Voi kun pääsis jo valassafarille

Arctic Whale One on nopea ja miellyttävä laiva. Sisätilat on uusittu. Kaikille 55 safarilaiselle on entistä enemmän kansitilaa ja paljon parempi näköyhteys ystäviimme valaisiin, kuin vanhassa nostalgisessa Leonorassamme. Leonora jatkaa vuonoristeilyaluksena , joten kokonaan ilman vanhan ajan tunnelmaa ei tänäkään vuonna tarvitse jäädä.
Safariyhteisö ja Støn kylä on saanut uusia kasvoja kun suomalainen biologi Camilla Ilmoni otti vastuulleen valassafarien ja vuonoristeilyjen opastuksen koordinoinin ja muutkin käytännön järjestelyt. Camilla on myös mahdollisimman usein merellä opastamassa valaitten ja hylkeitten sekä kaikenlaisten lintujen kiehtovaan maailmaan.

Bleikin syvänteessä parin tunnin ajomatkan päässä Støstä sijaitsevat kaskelottien ruokailupaikat. Nämä ovat valassafarioppaille tuttuja maisemia. Vasemmalla puolella näkyy Bleikin sokeritoppasaari. Siellä on yksi Pohjois Norjan suurimmista lunnikolonioista.


Kaskelotin puhallus on vaikuttava näky usean kilometrin päähän. Näitten puhallusten perusteella löydämme valaat.


Kuitenkin tämä on se hetki jota varten kannattaa kestää hieman merenkäyntiä ja joskus kohdalle sattuvaa huonoa säätä. Kaskelotin sukellus.


Safarialueella oleilee useita kymmeniä kaskelotteja. Jokainen niistä on oma persoonansa. Tunnistaminen käy helposti pyrstössä olevien kolojen ja nirhautumien sekä joillakin valailla olevien pigmenttimuutosten (valkoiset läiskät) perusteella.


Voimiensa tunnossa oleva tyvekäs pyrstöinen kaskelotti. Biologit ovat vuosikausia rekisteröineet akueemme valaita ja tunnistavat tutun yksilön helposti. Jopa minulla on muutamia vanhoja tuttuja.


Joskus retkellä näkyy muitakin valaita kuin kaskelotteja. Kuvassa miekkavalas. Myös lahtivalaita, pallopäävalaita, erilaisia delfiinejä ja pyöriäisiä tavataan aika ajoin. Minulla oli viime vuonna hyvä säkä kun näin elämäni ensimmäisen ryhävalaan.Sitä kelpasi monta viikkoa hehkuttaa.

Arctic Whale Tours

6.6.Sinipallaskentillä kiusallisen kaukana valaista. Sää on hyvä , vaikka aiemmin oli hieman aaltoja, kuten valassafarin blogistakin luin. Olemme saaneet 1700 kiloa sinipallasta ja nyt yritämme naarata menettämiämme siimoja. Lultavasti tuloksetta, mutta olemmepahan ainakin yrittäneet.

Minua alkaa hieman kyllästyttää tää kalatouhu ja haluaisin kovasti lomalle valaitten, kollegoiden ja vieraittemme pariin, siihen erikoiseen maailmaan. Siisteihin oloihin, ettei tarttis koko aikaa haalareissa ja sadevarusteissa hiota ja suolissa ja veressä rypeä.
Kun kyllästymispiste iskee, niin se tulee aina yhtä yllättäen. Toissa päivänä oli vielä tosi hyvä kalafiilis. Onneks meillä on laivassa tää netti, että voin ainakin sitä kautta seurata, mitä siellä valasrintamalla oikeen tapahtuu.

Tänään olivat nähneet 4 hienoa kaskelottia ja tulomatkalla silleen bonuksena parven valkokuvedelfiinejä., ja minä vaan haisen kalalle. Onneks on ees myrskylinnut, niitten ruokkiminen ja seuraaminen antaa kovasti sisältöa mun kalastajan, just nyt niin kovin tylsältä tuntuvaan, arkipäivään.
-lauri-
Kolme eka kuvaa minun, loput Camilla Ilmonin galleriasta