Bleik sokeritoppasaaren edustalla oleva vedenalainen kanjoni on uroskaskelottien ruokailualue.Sinne meidät johdatti vuoden tauon jälkeen palvelukseen palannut Leonora.
Leonora oli ensimmäisellä safarilla luotettavissa käsissä. Mukanamme oli peräti neljä kapteenia.Osa työtehtävissä, osa tutustumassa tulevaan työmaahansa ja osa mukana katsomassa miten kovasti ehostettu Leonora käyttäytyy.
Risto takakannella.
Ja valastornissa tähystämässä.
Joka reissulla näkee valikoiman huippuluokan kameroita.
Tosin kaskelotti ja sen puhallukset ovat sen verran näkyviä luonnonilmiöitä, että ne saa kyllä vaatimattomammillakin laitteilla tallennettua.
Puhallus lähikuvassa. Kyseessä on valaan kondensoituva hengityshöyry. Se voi hyvissä oloissa näkyä 4 km:n päähän.
Ensisijainen työmme on huolehtia vieraistamme. Auttaa kokemaan valaat mahdollisimman miellyttävällä ja unohtumattomalla tavalla. Kaskelotin noustessa pintaan ohjaamme valasretkeläiset tasaisesti. Niin , että kaikki näkevät. Otamme itsekin paljon valokuvia, dokumentoimme kaikki valaat, mutta se ei saa olla pääasia. Kuva: Risto Sakko
Jos valas on rauhallinen voimme ajaa laivan aika lähelle, kunhan kurssimme ei vaan ole valaan kurssiin nähden risteävä. Kuva: Risto Sakko
Vanhan kaskelotin ihossa alkaa näkyä pigmenttimuutoksia.
Kaskelotti lähtee noin puoli tuntia kestävään sukellukseen...
Ja näyttää hyvästiksi pyrstönsä.
Safarilla näemme lähietäisyydeltä myös lunneja.
Leonoran takakansi on Valastessujen valtakuntaa.
Myrskylinnun taitolentonäytös.
Leonora 25.5.2011.
Lounaistuuli yltyy myrskyksi. Vettä sataa ja on harmaata. Täällä mikään keskiyön aurinko näy.
Onneksi saimme kauden avajaisvalassafarille kohtuullisen sään. Koleus ja sade tuntuivat siedettäviltä, kun tuulta ei ollut liikaa. Ja tuulen suunta oli sopivasti etelänpuoleinen.
Lähtiessämme meillä ei ollut mitään tietoa missä kaskelotit olisivat, joten jouduimme etsimään kauan. Ajoimme tunnin ajan rauhallista vauhtia pitkälle Bleikin kanjonissa, ihan sinne keskiosiin saakka, ennen kuin havaitsimme ensimmäisen puhalluksen.
Vaikka kauden ensimmäinen kaskelotti oli etäällä ja näytti pyrstönsä kaukaa valas oli kuitenkin nähty. Tiesimme , että retki oli pelastettu ja loput valaat saatoimme etsiä ilman paineita.
Päivän aikana näimme läheltä tämän Camillan kuvaaman ja neljä muuta sukellusta sekä havaitsimme etäältä pari .
Kun lunnit ja merikotkat olivat saarellaan, hylkeet kallioluodoillaan ja suula partioi. Ja kun lisäksi myrskylinnut seurasivat Leonoraa lähes koko retken ajan, saatoin pitää päivää oikein onnistuneena.
Ainoa asia , joka jäi hieman harmittamaan, oli merikihun kuvaustuokion epäonnistuminen.
Paluumatkalla kyttäsin kameran kanssa mahdollisia ylilentäviä kihuja. Etelätuuli voimistui ja vesisade kiihtyi . Kun lintuja ei ollut vähään aikaan näkynyt, laitoin kamerani sateensuojaan takkini sisään.
Ei se siellä kauaa kerennyt olla kun merikihu yllätti. Se oli huomaamatta lähestynyt ja lensi muutaman metrin päästä ohi.
Minun reaktionopeudella ei kameraa saatu ajoissa esille saati kuvauskuntoon. Kun vielä linssinsuojuskin oli vastuksina.
Ehkäpä ensi kerralla onnistun. Ja saan lintukirjaani ihan itse ottamani lähikuvan kauniista häirikkölinnusta.
-lauri-
PS. Grimsvötnin purkaus on kuulemma ohi.
Safaritunnelmia Arctic Whale Toursin facebook sivuilla
