Olemme matkalla sinipallaksen pyyntiin.
Leila opettaa sinipallassiiman syötitystä.
Suomalaisnuoret jatkavat satoja vuosia vanhaa kalastajakylän käsityöperinnettä.
Emma kissa seuraa Støn elämää.
Kun Leonora tulee.
Ja kiinnittyy laituriin.
Morgenstjerna 29.5.2011. Matkalla Langenesin kantille, sinipallassyvänteen reunalle. Otimme mukaan 22 siimaa. Ja kaikki siihen kuuluvat tarvikkeet. Jos pyyntireissumme onnistuu saamme huomenna nauttia tuoretta sinipallasta :)
Tänään Leonora teki toisen valasretkensä. En päässyt mukaan, kun minun oli valmistauduttava vaativaan kalaretkeemme. Ja opastettava viimeiseksi tulleita maanmiehiäni pallassiimojen syötittämisessa.
Støn suomalaisyhteisössä on talkoohenki elossa. Tapanamme on, että vaativa siimansyötitystaito siirtyy kokeneimmilta tekijöiltä uusille tulokkaille.
Norjan rannikon vuosisataisen asutiksen perustana oleva siimakalastus on nopeasti katoavaa kukttuuriperinnettä. jonka vaaliminen on syötityksen osalta jäänyt kokonaan muualta tulleiden tehtäväksi. Støssä lähinnä suomalaisnuorten. Ja muutamien vanhempien.
Tällä sinipallaskaudella meillä työskentelee reilusti yli kolmekymmentä syötittäjää. Suurin osa on suomalaisia mutta myös ruotsalaisia, amerikkalaisia, thaimaalaisia, eestiläisïä, venäläisiä ja tsetseenejä löytyy.
Viime vuosina muutamat norjalaiset ovat löytäneet syötitystuvat uudelleen. Mutta ainoastaan varttuneet. Tämän maan nuoria on turhaa aliarvostetun ja likaiseksi mielletyn työn parista etsiä.
Onneksi Suomen lisäksi myös Ruotsissa näyttäisi olevan innokkaita pohjoisiin oloihin tulijoita. Kiiruna on lisäksi houkuttelevan lähellä ja kielellisesti norjaan, suomeen ja saameen kytköksissä.
Ehkä Stø voisi avata yhteyksiä juuri kaivoskaupungin suuntaan. Kylämme voisi profiloitua suomalaisruotsalaisnorjalaissaamelaiseksi kalastajakyläksi. Lähikansainvälistymisen kautta olisimme esimerkkinä koko Barentsin alueelle.
Matkailukin siitä hyötyisi.
Olettaisin että Emmakin, Støssä ensi kertaa vierailulla oleva tosi tyylikäs kiirunalaiskissa, pitäisi monikulttuurista Støtä vielä Pikku Suomeakin parempana paikkana viettää kesiään.
-lauri-
Abonner på:
Legg inn kommentarer (Atom)
Joko pallassiimat on nostettu ylös !!??
SvarSlettLähetään kohta sesongin viimeiselle reissulle.
SvarSlettTähän mennessä on mennyt hyvin . Saaliit ovat olleet parempia kuin viime vuonna.
Myös valassesonki on lähtenyt hyvin käyntiin. Nähtiin jopa miekkavalaita yhdellä retkellä.
No, minäpä sitten poikkesin tänne sivuillenne ja nyt valkeni perusteellisesti kannanottosi blogillani.
SvarSlettOnpa todella mielenkiintoista todeta, että vielä löytyy nuoria, jotka jaksavat kiinnostua kalastajan raskaasta mutta palkitsevasta ja mielenkiintoisesta työstä. Pitäneepä todellakin hieman reivata käsitystäni nykynuorista. Hienoa.
Kahlailin myöskin lävitse koko sivustoanne ja sain käsityksen monipuolisesta toiminnastanne kalastuksen ohella.
Kiirunassa olen kyllä vieraillut tutustumassa kalastushommiinne, kylässänne en muista käyneeni.
Tuolla Vienan Karjalassa, Viron Peipsijärvellä ja Saarenmaalla olen myöskin kulkenut kalastajien mukana ja tutustunut heidän työtapoihinsa. Tavallaan kuin opintomatkoilla tai oikeastaan juuri sitä.
Tulihan sitä nuorempana kokeilluksi sillilaivan mukana Pohjanmerellä elämää ja 70-luvulla kun vielä lohesta sai palkkansa, omistin Helsingissä siimaveneen.
Nyt jo liki 70-kymppisenä kalastukseni on jäänyt tämmöiseksi lähes näpertelyksi, joskin pieni saalis hyvin hyödynnettynä ja itse markkinoituna erilaisine jalosteineen; kyllä silläkin lisäansioita saa.
Onnea ja menestystä toiminnallenne, teette upeata nuorisotyötä.
Kiitos vierailusta blogissani. Minä puolestani olen mielenkiinnolla seurannut kalastajan elämääsi. Kuhan suuri osuus saaliissa on minusta aika yllättävää, mutta kai se on taidostakin kiinni.
SvarSlettMeille Støhön on muodostunut melkein Pikku-Suomi. Sen verran paljon täällä on suomalaisnuoria,ja myös vanhempia, ollut töissä.
Jaa että sulle on merikalastus tuttua. Sillinkalastus on täälläkin lähinnä nuorten miesten juttu. Hankalampi perheellisten ajella kuukausikaupalla sillin perässa milloin missäkin.Rannikkokalastus on enemmän normaalielämän mahdollistaaa, vaikka melkoista ekstreemielämää tämäkin.
Jään mielenkiinnolla odottamaan talvikalastuksen alkua, että milloin pääset jäille.
Meillä alkaa turskasesonki heti joulun jälkeen.