Rautu, maailman kaunein ja herkullisin kala, elää arktisissa kylmissä vesissä. Sen pilkkiminen tapahtuu matalasta vedestä. Jos pohjalle ripottelee riisiä niin avannosta on helpompi tarkkailla syötin kimppuun tulevia kaloja. Vastaiskukin on silloin helpompi tehdä.Alakuvassa Nikke on saanut elämänsä ensimmäisen raudun. Sofie tarkkailee teknikkaa.
Rautupilkissä on houkutteleva värikäs lusikkaosa ja lyhyen tapsin päässä pieni koukku. Kärpäsen toukka on erinomainen syötti.
Sofien ensimmäinen monista illan mittaan jäälle kiskomista rauduista eli ridderforelleista kuten nimi hollanniksi kuuluu.
Maarten sai illan värikkäimmän.
Rautu syö hanakimmin varhain aamulla ja iltahämärän saapuessa.
Eilen saimme 27 tunturijärven pienikokoista, mutta maultaan erinomaista nieriää. Saalis on aseteltava suuruusjärjestykseen kuvausta varten. Kuva:Mariana Wargh.
Raudut ojennuksessa. Kuva:Mariana Wargh.
Vaikka kalojen niskat on oikeaoppisesti taitettu, niin silti joku yrittää karata rivistöstä. Kuva:Mariana Wargh.
Arktisen juhla-aterian ainekset.
Nieriät pannulla reilussa voissa paistumassa. Mausteeksi laitoin pippuria ja basilikaa sekä luonnollisesti merisuolaa.
Tarjoiluvalmiit ridderforellit basmatiriisin ja sipulicurrykermakastikkeen kera. Alkupaloiksi nautimme metsäsienikeittoa ja kylmäsavustettua rasvakalanmätisalaattia. Tarjoilen usein sieniä myös kalaruokien kanssa.
Morgenstjerne Støn satama 5.huhtikuuta 2011. Sää on kirkastunut, mutta vielä tuulee navakasti. Näköjään emme menneetkäan merelle, niinkuin eivät muutkaan Støn laivoista. Yöllä oli sen verran rauhatonta, että pienimmästäkin kalastusmahdollisuudesta tänne kiirehtivä kippari pysyi kiltisti kotonaan. Ei viitsinyt tulla tilannetta tarkistamaan, eikä ruokailuviikonlopusta väsynyttä kalastajaa kolistelullaan häiritsemään.
Sain herätä omin avuin aamupalaa nauttimaan.
Lumet ovat häviämässä.Lounaistuuli ja kaatosateet sekä parhaimmillaan kahdeksan asteen lämpötila haihduttivat ennätyskinokset olemattomiin. Parissa vuorokaudessa suli yli puoli metriä. Pellot ja ranta- alangot sekä suot alkavat olla suurimmaksi osaksi paljaita. Vuorilla on niin paljon sulia läikkiä, että sinnekin pääsee kohta vaeltelemaan.
Pyhänseutu meni arktisten ruokailujen merkeissä. Pohjois- Norjan gourmet ravintoloiden muodostaman Arktisk meny ketjun ravintoloissa on tarjolla monenlaisia arktisia herkkuja. Ruokapaikkoja on yhteensä 33 ja ne ovat levittäytyneet tasaisesti Bodøstä Huippuvuorille saakka.
Olen vieraillut useissa kyseisistä paikoista, nauttinut monenlaisia herkkuja (onhan lähin tuossa naapurissa sijaitseva Ringon ja Monjan ekspedisjon) ja tuhlannut rahojani kalliisiin annoksiin. Mutta en ole katunut. Pakko on ollut jälkeenpäin todeta, että kyllä kannatti. Arktisk meny on nimensä mukainen. Se on laadun tae, tarkoittaa erinomaisia makuelämyksiä.
Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä ravintolaan.Arktisen illallisen voi aivan hyvin kokkailla itse. Joko yksin tai vieraitten kanssa yhdessä. Suurin haaste ovat kunnon raaka- aineet. Jotkut kuten rautu, riekko, kuivattu ja suolakuivattu turska, ruijanpallas, villilammas, turskankielet, rasvakalan mäti ja herkkutatit saattavat olla liian haasteellisia lyhyellä varoitusajalla löydettäväksi.
Silloin auttaa jos on itse aktiivinen. Täällä se on helpompaa. Kesällä voi poimia marjat ja syksyllä sienet. Ne on suhteellisen helppo varastoida kuivattuina, pakastettuina tai hilloina. Kalat voi joko kalastaa tai hommata suoraan laivasta. Pienellä opettelulla perinteisten kalatuotteiden jalostaminenkin onnistuu. Riekot ja sorsat saa metsästämällä.
Jos on mahdollista, kannattaa tutuistua paikallisiin suoramyyntitiloihin. Lihan ja vihannesten tuottajiin. Tuttavapiirissä olisi hyvä olla myös leipuri. Meillä harrastetaan paljon vaihtokauppaa. Se on loistava keino lisätä omavaraisuutta. Monet kalat ovat vuosien mittaan vaihtuneet marjoihin , perunoihin ja erilaisiin leipomotuotteisiin. Tuoreita kalapullia ja -pihvejä , joitten teko vielä hieman tökkii, on laivallamme aina tarvittaessa ja tilauksesta saatavissa.
Ruokajuomapuoli on helpompi, vaikka olisi innostunut viineistä , niin niitähän kyllä löytyy. Ihan kaikenlaisia jokaiseen ruokalajiin ja jokaisen ruokailijan makuun sopivia. Minä en ruokailutarkoituksessa paljon viinejä harrasta. Vaan suosin paikallista. Paras juoma arktiselle atrerialle kun on se arktinen. Tunturijärven vesi :)
No niin , onhan olemassa myös Arctic Beer.
-lauri-
