KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

torsdag 26. mai 2011

Sepelrastaat piilossa. Grimsvötnin purkaus ohi

Dronningrute on Støstä alkava suosittu vaellusreitti.

Kiikarointia Skipsandin hiekkarannan suuntaan. Kuva: Mariana Wargh

Støn ikioma beach. Skipsand.

Vesterålenissa ja Lofooteilla on paljon tällaisia hienoja hiekkarantoja.

Kun sepelrastaat ja muutkin linnut olivat poissa, piti ottaa kuva pohjatroolin ohjauspallosta...

Ja rantaelukasta....

Lähikuva sen elukan silmästä.


Morgenstjerna 26.7. Heikkoa tuulta, puolipilvistä. Kymmenen astetta lämmintä. Sinipallaskausi alkaa ylihuomenna. Lähdemme laskemaan siimamme ensimmäisessä erässä yhdessä Bjørn Ingen ja Børgen kanssa.
Huomenna Leonora tekee kauden toisen valassafarin.

Islannista kuuluu hyvää. Grimsvötnin purkaus on ohi. Nyt siellä siivotaan jälkiä. Satoja talkoolaisia on ilmoittautunut viljelijöiden ja muiden purkauksesta kärsineiden avuksi.

Tulivuori syöksi ennätysmäärän tuhkaa. Sitä tuli ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin viime vuonna kuukaudessa. Tuhka oli viimevuotista karkeampaa, laskeutui nopeammin maahan eikä haitannut muuta Eurooppaa kuin nimeksi.

Tämä purkaus, kuten viimevuotisetkin, osoitti kuinka hyvin islantilaiset ovat valmistautuneet näihin tussahduksiin. Tuhot jäivät pieniksi. Yhdeksän lammasta kuoli ja niiden lisäksi muutamat kärsivät pahoja silmävammoja. Joillekin pelloille satoi tuhkaa niin paljon , että se on siirrettävä pois.
Lisäksi jotkut rakennukset ja kulkuneuvot kärsivät vaurioita.
Mutta muuten selviydyttiin hyvin. Minkäänlaista paniikkia tai epätoivoa ei syntynyt. Ihmiset pysyivät rauhallisina. Tämä nyt oli vain yksi purkaus. Näitähän piisaa.

Myös Støn luonnossa on vastuksia. Sepelrastaat piilottelevat. Niitä ei löydy.
Eilenkään en saanut kuvaa, en edes nähnyt koko lintua. Vaikka kävelimme pitkän matkaa Dronningrutan rantapolkua Langvaddalin suuntaan.
Muutamia hylkeitä sentään näkyi, korppi kaarteli laaksossa ja ylitsemme lensi tunturihaukka. Viikinkiylimyksen talon raunioiksi väitetyn kohouman luona oli kivitasku.
-lauri-

7 kommentarer:

  1. Uskomattoman hienot rannat! Ja aikamoisia taideaarteita siella rannalla :).

    SvarSlett
  2. Eikös vaan. Ja nyt minulla on aikamoiset käsityötaideaarteet myös, kun ne karitsointiarvauskisan palkintokintaat saapuivat. Tosi hienot, aion käyttää niitä seuraavalla safarilla, mutta ekaks testaan huomisiltaisella sinipallasreissulla.Kiitoksia paljon :)

    SvarSlett
  3. Voi kun mukavaa, etta tulivat perille ja etta niille on kayttoa!

    SvarSlett
  4. Ou jee ootappa kun otan kuvia tän saaren rannoista.
    Soita, sulla on yksi suuri vika blogissasi, pahuksen hyvät kalankäsittely ja kokkaus ohjeeet häviävät kuin lokki tuuleen.
    Oletko muuten lukenut:
    Jäämeren suomalaiset
    Kirja Ruijasta
    Thor Robertsten
    Todella hyvää siirtolaishistoriaa kalastusta sivuten, mutta perk.. sinne on sotkettu myös politiikkaa, ei ole kuulemma Kveenejä... lue itse.

    SvarSlett
  5. En oo lukenu muuta kuin talvella kirja-arvostelun Lapin Kansasta. Siitä sain just sellaisen hieman ilkeän vaikutelman.Kovin hyökkäävän.
    Varmaan asiantuntevasti kirjoitettu, mutta ei varmaan kovinkaan paljon eri mieltä olevia kunnioittaen.
    Sellainen vaikutelma minulle jäi.
    Se kirja on nyt kyllä hommattava.

    SvarSlett
  6. Voi miten tulikaan taas ikävä Stø:tä ja Skipsandia... Viime kesänä siellä olimme ja lapsetkin huusivat Skipsandin rantaa juostessaan että "Äiti me löysimme maanpäällisen paratiisin" Harmi kun tänä kesänä emme pääse sinne, mutta jospa ensi kesänä....

    SvarSlett
  7. Tuutte sitten ensi vuonna :)

    SvarSlett