Julienne

Pidän tattarista, smetanasta, venäläisistä suolakurkuista ja borssikeitosta.

Venäläiseen tapaan liotetuista sienistä valmistettu sienisalaatti on paras.
Silloin sieniä ei ryöpätä vaan niiden annetaan liota kylmässä vedessä muutamia vuorokausia vesi välillä vaihtaen.

Kaikkein parasta haaparouskusalaattia sain viikko sitten Bellevuessa Katajanokalla, Uspenskin liepeillä.

Sienet oli paloiteltu riittävän suuriksi ja niissä oli metsän aromi tallella.

Venäläinen välipalapöytä tai alkuruokapöytä  Zakuska on kokonaisuus, joka vastaa mielestäni kolmen ruokalajin herkkupäivällistä.  Ainakin  Bellevuessa.

Valion promokuvassa on vain pieni osa perinteiseen Zakuskaan kuuluvista herkuista.

Bellevuen Zakuska- meny näyttää tältä.

Rakastan venäläisen keittiön herkkuja, mutta en muista  niiden kaikkien  nimiä.
En ainakaan osaa lausua oikein, vaan tarvitsen kieltä osaavan kanssasyöjän apua.
Vaikka naapurimaan  ruoka maistuu,  en ole koskaan aterioinut  venäläisessä ravintolassa Venäjällä .
Tuskinpa tulen sitä tulevaisuudessakaan tekemään.
Ensiksi olisi   hommattava viisumi ja sitten matkustettava Pietariin. Tai ainakin Viipuriin.

Minua Venäjällä käymättömyys ja siellä syömättömyys ei haittaa.
On olemassa helposti saavutettavan Vara-Venäjän keittiöt.
Helsinki ja Suomen  suuriruhtinaskunnan ajan tunnelman palauttavat ravintolat ja niiden herkut.
Haluan testata  ne kaikki.

Mikäli minulla ei ole Helsingissä käyntiä, tai  en  jostain syystä voi kaupungissa ollessani uhrata kohtuullisia summia ravintolaillallisiin, voin keittää paahdettua tattaria.
Tai tehdä stolisnaja- graavattua lohta, blinejä, mätiseosta ja haaparouskusalaattia kotona.
Suurin haaveeni on valmistaa kokonainen Zakuska- pöydällinen gruusialaiset erikoisuudet  mukaan ottaen.

Herkkutatti on yksi venäläisen keittiön suurista.
Herkkutatti on himoittu valkea sieni.

Mikäli sen maun haluaa jalostaa koko illan suussa maistuvaksi, kannattaa  vieraille ja kotiväelle tarjota Tattiruukku Juliennea.
Valiokin on sen tajunnut ja  smetanan myyntikampanjaansa ottanut.

Venäläinen sieniruukku "Julienne" tehdään perinteisesti varrellisiiin metallisiin annosvuokiin, mutta ne voi korvata mainiosti pienillä keraamisilla. Tämä täyteläinen ruoka on vienyt monen sienenystävän sydämen, sillä nämä raaka-aineet tekevät kunniaa metsänherkuille.

                                                
                                                   Tattiruukku Julienne kuudelle

Ainekset :
400g  kiinteitä herkkutatteja kuutioina (1x1cm)
1 rkl  voita
100g salottisipulia
2 dl   ruokakermaa
120g smetanaa
150g juustoa raasteena
suolaa, pippuria
persiljaa, tuoretta rosmariiinia tai basilikaa maun mukaan

Ohje:
1. Keitä reilusti kiehuvaa vettä, laita tattikuutiot siivilään ja valuta kiehuva vesi tattien läpi.
2. Paista tatit pannulla, kunnes neste on haihtunut.
3. Sulata sekaan voi,lisää pilkottu sipuli, kuullota kevyesti.
4. Lisää ruokakerma ja smetana, kuumenna sekoittaen ja lisää 100 grammaa raastettua juustoa.
5. Hauduta miedolla lämmöllä10 minuuttia välillä varovasti sekoittaen, mausta suolalla ja pippurilla
6. Annostele  muhennos kuuteen ruukkuun, noin reilu desi ruukkua kohden.
7. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
8. Laita uuniin yläritilälle ja anna olla 200 asteessa noin 10 minuuttia  tai kun pinta on vaaleanruskea.
9. Silppua päälle haluamasia tuoreita mausteita
10. Tarjoile .
Olen kokkaillut,se on erittäin maukas ja tuhti, myös hienostunut ja jalo.
Kuvat: Hanna, Tuija  ja Valio
                   -lauri-

Lapskoussi- hukkuneen kalastajan muistoateria.

Kalastajakyläämme kohtasi suru kesäkuun  viidestoista.
Yksi Støn nuorista  kalastajista putosi aluksesta  ja vajosi pinnan alle.
Häntä ei saatu pelastettua.
Vainajaa ei löydetty lähes koko kesän kestäneissä etsinnöissä.
Vaikka mukana oli  minisukellusveneitä, drooneja ja  vedenalaiskameroita.
Sekä ruotsalaisen Kim Wallin etsinnöissä mukana ollut ja murhatun toimittajan  merkannut ruumiskoira.

Tänään etsinnät katsottiin lopullisesti päättyneiksi.
Myren kirkossa järjestettiin  omaisten ja läheisten toivoma muistotilaisuus.
Hautajaiset ilman vainajaa. Ilman ruumiinsiunausta. Ja ilman seppeleitä, kukkavihkoja tai adresseja.
Sellainen ei ole kalastajakylässä tavatonta. Meri antaa, meri ottaa.
Arkun asemesta  alttarilla oli kukista sidottu kookas ankkuri . Ja hukkuneen kalastajan kuva
kynttilöiden ympäröimanä.
Saattoväki sai tilaisuuden lopuksi sytyttää omat kynttilänsä.

Kirkko oli täynnä, yli kolmesataa oli saapunut paikalle kuulemaan rovastin sanoja, veisaamaan, rukoilemaan sekä myötäelämään  omaisten ja läheisten kanssa mereen jäänyttä.
Musiikista vastasi vainajan isä  ja sisarpuoli sekä Pohjois-Norjan tunnetuin country- muusikkko MK Myrland

Kirkonmeiningin jälkeen saattoväki kokoontui kylätalolle nauttimaan  perinteisen hautajaisaterian.
Pohjois-Norjassa se on usein lapskaus tai suolalammas perunoiden ja lanttusoseen kera.
Tuhdin aterian  jälkeen tarjolla oli kahvit ja  erilaisia juusto- ja kermakakkuja.
Lapskaus on muuten myös Rauman rannikkoalueella tunnettu pataruoka ja suomeksi lapskoussi.

Pohjois-Norjan lapskoussi neljälle:
Ainekset:

600 g suolalammasta tai  tuoretta naudan ,hirven tai poron potkaa.

2  rkl  voita paistamiseen

6kpl   suuria perunoita

3 kpl  porkkanoita

1        keskikokoinen lanttu

4 dl    lihalientä , mielellään luista keitettyä, myös lihaliemikuutiosta tehty käy

Suolaa

Pippuria

Valmistus:

1. Jos käytät suolalihaa liota se yön yli. Sen jälkeen paloittele pieniksi palasiksi.

2. Ruskista kuumalla pannulla.

3.Laita lihat lihaliemeen  kiehauta, pienennä lämpöä ja anna kypsyä miedolla lämmöllä pari tuntia.

4.Keitä  paloitellut perunat ja juurekset omassa riittävän isossa kattilassaan puolikypsiksi.

5.Lisää lihat juuresperunakattilaan, josta olet vajuuttanut  kolmasosan vedestä.

6. Keitä miedolla lämmöllä kunnes juurekset ovat kypsiä, seuraa ettei pala pohjaan.

7. Tarvittaessa lisää juureskeitinvettä, mutta sekoita varovasti, ettei tule liian soseista.
                                     -lauri-

600 bogkjøtt, eller høyrygg

Sommartider

Ihmisen ahneudella ei ole rajoja. Ahneus sekoittaa pään. 

Ja hämärtää todellisuuden. Ahneus kaappaa.

Kolmena päivänä  poimin yli 50 kiloa herkkutatteja vakiopaikastani.

Ensimmäisen  suursaaliin siivoamisen jälkeen käynnistin kuivurin.

Se on ollut päällä  yli 80 tuntia yhteen menoin.

Sienten löytäminen  ja poimiminen tällaisena syksynä ei ole ongelma.

Niiden kantaminen metsän läpi ja soiden yli on suurempi.

Sienimassan käsittely  on rangaistus.

Puhdistan, pilkon ja siivutan.

Ryöppään, hiostan ja asettelen kuivurin ritilälle.

Pakastan ja suolaan.

Tarvitsen selviytymiskeinoja.

Juon kahvia.

Tapaan ystäviäni ja kavereita koneen kautta.

Osallistun keskusteluihin.

Ja kuuntelen Gyllene Tideriä tauotta 

Aivan hyvin musiikki voisi olla Springsteeniä tai Bonoa.

                   -lauri-

                        .

     

                             

.

Viikinkimuseo lyhyesti

Lofotr viikinkimuseon jumalten salissa perehdytään pohjoismaiseen mytologiaan. Vierailijat pääsevät oppaan johdolla yli tuhannen vuoden taakse ja kauemmaksikin.
Aikaan jolloin suuri käärme pitää litteää ja kiekkomaista maata kasassa . Käärme on kietoutunut ulkokehän ympäri. Ja takaa maailman olemassaolon puremalla itseään hännästä.  Kiekon keskellä on kuivaa maata ja reunoilla meret. Kun käärmeen ote hännästään  irtoaa,  tulee maailmanloppu.

Maailmankaikkeutta kannattava puu on Yggdrasil, valtava saarni. Maailmankaikkeus on koti monenlaisille  olioille kuten jumalille ja ihmisille sekä haltioille ja eläimille.  Hyville ja pahoille.
Yggdrasilin latvassa asuu kotka, joka on hyvä ja juuristossa lohikäärme, joka on paha.
Kotka ja lohikäärme eivät voi suoraan  kommunikoida keskenään. Ne vihaavat tosiaan.
Puun runkoa pitkin juokseva orava on viestinviejä, lähinnä solvauksien välittäjä.

Jumalat ovat aasoja ja vaaneja. Odin on aasoista hurjin ja väkivaltaisin. Kerran hän halusi viisauden, repäisi silmänsä irti ja viskasi sen Mimirin kaivoon,viisauden lähteeseen. Sen jälkeen Odin joi  kaivosta ja  sai viisauden. Riimukirjoitusta  Odin oppi tulkitsemaan uhraamalla itsensä itselleen. Hän hirttäytyi jaloistaan pää alaspäin ja runteli kehoaan.

Freija on rakkauden jumalatar. Häntä ei kukaan voi vastustaa. Freija viettelee ja saa jokaisen, jota himoitsee.  Kykynsä Freija sai makaamalla kolmen kääpiön kanssa, tappamalla nämä ja tekemällä kääpiöista itselleen amuletin. Freijan veli  Frei on toinen  rakkauden jumalista.

Viikinkimuseon esineet ovat jäljennöksiä, oppaiden tekemiä. He ovat oppineet taitonsa toisiltaan ja  perinnekäsityön taitajilta. Myös vaatteensa ja jalkineensa ovat omatekemiä. Jotkut oppaista ovat kesätöissä, muutamat pysyvästi. Yksi pisimpään olleista on Sonja. Kauniit asusteensa, kenkänsä ja laukkunsa sekä puukkonsa, jousensa ja nuolensa hän on itse tehnyt.

Museossa käydessä tulee mieleen . Voisinpa minäkin. Nylkeä vasikan, parkita nahan, muokata pehmeäksi, ommella kengät. Tai keritä lampaat, kehrätä lankaa, värjätä ja kutoa silmukkatekniikalla jonka jälkeen huovuttaa. Olisin iloinen jos osaisin kutoa  viikinkimallisilla kangaspuilla pöytäliinan, takoa puukon terän ja lovileikata jumalat puupölkkyyn. Ja ampua jousella. Niinkuin Sonja.

Kun eräs ryhmäläisistäni kysyi Sonjalta aikooko hän olla täällä töissä eläkeikään saakka Sonja vastasi. En ole täällä töissä ja kun lähden henkeni jää.
                                -lauri-

Konsertti

Olen ajoissa. Kello on puoli seitsemän. Astun saliin. Kävelen katettujen tarjoilupöytien ohi. Saan parhaan pöydän pianon vierestä.Asetan takkini  tuolin selkänojalle  ja laukkuni tuolin viereen.
Levitän haarukan ja veitsen alta ottamani kankaisen lautasliinan auki.
Kaikki  näkevät, että tämä paikka on minun.

Aloitan juustoista. Kerään Aaland Gårdin vuohenjuustoja pienelle lautaselleni.
Lofoottien ja koko Pohjois-Norjan paras juustola toimittaa hotellille kuutta eri makua.
Homejuustoja, kovia, pehmeitä sekä ruskeaa. Tykkään niistä kaikista.
On tärkeää ottaa sopivan pieniä palasia ja samassa suhteessa lisukkeita, hilloja, vihanneksia ja hedelmiä.

Kalaosastolta löytyy uutuutena kylmäsavustettua merikrottia. Otan sitä kaksi nokaretta. Lisäksi kerään kylmäsavutaimenta  ja graavattua lohta, hyvin pienet siivut molempia. Lämminsavuinen turskanmäti sekä perinteinen Lofoottien kaviaari vaativat lusikallisen pohjoisen smetanaa, rømmeä, viereensä.

Vien ensimmäisen annoksen paikalleni ja haen juotavaa. Kolmea eri makua Hardangerin omenista maatilapuristamossa tehtyä luomumehua puolen desilitran laseissa. Lisäksi  iso lasillinen paikallista horsmankukkamehua, Judithin Urtehagen toimittamaa. Maistelen myös paksuja tuorejuomasekoituksia eli smoothieita.

Kahvi on  hetki sitten pavuista jauhetusta suodatettua.
Vaikka syön hitaasti selvitän annokseni seitsemään mennessä. Tarjoilija on kerennyt  täyttää vajuneen kahvikuppini kahdesti.

Toiseen annokseen valitsen  hetkeä aiemmin  koneella siivutettua fenalåria eli kuivatettua lampaanviulua. Vuorilla laiduntaneista ja yrttejä syöneistä maatiaislampaiden karitsoista tulee parhaan makuista.  Hotellin oma karkearakenteinen  maksapasteija on ilman muuta mukana. Se on aina ollut yksi suurimmista ruokanautinnoistani. Lihalautaseni täydentyy tuoreilla vihanneksilla ja oliiveilla. Sekä hotellin lähiraaka-aineista tehdyillä  hilloilla. Lisäksi käyn hakemassa jostain syystä lämpötiskiin sijoitettua ohueen spelttileipään rullatttua poroa.

Pianisti saapuu  toisen annoksen jälkeen. Aikataulun mukaisesti puoli kahdeksalta. Hän on uusi, taitava ja kotoisin Venäjältä kuten edeltäjänsä. Artisti istuutuu, järjestelee nuottipapereitaan ja aloittaa. Lämpimät annokset saavat odottaa. Minulla ei ole kiire minnekään.
                   -lauri-

Hanhen lennättäminen

Valkoposkihanhet pesivät huippuvuorilla.
Ne talvehtuvat Brittein ja Hollannin saarilla.

Joka kevät ne pysähtyvät kolmeksi viikoksi meidän pellolle.
Lepäämään ja syömään. Kasvattamaan alkumatkasta huvenneen ihonalaisen rasvakerroksensa.
Kuvutkin on täytettävä ennen viimeistä etappia.

Kun tuuli on suotuisa ja aika täysi, hanhet katoavat.
Jäljelle jää myllerretty pelto.
Kuivia paskoja , kaivettuja koloja ja irronneita höyheniä.

Helsingissäkin on valkoposkihanhia.
Ne eivät kaupunkiin tultuaan jatka matkaansa.
Vaan jäävät arktisen asemasta pesimään puistoihin, rannoille ja muihin epäsopiviin paikkoihin.
Helsingissä hanhet, pesät, poikaset ja  epähygieeniset jätökset ovat ongelma, kuulin.


Minua valkoposkihanhet eivät liikaa häiritse.
Vaan sopivasti.

Ensimmäiset  hanhet  ilmestyvät ennen vappua.
Viimeiset lähtevät kansallispäivän jälkeen.
Ensimmäisten päivien ujo arkuus vaihtuu nopeasti päällekäyväksi röyhkeydeksi.

Rappusille paskannetaan.
Pellot tongitaan.
Sipulimaa tallotaan.
Yökaudet metelöidään.

Kun valkoposkien käytös alkaa ärsyttämään, ne katoavat.
Minulle jää muistoksi jätökset ja ikävä.
Jätöksen  maatuvat.
Ikävä jää.                                                                                                                                          Viime viikolla lennätin leijaa.
Ensimmäistä kertaa kahteenkyymmeneenkahteen vuoteen.
Sillä samalla pellolla millä  hanhet keväällä ruokailevat.

Leijaan oli maalattuna kaunis, pullea lintu.
Vatsansa täyteen syönyt , rasvakerroksensa kasvattanut ja muuttomatkalle valmis.
                              -lauri-

Kyntävä kaskelotti ja kaikkien rapujen rapu.

Miksi kaikki kaunis, rikas, mielenkiintoinen, maalaileva ja mieleenjäävä katoaa. Pohjois-Norjan matkaoppaan suomenkielinen painos on muuttunut tylsäksi. Vielä seitsemän vuotta sitten se kuhisi ihania kielikuvia kuin pulppuava lähde. Tämän vuoden oppaasta löysin ainoastaan yhden muistamisen arvoisen. Se menee näin. "Harstadin alue on keskiyön aurinkoa tai revontulia sekä valaita tai merilintuja kumiveneen kyydissä."

Alla koottuna vuoden 2011 oppaan parhaat lukuhetket olkaa hyvä.

   

Pyöräillessä "Uudet mielenkiintoiset aistivaikutelmat odottavat jokaisen kaarteen ja mäennyppylän takana. Merikotkat leijuvat taivaanrannassa ja porot laiduntavat tienvarsilla".

Vaellettaessa" Vaellettaessa kohti maisemaa hallitsevia vuorenhuippuja alppimaisessa rannikomaisemassa, pitkin pulputtavien jokien varsia syvissä metsissä ja yli ylväiden tunturiylänköjen ylhäisessä yksinäisyydessä ovat Pohjois-Norjan ja Huippuvuorten vaellusretket oikea runsaudensarvi."

Merenrannalla kalastettaessa "Mikään ei voita tunnetta, kun kala tarttuu syöttiin. Saaliinsa voi nautiskellen laittaa ruoaksi nuotiolla tuntien kuinka rauha laskeutuu sieluun"

Sisävesillä kalastettaessa " Autuaallisen rauhan voi kokea kalastettaessaan idyllisissä vuoristovesissä mato-ongella tai perholla. Pikkujoista kalastettaessa voi kokea olevansa oman elämänsä sankari.

Kuningasrapuja pyydettäessä " Tervetuloa tapaamaan jäämeren kruunaamatonta kuningasta. Kyseessä on lähemmäs viidestä kuuteen kilon painollaan ja yli metrin mittaisella jalkojen kärkivälillään todellinen kaikkien rapujen rapu"

Kanoottiretkellä "Koe hiljaisuus ja kuhisevien lintuyhdyskuntien läheisyys tai kuuntele Huippuvuorten jäätiköitä, jotka narisevat ja halkeilevat.

Linturetkellä "Myös rannoilta löytyy kuhisevaa,siivekästä elämää, samoin kuin kosteikkoalueilta kiireistä puuhaa"

Jokiveneretki "On vaaraton ja rauhallinen kokemus, jonka aikana saa mahdollisuuden päästä lähelle luontoa. Ehkäpä hirvi laiduntaa lähellä rantaa, hyppäävä lohi rikkoo vedenpinnan tai kotka purjehtii taivaalla.

Valassafareilla" Uloimpana Nordlandin luoteisosassa sijaitsee Vesterålen, jossa jättiläismäinen kaskelotti kyntää merenpohjaa"

                     -lauri-