Minä ja hyvin pikkuinen maailmani

Minulla on onni asua Støn pienessä kylässä kaukana kaikesta. Täällä tuntee olevansa kokonaan kaikenmaailman murheitten, katastrofien , sotien ja muitten kauheuksien vaikutuksen ulkopuolella. Suuretkaan mullistukset maailmalla kun eivät elämänmenoani yhtään ravistele.
Onneksi tai valitettavasti.

Kunhan mä vaan pääsen merelle ja kalaa tulee. Kunhan minun lentävät ystäväni taas kesällä riemukseni palaavat. Tänne meidän ympärille touhuamaan.
Siinä illusiossani haluan uskotella, että on olemassa vain tämä Støn todellisuus. Tai miksei Islannin todellisuus, silloin kun olen Islanti tuulella. Tai joku muu minulle vielä tuntematon.
Silloin on niin kauheen paljon helpompi sulkea öljyvuodot ja talouskriisit, Japanin pääministerin erot ja Lähi-idän kaikki kauheudet sekä myös Itämeren tai sademetsien tila tajunnan ulkopuolelle.
Silloin riittää , että kesän ystävilläni, lunneilla on riittävästi syötävää, maukasta tuulenkalaa.
Niin tiheässä, että nokka täyttyy muutamalla sukelluksella. Just siinä Andan majakkasaaren ympärillä.
Niin paljon, että niiden ei tarvitse kauemmas räpytellä ja voimiaan siihen lentomatkaan tuhlata.
Vaan jaksavat pesäluolansa kunnostaa, ja sinne luolan perillä olevaan pesäänsä munansa munia.
Silloin on kuoriutuvien poikasten luolan hämyssä hyvä olla.
Emon tuoman saaliin turvin aikuiseksi varttua . Ja jonain päivänä elokuun puoleen väliin mennessä pois lentää. Ilman ennakkovaroitusta noin vaan häipyä. Emot menevät nekin.
Ja Andan saari on autiompi ja tyhjempi.
Kaikki poikaset eivät vartu aikuiseksi saakka. Jos saarella asustelevat ja lunninlihaan kovasti mieltyneet merikotkat nappaavat huoltajan ja ruoantuojan, poikanen kokee hitaan kuoleman. Kärsii, kovasti kituu, kunnes nälkään menehtyy.
Siinä sitä on katastrofia ja kärsimystä ihan omiks tarpeiks.
Mutta kyllä kotkan lento on sen arvoista.
Kamalan katkeraa ja suloista.
-lauri-

Uivat lunnit: Camilla Ilmoni , Arctic Whale Tours Stø
Viimeinen lause: lainaus yhestä Milan kommentista.