Viser innlegg med etiketten konjakkiturska. Vis alle innlegg
Viser innlegg med etiketten konjakkiturska. Vis alle innlegg

tirsdag 12. mars 2013

Morgenstjernen massiivigalleria

Gislöy 12.3.2013 Lumisadetta ja koillistuulta joka välillä kääntyy luoteeseen ja voimistuu, Ja tuiskuttaa aurattua pihatietä tukkoon. Lämpötila on muutamia asteita pakkasen puolella.Aurinko näyttäytyy välistä. Sillä tavalla sopivasti. Niin, että muutamien viikkojen ikäinen keittiöyrttitarha ei valon puutteeseen tuhoudu.

 Tänään meillä on kalastusvapaata. Tuuli oli liian voimakas ja virtaukset huonoja, kippari päätti pitää laivanhuoltopäivän. Meillä on varaa vapaisiin. Olemme hyvin aikataulussa. Alkuvuonna olemme kalastaneet jo 115 tonnia 163 tonnin turskakiintiöstämme.
Viime viikkojen erityispiirre on ollut harvinaisen suurikokoiset kalat, saaliina on ollut yli kaksikymppisiä jättiturskia ja muutamia yli 30-kiloisia. Kauden suurin painoi 37,26 kiloa. Se on kaikkien aikojen ennätyksemme ja tällä hetkellä paikallislehden konjakkiturskakilpailussa kakkosena.

Myös kaksi muuta, 33- ja 32- kiloiset menestyvät kalakilpailussa. Ne tuovat meille naapurilehden lofotpostenin palkinnon. Lehti tarjoaa kaikista yli kolmekymppisistä Lofooteilla ja lähialueilla saaduista turskista puoli kiloa erikoisvalmisteista ja -pakattua kututurskakahvia.

Halavat huvit, vähästä hyvä miel ja joutavalla jottaen sanottaisiin Ylä-Savossa.

Vaikka biologit sanovat, että kaikkein suurimpia kaloja pitäisi kannan elinvoimaisuuden nimissä säästää, ja vaikka uskon heidän olevan oikeassa, en jaksa teeskennellä. Ja valehdella, ettei toivo jättien saamisesta olisi yksi tärkeistä motiiveistani olla kalastaja.
Isoja kaloja onkin tullut tasaiseen tahtiin, joka vuosi joitakin, mielihyvää minulle ja muille morgenstjernelaisille tuottaen.

MORGENSTJERNEN  SUURKALAGALLERIA

Kaikkien aikojen jytkymme on vuonna 2007 marraskuussa saatu ruijapallas. Se painoi 201 kiloa.


Olemme me saaneet maailmanennätyskalankin. Ei painoltaan, mutta pituudeltaan. Kolme vuotta sitten pyydystämämme molva oli 210 cm pitkä ja suurin rekisteröity Pohjois-Atlantilta koskaan saatu. Olen kyllä kuullut pidemmistäkin, mutta niitä ei ole  sen kummemmin kirjattu. Uutinen molvastamme levisi Fär-saarille ja Islantiin saakka, kiitos oslolaisen radioaseman.


Joskus samalla merikerralla tulee useampia kolmekymppisiä turskajättejä. Allaolevan kuvan kalat ovat vuodelta 2009.

Tässä puolestaan turskakausi -2010 satoa.

Sinipallas voi kasvaa parikymmenkiloiseksi. Meidän ennätyksemme pohjasiimaan erehtynyt16,5 -kiloinen on vuodelta 2011.

Toiseksi suurin saamamme kala on hieman yllättäen merikrotti. Syyskuussa 2010 nuottaan ui tämä 43-kiloinen.

Viime keväänä sairaslomani aikana Morgenstjernen miehistö pyydysti Ruijasta Mehamnin edustalta nämä 19- ja 21-kiloiset massiiviset täpläkissakalat.
Hyvää kevätkalastuskautta kaikille toivoo.
-lauri-

torsdag 21. februar 2013

Turskaegoilua ja -historiaa.

Langenesegga 21.2. Melkein tyyntä, vesisadetta, kuusi astetta lämmintä, vanhaa muutaman metrin maininkia. Eilen olimme maissa kovan tuulen takia, toissapäivänä saalistimme viisi tonnia, siitä suurin osa koljaa. Morgenstjerne on aikataulussa, olemme pyydystäneet  yli puolet kiintiöstämme. Alhaisista hinnoista  huolimatta kaudesta taitaa tulla palkankin puolesta hyvä.

Tilanteesta on syytettävä tai kiitettävää massiivista joka puolelle levittäytynyttä turskamattoa. Koko meri Vesterålenin edustalla on täynnä kaikenlaista kalaa. Taas voimme kehua, varmaan viidettä vuotta, sotien jälkeisen ajan parhaalla turskatalvella. Vuosien pienet kiintiöt, kalastusrajoitukset ja Venäjän kanssa yhteistyössä tapahtuva tehostunut valvonta vaellusturskan pohjoisilla avomerialueilla lopetti EU:n ja Venäjän troolareiden ja joidenkin norjalaistenkin  ryöstökalastuksen.

Rannikkokalastus on myös siistiytynyt, kalastajille tullut enemmän ymmärrystä uusiutuvien luonnonvarojen järkevästä käytöstä. Minusta meillä on lupa kehua elinkeinomme olevan ekologisesti ja sosiaalisesti sekä yhteiskunnallisesti kestävää. Ympäristöjärjestöt ovat sen huomanneet. Pyydystämällemme koljalle ja turskalle on myönnetty sekä msc että krav sertifikaatit. WWF suosittelee syömään  rannikkolaivaston turskaa hyvällä omallatunnolla.

Turskan ekous ei pääty pyyntiin. Myös jalostus on säilyttänyt tuhannen vuoden takaiset vähän energiaa ja ulkopuolisia raaka-aineita vaativat menetelmät. Kututurska kuivataan täysin samalla periaatteella ja melkein samalla tavalla kuin viikinkiaikana. Baskien kehittelemä ja  hollantilaisten  norjalaisille 1700-luvulla opettama turskan suolakuivaus on sekin pysynyt. Mitä sitä suotta hyväksi havaittuja vähän väliä muuttelemaan.

Kuivauksessa turska verestetään, suolistetaan, huuhdotaan ja sidotaan, kaksi kalaa pyrstöistään yhteen. Sitten ne asetellaan kuivaustelineille. Avatut vatsat meren suuntaan. Telineitä on kahta mallia: Katedraalityyppisiä korkeita ja sellaisia joissa riuut ovat vaakatasossa muutaman metrin korkeudella. Støn vanhat telineet ovat kauniita katedraaleja, uudet huomattavasti suuremman kapasiteetin omaavia tasamalleja. Turska kuivuu  meri-ilmassa kolmessa kuukaudessa. Suurin osa menee vientiin, lähinnä Italiaan.
Suolakuivauksessa turska halkaistaan, selkäruoto poistetaan ja kolmionmuotoinen kala suolataan.Ensimmäisellä suolauksella saadaan nesteet pois. Se kestää korkeintaan viikon. Toisen 5-6 viikkoa kestävän suolauksen tarkoituksena on kuivattaa kala suolankyllästämäksi tiiviiksi levyksi. Aiemmin suolaantuneet turskat loppukuivatettiin aurinkoisilla ilmoilla kivillä.Siitä tuotteen nimi klippfisk. Klippfiskin markkinat ovat Portugalissa.
Tänään saimme massiiviturskan, se painoi 37,28 kiloa ja oli 1,48 metriä pitkä.Aion valmistaa siitä kalliokalaa eli suolakuivattua turskaa.samalla tavalla kuten alla olevissa kuvissa näkyy.
Turska aukaistaan levyksi ja selkäruoto poistetaan.

Suolauksien jälkeen loppukuivatus on mahdollista tehdä vaikkapa seinustalla.
Kuusi viikkoa aloituksesta kalliokala, suolakuivaturska on tämännäköinen
Kalan paloittelu annoskokoon.
Ykkösluokan kalliokalaa (minun mielestä)vuodelta 2011 valmistettu 27- kilon turskasta.
Kalatehtaamme tuotteet ovat laadukkaita ja edullisia myös meille, mutta minulle se ei riitä. Haluan enemmän.Tehdä kaiken itse. Turskan ja myös molvan kuivaamisesta ja suolaamisesta kotioloissa on tullut pakkomielteen omainen harrastus. Miellyttävä ja antoisa.Vapaaehtoinen mutta myös velvollisuus. Jalostan talvella kalaa koko ajan ja paljon, reilusti yli oman tarpeen. Valmistan lipeäkalaa, kuivakalaa, suolakuivakalaa ja kalliokalaa suuria määriä. Prosessin jatkuvuus on tärkein. Aina pitää olla jotain tekeillä tai ainakin kalaa varastossa. Mieltäni kiihoittaa elää kututurskan tarina ja opiskella teoriassa ja käytännössä rannikon selviytymishistoriaa.
                            -lauri-


tirsdag 15. mars 2011

Konjakkiturskia, kuivanut kuningasturska ja kuollut naarashaahka

Sunnuntaina saimme melkoisen turskan. Se painoi 31 kiloa. Kuva:Erik


Erikin esittelyssä eilen tullut suurempi, 37,2- kiloinen. Se on meidän laivan kaikkien aikojen ykkönen. Ilmoitimme mätikalan Øksnesavisan konjakkiturskakilpailuun. Tällä hetkellä olemme toisena. Haiskahtaakohan konjakille.

Suurturska kalenteripoikiemme sylissä.

Kuivaturskat telineillä. Tämä teline on mallia Henningsvær.

Minulla on omassa telineessäni kuivamassa kuningasturskia. Jos vanha sanonta kuningasturskasta hyvän onnen tuojana pitää paikkansa, meillä menee hyvin. Jo neljä harvinaista turskan muunnosta on tällä kaudella uinut nuottaamme.

Laiturilla seurasin kuollutta haahkaa. Se oli hukkunut kietouduttuaan jokin aika sitten verkon riekaleisiin. Kellui nyt välivedessä reilun metrin syvyydessä.

Parvi uteliaita pikkuseitejä tuli ihmettelemään.

Haahka tuntui niitä kovasti kiinnostavan.


Morgenstjerna 16.3. Lounaistuuli on voimistunut. Vettä alkaa satamaan. Huomennakaan ei mennä kalaan. Ei se haittaa, kun ennen pääsiäistä olisi saatava ainoastaan 15 tonnia. Jääpähän tällaisina päivinä aikaa muihin töihin ja palautumiseen.

Eilen olin sisätöitten lisäksi ahkera ulkoilija, kiertelin aallonmurtajalla ja laitureilla. Kuvasin kaikkea mielenkintoista. Opettelin uuden nikonini säätöjä ja sen sielunelämää.
Toissapäivänä puolestaan ikuistin laivamme historian suurimman turskan. Peräti 37.2 kiloisen. Olemme sillä konjakkiturskakilpailussa toisena. Jos kukaan ei mene ohi, tiedossa on palkintoputeli virvoittavaa juomaa.
-lauri-