen kokemus. Eiko sinua masennuta se piiiiitka pimeys talvella?

    SvarSlett
  4. Neljäs vuosi oli todella paha. Sinä rajoilla jos rehellisiä ollaan. Sitten on ollut sellaista sietämistä. Menettelee kun on paljon töitä koko ajan. Nyt on kyllä mentävä jonnekin aurinkoon ennen joulua. Vastoin mieltymyksiäni.

    SvarSlett